Catharina Sofia Topelius

Catharina Sofia Topelius oli vanhempiensa kautta lujasti ankkuroitu Pohjanmaan kauppiasympäristöön. Hänen isänsä Samuel (1767–1796) kuului Calamniuksen porvari- ja pappissukuun, ja hänen äitinsä, Anna Sofia Backman (1770–1830) oli myös kauppiaan tytär. Kun Anna Backman vuonna 1796 jäi leskeksi, hän jatkoi miehensä kauppiastoimintaa ja meni uudelleen naimisiin kauppahuoneen kirjanpitäjä Johan Turdinin (1778–1834) kanssa. Tytär Sofia kasvoi kuitenkin pääasiassa varakkaiden isovanhempiensa Joseph Calamniuksen ja Margeretha Skrifvarin luona. Hän sai tyypillisen yläluokkaisen kasvatuksen, joka muun muassa tarkoitti, että hänet lähetettiin 14-vuotiaana Tukholmaan kahdeksi vuodeksi oppimaan ranskaa, piirtämistä ja seurustelutaitoja. Muutama vuosi Suomen sodan jälkeen Sofia Calamnius tapasi tulevan miehensä, joka oli asunut Tukholmassa samaan aikaan hänen kanssaan ja oli nyt muuttanut Uuteenkaarlepyyhyn toimiakseen kunnanlääkärinä. Pari avioitui vuonna 1812.[1]

Sofia Topeliuksen sukulaissuhteet muovasivat merkittävässä määrin hänen poikansa Zacharias Topeliuksen sosiaalista kehystä. Hänen vanhempi sisarensa Christina oli naimisissa uuskaarlepyyläisen kauppiaan Matts Lithénin kanssa ja pariskunnan tyttäret kuuluivat Zacharias Topeliuksen lapsuudenystäviin. Toinen heistä oli runoilijan suuri nuoruudenrakkaus. Nuorempi sisar Maria meni naimisiin Topeliuksen sedän Gustaf Toppeliuksen kanssa. Sofia Topeliuksen velipuoli Gustaf Turdin meni naimisiin vuonna 1831 tukholmalaisen Emelie Backmanin kanssa, joka oli myös hänen kolmas serkkunsa. Emelie Backman toi mukanaan nuoremman veljensä Henrikin Uuteenkaarlepyyhyn ja hänestä tuli Topeliuksen läheisin ystävä nuoruusvuosista hänen kuolemaan saakka vuonna 1842. Siskopuoli Augusta Turdin avioitui vuonna 1834 paroni Carl Rosenkampffin kanssa. Opiskeluaikanaan 1832–1840 Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa vieraili Zacharias Topelius päivittäin Rosenkampffin perheessä Helsingissä ja Carl Rosenkampff tuli olemaan tärkeä taloudellinen tuki nuoremmalle sukulaiselle opiskeliaikana.[2]

Vaimonsa noin 20000 markan perinnön avulla osti puolisot Kuddnäsin kiinteistön heti uudenkaarlepyyn kaupungin rajojen ulkopuolella. Maatila laajentui ostojen kautta, esimerkiksi naapuritila Frillin hankinnalla ja Zacharias Topelius vanhemmalla oli suunnitelma muodostaa riittävän suuri omaisuus perheelleen ståndspersoner avulla. Tilalle rakennettiin puutarha, paja, viinanpolttamo ja mylly ja uusia viljelymenetelmiä kokeiltiin.[3] Topeliuksen toiminnassa voi nähdä Suomen Talousseuran levittämien oppien vaikutusta. Tapa lukea silloin vielä suhteellisen vähän levinneitä sanomalehtiä oli tapana taloudessa ja Sofia Topelius piti kiinni tavastaan kuolemaansa saakka.[4]

Avioliitossa syntyi neljä lasta: Johan Emil (1814–1815), Gustaf Arvid (1816, kuollut lapsena), Zacharias (1818–1898) ja Johanna Sofia (1820–1913). Miehen terveys heikkeni rajusti vuonna 1820, kun hän halvaantui vyötäröstä alaspäin. Hän jatkoi lääkärinammattinsa harjoittamista. Zacharias Topelius vanhempi kuoli 23. tammikuuta 1831.

Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1831 jatkoi Sofia Topelius Kuddnäsin ja sen maiden viljelemistä vuoteen 1866, kun tila annettiin vuokralle. Hän lopetti osan miehensä aloittamasta toiminnasta, muun muassa viinanpolttamon, pajan ja myllyn. Hän myös myi myös omaisuutta, joka sijaitsi kauempana, mutta osti vuonna 1857, vastineeksi neljänneksestä Kuddnäsin maita, jotka olivat siihen saakka olleet vielä muiden omistuksessa.[4] Kuddnäsiin ja Frilliin kuuluvia peltoja viljelivät lampuodit ja torpparit, jotka tekivät sopimuksia maanomistajan kanssa määräajoiksi. He viljelivät maata omaan laskuun, mutta maksoivat arentia työnä tai rahana. Työntekijöinä itse Kuddnäsissä oli renkejä ja piikoja, jotka saivat palkkansa suoraan. Sofia Topeliuksen toiminta koostui useiden ihmisten työn johtamisesta ja tilien hoitamisesta. Tässä roolissa hän saattoi toimia vain siksi, koska hän oli leski eikä hän siksi ollut miehensä holhouksen alainen, josta oli säädetty vuoden 1734 laissa naimattomille ja naimisissa oleville naisille.

Lasten kasvatus oli toinen Sofia Topeliuksen tärkeistä tehtävistä miehensä kuoleman jälkeen. Zacharias-pojan opiskelut maksettiin suureksi osaksi vanhempien perinnöstä. Tytär Johanna Sofia lähetettiin vuodeksi Tukholmaan seurustelutaitoja oppimaan, kuten äitinsä aikanaan. Merkittävää oli, että hän päätti perintökaaren vastaisesti, että lapset perivät hänen yhtä suurilla osuuksilla. Käytäntö oli ollut, että poika perii kaksi kolmasosaa, ja tytär olisi vain saanut kolmanneksen.[4]

Sukukontaktien kautta tuli Kuddnäsiin myös kasvattitytär. Fanny Magdalena Toppelius (1833–1902), jonka isä oli Zacharias Topelius nuoremman serkku ja hänen kotiopettajansa, asui kartanossa 1830-luvulta vuoteen 1868, jolloin Sofia Topelius kuoli. Tällainen suhde voidaan nähdä puutteellisen sosiaaliturvan valossa, kun orvot tai muulla tavoin taloudellisesti haavoittuvaiset lapset ohjattiin turvautumaan vakavaraisten sukulaisten apuun. Toinen esimerkki tyypillisestä filantropiasta, jota naiset Sofia Topeliuksen asemassa harrastivat, oli antaa vaeltaville kerjäläisille leipää.[5]

Poikansa Zachariaksen kanssa hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa. Säilyneiden kirjeiden lukumäärä on lähes 400, mutta kirjeenvaihto kokonaisuudessaan käsittää todennäköisesti noin 800 kirjettä. Kirjeaineisto on historiallisesti merkittävää aineistoa, joka todistaa varsin neuvokkaan naisen toimimisesta paikallisessa yhteisössä ja sukulaisverkostossa.

Sofia Topelius kuoli 1. heinäkuuta 1868 lavantautiin, joka riehui Suomessa suurten nälkävuosien aikana.