Casablanca (elokuva)
Casablanca on vuonna 1942 ensi-iltansa saanut Michael Curtizin ohjaama draamaelokuva. Se sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Casablancaan. Casablanca on useissa äänestyksissä valittu kaikkien aikojen parhaiden elokuvien joukkoon, ja American Film Institute on nimennyt sen romanttisimmaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi. Elokuvan ensi-ilta oli New Yorkissa 26. marraskuuta 1942.
Casablanca | |
---|---|
Ohjaaja | Michael Curtiz |
Käsikirjoittaja | |
Tuottaja | Hal B. Wallis |
Säveltäjä | Max Steiner |
Kuvaaja | Arthur Edeson |
Leikkaaja |
Arthur Edeson Owen Marks |
Tuotantosuunnittelija | Carl Jules Weyl |
Pukusuunnittelija | Orry-Kelly |
Pääosat |
Humphrey Bogart Ingrid Bergman |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
Levittäjä | Warner Bros. |
Ensi-ilta | 1942 |
Kesto | 102 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Elokuvalla on leikkauskohtia puolalaisen vakoojan Mieczysław Słowikowskin toimintaan Pohjois-Afrikassa.[1]
Juoni
Casablancan satamakaupunki toisessa maailmansodassa: paikallisten lisäksi kaupungissa kuhisee ranskalaisia, vakoojia, pakolaisia, natseja, seikkailijoita, opportunisteja ja yhteistoimintamiehiä. Puolueeton ja kyyninen kapakanpitäjä, yhdysvaltalainen Rick Blaine (Humphrey Bogart) pyörittää kaupungin ykkösravintolaa Rick’s Café Americain’ia. Natsi-Saksa on miehittänyt Ranskan vuonna 1940 ja Vichyn nukkehallitus pitää valtaa Ranskan Marokkoon kuuluvassa Casablancassakin. Blaine ei pidä natseista, mutta ajan yhdysvaltalaista sekaantumattomuuspolitiikkaa edustaen hän ei halua asettua kenenkään puolelle.
Ainoa tapa paeta saksalaisten miehittämästä Euroopasta on matkustaa Casablancaan, josta voi lentää Lissaboniin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Viisumia on kuitenkin vaikea saada, joten monet joutuvat jäämään Casablancaan pitkäksi aikaa.
Guillermo Ugarte (Peter Lorre) on murhannut kaksi viisumeja kuljettavaa saksalaista virkamiestä Oranista Casablancaan kulkevassa junassa. Laittomasti viisumeja kauppaava Ugarte tulee Rickin luokse. Hän kehuskelee Rickille myyvänsä viisumit ”suurempaan hintaan kuin on osannut uneksiakaan”. Viisumit ovat hyvin arvokkaita, sillä Vichyn hallituksen korkea-arvoinen kenraali on allekirjoittanut ne, eikä niitä voi peruuttaa. Natsit kuitenkin pidättävät Ugarten ja tappavat tämän.
Ugarten pidättämisen jälkeen Casablancaan saapuu Rickin vanha rakastettu Ilsa Lund (Ingrid Bergman) ja tämän vastarintaliikkeeseen kuuluva tšekkoslovakialainen aviomiehensä Victor Laszlo (Paul Henreid), jonka kannoilla natsit ovat. Victor aikoo paeta Yhdysvaltoihin Ugarten viisumeilla ja jatkaa vapaudessa taistelua natseja vastaan. Saksasta saapunut majuri Strasser (Conrad Veidt) ja Casablancan poliisipäällikkö, kapteeni Louis Renault (Claude Rains) kuitenkin kieltäytyvät antamasta Ilsalle ja Victorille passeja. He eivät kuitenkaan voi pidättää Victoria ilman syytä.
