Catanin talo

Venetsian tasavalta karkotti vuonna 1764 Sveitsin Graubündenin alueen sokerileipurin ammatissa toimivia retoromaaneja ja heidän sukunsa levisivät tällöin ympäri Eurooppaa. Göteborgin ja Tukholman kautta Suomeen muuttivat Christian Menn, Johan Kestli, Andreas Bonorandi, Raget Bandli ja vuonna 1825 Florio Catani, joka oli saanut porvarinoikeudet pasteijaleipurina Göteborgissa 1811.[3]

1830-luvun alussa Catani rakennutti Pohjoisesplanadi 31:n tontille puisen ravintolarakennuksen ja avasi siinä konditorian. Kahvilasta tuli suosittu nuorten, muun muassa ylioppilaiden keskuudessa. Aikaisemmin leipomoissa ei ollut tarjoiltu, ja Catanin konditoriassa oli muitakin ylellisyyksiä. Hiivalla kohotettujen pasteijoiden ja leivonnaisten kanssa saattoi nauttia lämpimiä juomia, viinejä ja liköörejä. Florio Catania on kuvattu Studenbladetin kirjoituksessa "myrkynsekoittajaksi", "Giftis"[4] ja kirjailija August Schauman kuvailee menoa muistelmissaan Nu och Förr (1886).[3]

Ne olivat iloista ja valoisaa aikaa nämä vuodet 1859 ja 1860, sen olen jo sanonut. Se oli maassamme varsinaisen valtiollisen aamuheräyksen aika. Kaikki, jotka ajattelivat isänmaan tulevaisuutta, näkivät edessään sarastuksen, joskin sen synkät pilvet usein pimittivät. Näitä ajatuksia ja toivomuksia ei kirjoitettuina eikä painettuina voitu ilmoille päästää. Sitä suurempi tarve meillä nuorilla oli vaihtaa suullisesti ajatuksia ja samoin ajattelevat rupesivat siitä syystä yhä useammin persoonallisesti seurustelemaan. Niinpä harvoin kului päivää, jolloin eivät useimmat tai harvemmat siitä piiristä, johon kuuluin, ainakin jotakin hetkeä olleet yhdessä. Tähän piiriin olivat luettavat Karl Collan, Edv. Bergh, Rob. Lagerborg, Hannes Chydenius, Carl Mannerheim, Hugo v. Becker ja muut jo mainitsemani Papperslyktanin avustajat, sekä vielä Rob. Momtgomery, Henr. Borgström, veljekset Jacob ja Gust. Estlander, Theod. Sederholm, Karl Chydenius, Edvin Nylander, Thiod. Seelan, Wilh. Roschier, Lorenzo Runeberg – muita mainitsematta. Virkeä ja raitis elämä vallitsi piirissämme. Me hankimme niin tarkat tiedot kuin mahdollista kaikista kotimaisen politiikan vivahduksista ja harkitsimme niiden mukaan toiveitamme isänmaan kohtaloista; iloitsimme kaikista merkeistä, jotka osoittivat heräävää kansallista ja taloudellista vireyttä ja joita olikin monella taholla maassa nähtävänä; päivän taloudelliset ilmiöt olivat tietysti vilkkaan keskustelun aiheena; ja muun maailman ilmiöitä seurasimme suurimmalla huomiolla. Mutta vakavain keskustelujen keskessä viihtyivät aina myöskin nuortea pila ja ilokin; sukkeluuksia ja sanansutkauksia singahteli myötään ja mieliala Florio Catanin silloin vaatimattoman kondiittorian sisähuoneessa, jossa tavallisesti kokoonnuimme, vilkastui usein vielä sen kautta, että joku soittotaiteilijoistamme, kuten K. Collan tai Filip v. Schantz (joka syksyllä 1860 rupesi pääkaupungissa esiintymään), istahti pianon ääreen ja soitti jonkun isänmaallisen sävellyksensä, taikka taas sen kautta, että saatiin kuulla joku pieni soolo-laulu, kuten kun esim. ystäväni Roschier sanomattoman tunteellisella huumorilla lauloi kaikkien ihaileman uusmaalaisen kansanlaulun.[5]

Catani ja hänen poikansa Ludvig Theodor pitivät ravintolaa aina vuoteen 1873 saakka. Sen jälkeen yritys oli toistakymmentä vuotta ravintoloitsija Sundholmin hallussa.[2]

Florio Catanin pojanpoika, taitoluistelijatähti John Catani rakennutti vuonna 1890 suuren Theodor Höijerin suunnitteleman kivitalon isoisänsä puisen ravintolarakennuksen tilalle. Catanin ravintolasta tuli hyvin suosittu sekä taiteilijoiden että urheilijoiden keskuudessa. Se oli muun muassa Eino Leinon, Akseli Gallen-Kallelan, Jean Sibeliuksen ja Lars Sonckin kantapaikka. Suomen Palloliitto perustettiin ravintolassa 19.5.1907 ja sen kokouksia järjestettiin siellä. Ravintolan rokokoohuoneessa olevassa maalauksessa rokokooasuinen Catani kiinnittää polvistuneena luistimia jäätuolilla istuvan kaunoluistelijan jalkaan. Seinämaalauksen kerrotaan kuvaavan taitoluistelija Nadja Franckia.[2]

Ensimmäisen maailmansodan aikaisen alkoholisäännöstelyn johdosta John Catani päätti lopettaa ravintolatoimintansa 1917.[2]

• 
  Florio Catanin Pohjoisesplanadille rakennuttama ravintolarakennus.
• 
  Rokokoohuoneen seiniä koristivat F. Erlingin 1892 maalaamat seinämaalaukset.
• 
  Ravintola Catanin asiakkaita Rokokoohuoneessa.
• 
  Suomen Palloliitto perustettiin Ravintola Catanissa 1907.

Catanin talon kadunpuoleinen julkisivu on pääosiltaan alkuperäisessä asussa. Pohjakerroksen segmenttikaariset ikkuna- ja oviaukot muutettiin suorakulmaisiksi ja aukkojen väliset seinäpinnat riisuttiin runsaasta koristelusta 1920-luvun alussa. Uudistuksesta vastasi Albert Nyberg vuonna 1923. Samaan aikaan pääporrashuoneeseen rakennettiin hissi. Pääporrashuoneen kattokenttien alkuperäinen maalauskoristelu on säilynyt ilman päällemaalauksia. Talon muuttaminen konttoreiksi alkoi jo 1920-luvulla, Karl Winqvistin toteuttamana vuosina 1927 ja 1929, jolloin kaikista kerroksista poistettiin väliseiniä. Samanlaisia muutoksia on tehty useaan otteeseen 4. ja 5. kerroksissa Timo Penttilän ja Heikki Saarelan uudistuksissa. Rakennus on kuitenkin säilyttänyt periaatteessa pohjaratkaisunsa. Kaikki piharakennukset purettiin vuonna 1987.[1]

1. Helsingin kaupunginmuseo: Catanin talo; Pohjoisesplanadi 31; Helsinki helsinginkaupunginmuseo.finna.fi. Viitattu 31.3.2021.
2. Kenth Sjöblom: / Catani, John (1864 - 1931) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
3. Bo Lönnqvist: / Catani, Florio (1781 - 1871) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
4. Catani giftblandare. Studentbladet, 10.12.1928, nro 14, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 31.03.2021.
5. August Schauman: Kuudelta vuosikymmeneltä : muistelmia Suomesta Projekti Lönnrot.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Catanin talo Wikimedia Commonsissa