Cassandra Fedele

Cassandra Fedele (1465–1558) oli italialainen oppinut. Hän oli kotoisin Venetsiasta ja osasi sujuvasti latinaa ja kreikkaa.

Cassandra Fedele

Fedelen vanhemmat olivat Barbara Leoni ja Angelo Fedele.[1] Isä oli arvostettu asianajaja pyrki edistämään tyttärensä opintoja. Isä käytti oppineen tyttärensä mainetta hyväkseen ammattinsa edistämiseksi kierrättämällä häntä hoveissa esittelemässä taitojaan ja keräsi niistä hyödyn. 12-vuotiaana Fedele osasi jo kreikkaa ja latinaa. Kun nuoruus oli ohi, myös esiintymiset loppuivat kun lapsineron erityisyys oli mennyt ohi.[2]

Cassandra Fedele piti 1487 Padovan yliopistossa serkkunsa maisteriksi vihkimyksen yhteydessä puheen, jossa hän ylisti tieteitä ja taiteita. Puheessa hän sanoi:

»Jos tuntisin pelkoa uskaltautuessani puhumaan Teidän oppineiden kasvojenne edessä - - takertuisivat sanani kurkkuuni ja yrittäisin kumarrella edessänne. Mutta tiedän että minun oltava rohkea ja peitettävä arkuuteni - - ja vähät välitän sukupuolestani, rohkenen pitää puheen näin oppineille herroille..."[3]»

Puheella on saattanut olla merkitystä siinä, että Padovan yliopisto ensimmäisenä yliopistona hyväksyi myös naisia opiskelemaan.[4] Puhe, Oratio pro Bertucio Lamberto, ilmestyi seuraavina vuosina useissa eurooppalaisissa kaupungeissa, ja sen jälkeen hän oli vuosikymmenen ajan kirjeenvaihdossa monien italialaisten ja espanjalaisten oppineiden kanssa. Hänen kirjeitään ja puheitaan ilmestyi 1636, ja on arveltu hänen kirjoittaneen myös latinankielisiä runoja, mutta niitä ei ole säilynyt. Hän solmi avioliiton 34-vuotiaana vuonna 1499 lääkäri Giammaria Mapellin kanssa eikä sen jälkeen kirjoittanut juuri mitään. On esitetty että hän 80-vuotiaana olisi kirjoittanut teoksen Ordo scientiarum, mutta siitä ei ole säilynyt jälkiä. Hän jäi leskeksi 1520 ja pyysi apua paavi Leo X:ltä, mutta tämä ei vastannut. Hän pyysi uudestaan apua ahdinkoon 1547 paavi Paavali III:lta, joka antoi hänelle paikan priorittarena venetsialaisen San Domenico di Castellon kirkon orpokodissa.[1]