Rick ja Renault lyövät 10 000 Ranskan frangista vetoa, pääseekö Victor Laszlo pakoon. Renault vakuuttaa, ettei Victor pääse Casablancasta pois. Ennen pitkää Ilsalle ja Victorille selviää, että Ugarten viisumit ovat Rickillä, mutta vaikka Victor tarjoaa Rickille 200 000 frangia, Rick kieltäytyy antamasta viisumeja Victorille. Rick on katkera, sillä hänen ja Ilsan piti edellisenä vuonna paeta Pariisista yhdessä Casablancaan, mutta Ilsa ei koskaan liittynytkään matkaan.
Lopulta Rick muuttaa mielensä ja pakottaa aseella uhaten Renault’n allekirjoittamaan viisumit. Rick saattaa Laszlot lentokentälle, Ilsa haluaisi jäädä ja paeta yhdessä Rickin kanssa mutta tämä varoittaa että sille reitille mihin hän on menossa – villiin viidakkoon – ei Ilsa voi seurata häntä; Ilsan paikka olisi Victorin mukana lentokoneessa. Jäähyväiset ovat nopeat ja kipeätunnelmaiset. Strasser ajaa paikalla ja saa Renaultilta kuulla Laszlon olevan koneessa. Strasser ihmettelee miksi Vichyn poliisiupseeri ei tee mitään ja rientää Rickin varoituksista huolimatta puhelimeen ottaakseen yhteyttä lennonjohtotorniin. Strasser vetää aseensa, mutta Rick ampuu nopeammin. Lentokentälle saapuville poliiseille tapahtuman todistanut Renault antaa tutun määräyksensä: Pidättäkää tavanomaiset epäillyt!.
Victorin ja Ilsan lentokoneen noustessa ilmaan Rick ja vertauskuvallisen vichy-pullon roskiin heittänyt Renault kävelevät pois lentokentältä. Miehet tajuavat että heidän molempien on parasta häipyä kaupungista, ja Renault vihjaa vapaan Ranskan tukikohdasta Brazzavillessä. Rick tokaisee: Louis, luulen että tämä on kauniin ystävyyden alku.
Näyttelijät
Humphrey Bogart | … | Richard ”Rick” Blaine |
Ingrid Bergman | … | Ilsa Lund |
Paul Henreid | … | Victor Laszlo |
Claude Rains | … | kapteeni Louis Renault |
Conrad Veidt | … | majuri Heinrich Strasser |
Peter Lorre | … | Guillermo Ugarte |
Dooley Wilson | … | –Sam |
Sydney Greenstreet | … | Ferrari |
Madeleine LeBeau | … | Yvonne |
S. Z. Sakall | … | Carl (Rickin baarin tarjoilija) |
John Qualen | … | Berger |
Curt Bois | … | Taskuvaras |
Palkintoja ja ehdokkuuksia
Oscar-palkinnot
- Paras elokuva – H. B. Wallis
- Paras ohjaus – Michael Curtiz
- Paras käsikirjoitus – Julius J. Epstein, Philip G. Epstein & Howard Koch
Oscar-ehdokkuudet
- Paras miespääosa – Humphrey Bogart
- Paras miessivuosa – Claude Rains
- Paras kuvaus – Arthur Edeson
- Paras leikkaus – Owen Marks
- Paras musiikki – Max Steiner
Muita tunnustuksia
American Film Institute nimesi Casablancan vuosisadan toiseksi parhaaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvaksi. Elokuvassa usein kuultava kappale ”As Time Goes By” valittiin toiseksi parhaaksi yhdysvaltalaiseksi elokuvalauluksi. Laulu tulikin suosituksi vasta elokuvan myötä, vaikka se oli tehty jo aikaisemmin. AFI:n mukaan Casablanca on myös romanttisin yhdysvaltalainen elokuva. Monet sen repliikit myös valittiin hienoimpien sitaattien joukkoon.
