Casablanca-luokka

Casablanca-luokka oli Yhdysvaltain laivaston saattuetukialusluokka. Tämän luokan aluksia valmistettiin Kaiserin telakalla 50 kappaletta vajaan kahden vuoden aikana - 3. marraskuuta 1942 - 8. heinäkuuta 1944. Casablanca-luokka on lukumääräisesti suurin koskaan rakennettu lentotukialusluokka. Vain 5 alusta menetettiin toisessa maailmansodassa, mutta kaikki sodasta selvinneet alukset on joko romutettu tai upotettu harjoitusmaaleina. Ainuttakaan Casablanca-luokan alusta, kuten ei muitakaan saattuetukialuksia ole säilynyt.

Casablanca

USS St. Lo (CVE-63)
Tekniset tiedot
Uppouma 8331 t (kuiva)
11074 t (max)
Pituus 156,13 m
Leveys 19,82 m (runko)
25,91 m (lentokansi)
Syväys 6,32 m
Koneteho 9000 hv
Nopeus 19 solmua
Miehistöä 860
Aseistus
Meritorjunta 28 lentokonetta
Ilmatorjunta 1 5" tykki
8 40 mm tykkiä
12 20 mm tykkiä

Taustaa

Yhdysvaltojen sitouduttua pitkittyvään Tyynenmeren sotaan Japania vastaan ja laivaston toimintatapa oli muodostunut niin todettiin tarvittavan lisää lentokoneiden kuljettamiseen kykeneviä aluksia. Lisäksi Britannian Kuninkaallisen laivaston lisääntynyt saattuelentotukialustarve Pohjois-Atlantin saattuereiteillä tuli täyttää.[1]

Nopea palveluskäyttöön saaminen oli ensiarvoisen tärkeää ja siten Henry J. Kaiser esitti 1942 Yhdysvaltain hallinnolle alusten massatuotantoa, jonka perustana olisi S4 laivastorunko. Runko oli jo käytössä Kaiserin telakan valmistamissa kauppalaivoissa. Kaiser ehdotti kunnianhimoisen valmistussuunnitelman, jonka mukaan 50 alusta valmistettaisiin vuodessa yhdellä telakalla. Tähän suunnitelmaan ei hallitus uskonut.[1] Laivat rakennettiin Kaiser Company, Incorporated'n Vancouverin telakalla, Washingtonin osavaltiossa.

Rakenne

Casablanca-luokan alukset olivat hieman pienempiä kuin Bogue-luokan alukset, mutta alusten lentokonekapasiteetti oli sama. Aluksilla oli kaksi potkuria, joiden voimanlähteenä oli höyrykattilat.[1]

Alusten aseistuksena oli kaksiputkinen 40 millimetrin ja yksiputkiset 20 millimetrin ilmatorjuntatykit. Kaikkiin aluksiin asennettiin SC ilmavalvontatutka tai sen paranneltu versio SC-2, SK tai SK-2 sekä merivalvontatutka SG. Näiden lisäksi aluksille asennettiin laskeutumismajakka YE maston huippuun tukialuksen löytämisen ja laskeutumisen helpottamiseksi.[1]

Alusten lentokonekoostumukseksi oli suunniteltu yhdeksän F4F hävittäjää sekä joko yhdeksän TBF torpedokonetta ja yhdeksän SBD syöksypommittajaa tai kahdeksantoista torpedokonetta.[1]

Muutostyöt

Sodan loppuun mennessä alusten ilmatorjunta-aseistusta oli vahvennettu jopa kahdeksalla kaksiputkisella 40 millimetrin ja 30 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä, jotka oli asennettu hyllyille lentokannen tasalle. Alusten tutkavarustus säilyi ennallaan lukuun ottamatta yksittäisiä alkupään aluksia, joiden tutkat päivitettiin viimeisimpien tasolle.[1]

Alukset
  • USS Admiralty Islands (CVE-99)
  • USS Anzio (CVE-57)
  • USS Attu (CVE-102)
  • USS Bismarck Sea (CVE-95)
  • USS Bougainville (CVE-100)
  • USS Cape Esperance (CVE-88)
  • USS Casablanca (CVE-55)
  • USS Corregidor (CVE-58)
  • USS Fanshaw Bay (CVE-70)
  • USS Gambier Bay (CVE-73)
  • USS Guadalcanal (CVE-60)
  • USS Hoggatt Bay (CVE-75)
  • USS Hollandia (CVE-97)
  • USS Kadashan Bay (CVE-76)
  • USS Kalinin Bay (CVE-68)
  • USS Kasaan Bay (CVE-69)
  • USS Kitkun Bay (CVE-71)
  • USS Kwajalein (CVE-98)
  • USS Liscome Bay (CVE-56)
  • USS Lunga Point (CVE-94)
  • USS Makassar Strait (CVE-91)
  • USS Makin Island (CVE-93)
  • USS Manila Bay (CVE-61)
  • USS Marcus Island (CVE-77)
  • USS Matanikau (CVE-101)
  • USS Mission Bay (CVE-59)
  • USS Munda (CVE-104)
  • USS Natoma Bay (CVE-62)
  • USS Nehenta Bay (CVE-74)
  • USS Ommaney Bay (CVE-79)
  • USS Petrof Bay (CVE-80)
  • USS Roi (CVE-103)
  • USS Rudyerd Bay (CVE-81)
  • USS Saginaw Bay (CVE-82)
  • USS St. Lo (CVE-63)
  • USS Salamaua (CVE-96)
  • USS Sargent Bay (CVE-83)
  • USS Savo Island (CVE-78)
  • USS Shamrock Bay (CVE-84)
  • USS Shipley Bay (CVE-85)
  • USS Sitkoh Bay (CVE-86)
  • USS Solomons (CVE-67)
  • USS Steamer Bay (CVE-87)
  • USS Takanis Bay (CVE-89)
  • USS Thetis Bay (CVE-90)
  • USS Tripoli (CVE-64)
  • USS Tulagi (CVE-72)
  • USS Wake Island (CVE-65)
  • USS White Plains (CVE-66)
  • USS Windham Bay (CVE-92)

Lähteet
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Poolman Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet
  1. Chesneau, Roger s. 238

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.