Caroline von Brandenburg-Ansbach

Wilhelmina Charlotte Caroline von Brandenburg-Ansbach (1683–1737) oli saksalainen prinsessa, josta tuli Yrjö II:n puolisona Englannin kuningatar. Hän oli kaunis ja älykäs, ja hänellä oli paljon vaikutusvaltaa miehensä toimintaan.[1]

Kuningatar Caroline
Maalaus Carolinestä, noin 1730.
Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningatar
Valtakausi	11. kesäkuuta 1727 – 20. marraskuuta 1737
Kruunajaiset	11. lokakuuta 1727
Syntynyt	Wilhelmine Charlotte Karoline 1. maaliskuuta 1683
Kuollut	20. marraskuuta 1737
Puoliso	Yrjö II
Nimikirjoitus

Caroline menetti isänsä, Ansbachin ruhtinaan, vuonna 1686 ja äitinsä 1696. Orvoksi jäätyään hän asui Preussin herttua Fredrik In hovissa ja ystävystyi tämän vaimon Sophie Charlotten kanssa. Häntä pidettiin Euroopan kauneimpana prinsessana, mutta kolme avioliittosuunnitelmaa tyrehtyi. Lopulta hän meni naimisiin George Augustuksen kanssa. Tämä oli Hannoverin vaaliruhtinaan kruununperijä ja kolmas Englannin kruununperimysjärjestyksessä. Vuonna 1714 hänestä tuli Walesin prinsessa ja Englannin hovielämän keskeinen nainen, koska kuningas Yrjö I oli erossa vaimostaan Sophia Dorotheasta eikä tuonut tätä Lontooseen.[2]

Caroline ja George asettuivat Lontooseen, mutta jättivät seitsenvuotiaan poikansa Frederickin Saksaan edustamaan isoisäänsä. He opettelivat Englannin kieltä ja yrittivät ymmärtää sen tapoja ja politiikkaa, toisin kuin saksalaismielinen Yrjö I. Isän ja pojan välille syntyi niin suuria näkemyseroja, että Walesin prinssi piti omaa hoviaan. Kiista meni välillä niin pahaksi, että kuningas esti poikaansa ja miniäänsä tapaamasta näiden lapsia.[3]

Caroline oli miestään älykkäämpi ja osasi ohjailla tätä taitavasti. Hän sieti myös tämän rakastajattaria. Vuonna 1727 Carolinen puolisosta tuli kuningas Yrjö II. Useaan otteeseen kun kuningas oli Hannoverissa, Caroline toimi täysivaltaisena sijaishallitsijana Lontoossa kuukausien ajan.[2][4]

Caroline tuki monia valistusajan tieteilijöitä ja taiteilijoita, kuten Voltairea, John Gayta ja Georg Friedrich Händeliä – Händel sävelsi hymnin hänen hautajaisiaan varten. Hän oli yhteydessä myös Gottfried Leibnizin, Isaac Newtonin ja Hans Sloanen kanssa.[4] Papiston vastustuksesta huolimatta Caroline antoi lääkärien rokottaa kolme lastaan isorokkoa vastaan. Hänestä tuli rokotusten puolestapuhuja.[2]