Elokuva valittiin vuonna 1989 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2]
Tarinoita
Erään elokuvaan liittyvän tarinan mukaan elokuvan tekijät eivät tienneet viimeisenä kuvauspäivänäkään, miten elokuva tulisi päättymään. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan Rick lähettäisi Ilsan Victorin matkaan, mutta käsikirjoittajat kuitenkin harkitsivat, että Victor kuolisi Casablancassa ja Ilsa ja Rick lähtisivät Lissaboniin. Lopputulos oli kuitenkin todellisuudessa käsikirjoittajien tiedossa, vaikka he vielä viime hetkinä neuvottelivatkin sen toteutustavasta.
Toinen virheellinen väite on se, että Ilsa pyytäisi pianisti Samia soittamaan ”As Time Goes Byn” sanoilla: ”Play it again, Sam!”. Casablancassa on kaksi kohtausta, joissa ”As Time Goes By” mainitaan. Ensimmäisessä Ilsa sanoo Samille:
- Play it, Sam. Play ”As Time Goes By”
- Myöhemmässä kohtauksessa Rick pyytää Samia soittamaan laulun:
- You played it for her, you can play it for me. Play it!
Arthur ”Dooley” Wilson oli elokuvan päänäyttelijöistä ainoa, joka koskaan vieraili oikeassa Casablancassa.[3][4]
Kritiikkiä
Elokuvasta on jälkeenpäin tehty myös väritetty versio, jota puhdasoppiset ovat pitäneet elokuvan pilaamisena.[5]
Kuvausteknisiä seikkoja ja elokuvan virheitä
- Lopun lentokenttäkohtauksen lentokone oli todellisuudessa puinen sivukuva, ja mekaanikkoja näyttelivät kääpiöt.
- Elokuvan alkupuolella Rick nousee rankkasateella Pariisin Marseillen junaan märkänä, mutta junassa hänen takkinsa on jälleen kuiva.
- Casablancassa ei tiettävästi ollut saksalaisia sotilaita vuonna 1941, eikä sieltä poistumiseen tarvittu viisumia.[6]
Muita versioita
- Sodan jälkeisessä Saksassa julkaistusta Casablancan saksankielisestä versiosta poistettiin kaikki viittaukset kansallissosialismiin ja Vichyn Ranskaan - esimerkiksi unkarilaisesta vastarintataistelijasta tuli norjalainen atomifyysikko.[7]
- Disney-sarjakuvapiirtäjä Giorgio Cavazzanon parodiaversio, pääosassa Mikki Hiiri.
- kaksi televisiosarjaa, jotka sijoittuivat aikaan ennen elokuvan tapahtumia
- Broadway-musikaali, jota ei kuitenkaan koskaan esitetty
- radiokuunnelmia
- Warner Bros-yhtiön piirretty lyhytelokuva Carrotblanca, pääosassa Väiski Vemmelsääri. (alkuperäisessä versiossa Ilseä parodioiva Kitty mainitsee Väiskille kirjoittamassaan kirjeessä yhtenä yhteisenä muistonaan Helsingin)
Lähteet
- Petri Immonen, Kauratehtailija olikin mestarivakooja, Helsingin Sanomat, 5.6.2010, s. D 11
- Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
- As Time Goes By cyberblanca.com. Viitattu 2.5.2010.
- Trivia for Casablanca IMDb. Viitattu 2.5.2010.
- Charles Krauthammer: Casablanca in Color? (Arkistoitu – Internet Archive) Time 12.1.1987 (englanniksi)
- Lebo, Harlan: Casablanca: Behind the Scenes. (elokuvan käsikirjoittajan kertoma tieto). New York: Simon and Schuster, 1992. ISBN 978-067-176981-9. Teoksen verkkoversio.
- What's 'Casablanca' Without Nazis? After WWII, German Audiences Found Out npr.org December 17, 2017, viitattu 27.4.2022
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Casablanca (elokuva) Wikimedia Commonsissa
- Sitaatteja aiheesta Casablanca (elokuva) Wikisitaateissa
- American Film Instituten satavuotissarja