Casablanca (elokuva)

Casablancan satamakaupunki toisessa maailmansodassa: paikallisten lisäksi kaupungissa kuhisee ranskalaisia, vakoojia, pakolaisia, natseja, seikkailijoita, opportunisteja ja yhteistoimintamiehiä. Puolueeton ja kyyninen kapakanpitäjä, yhdysvaltalainen Rick Blaine (Humphrey Bogart) pyörittää kaupungin ykkösravintolaa Rick’s Café Americain’ia. Natsi-Saksa on miehittänyt Ranskan vuonna 1940 ja Vichyn nukkehallitus pitää valtaa Ranskan Marokkoon kuuluvassa Casablancassakin. Blaine ei pidä natseista, mutta ajan yhdysvaltalaista sekaantumattomuuspolitiikkaa edustaen hän ei halua asettua kenenkään puolelle.

Ainoa tapa paeta saksalaisten miehittämästä Euroopasta on matkustaa Casablancaan, josta voi lentää Lissaboniin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin. Viisumia on kuitenkin vaikea saada, joten monet joutuvat jäämään Casablancaan pitkäksi aikaa.

Guillermo Ugarte (Peter Lorre) on murhannut kaksi viisumeja kuljettavaa saksalaista virkamiestä Oranista Casablancaan kulkevassa junassa. Laittomasti viisumeja kauppaava Ugarte tulee Rickin luokse. Hän kehuskelee Rickille myyvänsä viisumit ”suurempaan hintaan kuin on osannut uneksiakaan”. Viisumit ovat hyvin arvokkaita, sillä Vichyn hallituksen korkea-arvoinen kenraali on allekirjoittanut ne, eikä niitä voi peruuttaa. Natsit kuitenkin pidättävät Ugarten ja tappavat tämän.

Ugarten pidättämisen jälkeen Casablancaan saapuu Rickin vanha rakastettu Ilsa Lund (Ingrid Bergman) ja tämän vastarintaliikkeeseen kuuluva tšekkoslovakialainen aviomiehensä Victor Laszlo (Paul Henreid), jonka kannoilla natsit ovat. Victor aikoo paeta Yhdysvaltoihin Ugarten viisumeilla ja jatkaa vapaudessa taistelua natseja vastaan. Saksasta saapunut majuri Strasser (Conrad Veidt) ja Casablancan poliisipäällikkö, kapteeni Louis Renault (Claude Rains) kuitenkin kieltäytyvät antamasta Ilsalle ja Victorille passeja. He eivät kuitenkaan voi pidättää Victoria ilman syytä.

Rick ja Renault lyövät 10 000 Ranskan frangista vetoa, pääseekö Victor Laszlo pakoon. Renault vakuuttaa, ettei Victor pääse Casablancasta pois. Ennen pitkää Ilsalle ja Victorille selviää, että Ugarten viisumit ovat Rickillä, mutta vaikka Victor tarjoaa Rickille 200 000 frangia, Rick kieltäytyy antamasta viisumeja Victorille. Rick on katkera, sillä hänen ja Ilsan piti edellisenä vuonna paeta Pariisista yhdessä Casablancaan, mutta Ilsa ei koskaan liittynytkään matkaan.

Lopulta Rick muuttaa mielensä ja pakottaa aseella uhaten Renault’n allekirjoittamaan viisumit. Rick saattaa Laszlot lentokentälle, Ilsa haluaisi jäädä ja paeta yhdessä Rickin kanssa mutta tämä varoittaa että sille reitille mihin hän on menossa – villiin viidakkoon – ei Ilsa voi seurata häntä; Ilsan paikka olisi Victorin mukana lentokoneessa. Jäähyväiset ovat nopeat ja kipeätunnelmaiset. Strasser ajaa paikalla ja saa Renaultilta kuulla Laszlon olevan koneessa. Strasser ihmettelee miksi Vichyn poliisiupseeri ei tee mitään ja rientää Rickin varoituksista huolimatta puhelimeen ottaakseen yhteyttä lennonjohtotorniin. Strasser vetää aseensa, mutta Rick ampuu nopeammin. Lentokentälle saapuville poliiseille tapahtuman todistanut Renault antaa tutun määräyksensä: Pidättäkää tavanomaiset epäillyt!.

Victorin ja Ilsan lentokoneen noustessa ilmaan Rick ja vertauskuvallisen vichy-pullon roskiin heittänyt Renault kävelevät pois lentokentältä. Miehet tajuavat että heidän molempien on parasta häipyä kaupungista, ja Renault vihjaa vapaan Ranskan tukikohdasta Brazzavillessä. Rick tokaisee: Louis, luulen että tämä on kauniin ystävyyden alku.

Erään elokuvaan liittyvän tarinan mukaan elokuvan tekijät eivät tienneet viimeisenä kuvauspäivänäkään, miten elokuva tulisi päättymään. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan Rick lähettäisi Ilsan Victorin matkaan, mutta käsikirjoittajat kuitenkin harkitsivat, että Victor kuolisi Casablancassa ja Ilsa ja Rick lähtisivät Lissaboniin. Lopputulos oli kuitenkin todellisuudessa käsikirjoittajien tiedossa, vaikka he vielä viime hetkinä neuvottelivatkin sen toteutustavasta.

Toinen virheellinen väite on se, että Ilsa pyytäisi pianisti Samia soittamaan ”As Time Goes Byn” sanoilla: ”Play it again, Sam!”. Casablancassa on kaksi kohtausta, joissa ”As Time Goes By” mainitaan. Ensimmäisessä Ilsa sanoo Samille:

Play it, Sam. Play ”As Time Goes By”

Myöhemmässä kohtauksessa Rick pyytää Samia soittamaan laulun:

You played it for her, you can play it for me. Play it!

Arthur ”Dooley” Wilson oli elokuvan päänäyttelijöistä ainoa, joka koskaan vieraili oikeassa Casablancassa.[3][4]

Elokuvasta on jälkeenpäin tehty myös väritetty versio, jota puhdasoppiset ovat pitäneet elokuvan pilaamisena.[5]

• Lopun lentokenttäkohtauksen lentokone oli todellisuudessa puinen sivukuva, ja mekaanikkoja näyttelivät kääpiöt.
• Elokuvan alkupuolella Rick nousee rankkasateella Pariisin Marseillen junaan märkänä, mutta junassa hänen takkinsa on jälleen kuiva.
• Casablancassa ei tiettävästi ollut saksalaisia sotilaita vuonna 1941, eikä sieltä poistumiseen tarvittu viisumia.[6]

• Sodan jälkeisessä Saksassa julkaistusta Casablancan saksankielisestä versiosta poistettiin kaikki viittaukset kansallissosialismiin ja Vichyn Ranskaan - esimerkiksi unkarilaisesta vastarintataistelijasta tuli norjalainen atomifyysikko.[7]
• Disney-sarjakuvapiirtäjä Giorgio Cavazzanon parodiaversio, pääosassa Mikki Hiiri.
• kaksi televisiosarjaa, jotka sijoittuivat aikaan ennen elokuvan tapahtumia
• Broadway-musikaali, jota ei kuitenkaan koskaan esitetty
• radiokuunnelmia
• Warner Bros-yhtiön piirretty lyhytelokuva Carrotblanca, pääosassa Väiski Vemmelsääri. (alkuperäisessä versiossa Ilseä parodioiva Kitty mainitsee Väiskille kirjoittamassaan kirjeessä yhtenä yhteisenä muistonaan Helsingin)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Casablanca (elokuva) Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Casablanca (elokuva) Wikisitaateissa
• American Film Instituten satavuotissarja