Carlos Prío Socarrás

Carlos Prío Socarrás syntyi Bahía Hondan kylässä Kuuban länsiosassa, isä oli Francisco Prio-Rivas ja äiti Maria de Regla Socarras-Socarras.[2] Hänen vanhempansa olivat Kuuban itsenäisyyssodassa taistelleita veteraaneja. Nuoruudessaan Socarrás opiskeli lakia Havannan yliopistossa ja valmistui asianajajaksi.^lähde?

Opiskeluaikoinaan Socarrás toimi aktiivisesti opiskelijajärjestöissä ja joutui vankilaan hänen vastustettuaan Gerardo Machadon johtamaa diktatuuria. Hän toimi myös opiskelijajärjestö Directoria Estudiantilin johtajana vuoteen 1930 asti ja joutui maanpakoon 1935 Fulgencio Batistan ensimmäisen diktatuurin aikana.[1]

Prío Socarrás Harry S.Trumanin seurassa vuonna 1948

Vuonna 1940 Socarrás valittiin Pinar del Rion provinssin senaattoriksi, samaan aikaan hänen puoluetoveristaan Ramón Grau San Martínista tuli presidentti. Tultuaan valituksi senaattoriksi hänestä tuli työ- ja pääministeri Ramón Martinin hallinnossa.[1] Hallituskautensa aikana hän demokratisoi maan suurimman työmarkkinajärjestön. Kommunistipuolue oli vallannut järjestön johtopaikat Fulgencio Batistan hallinnon aikana. Heinäkuun 1. päivänä 1948 Carlos Socarrás valittiin vapailla vaaleilla Kuuban presidentiksi.^lähde?

Tultuaan valituksi Socarrásista tuli Yhdysvaltain presidentti Harry Trumanin liittolainen.[2] Vaikkakin Socarrás oli valittu valtaan äänivyöryllä, hänen presidenttikauttaan varjostivat korruptio ja poliittisten puolueiden välinen valtataistelu. Osittain näiden ongelmien voidaan katsoa olleen seurausta Espanjan sisällissodan veteraanin Emilio Trón ja hänen seuraajansa Fidel Castron pyrkimyksistä tuottaa epätasapainoa valtion sisälle.^lähde?

Emilio Trón tukijoihin kuului muun muassa Ramón Martin mutta yleensä Tróta pidetään poliittisena gangsterina seurauksena hänen roolistaan politiikassa. Tró kuoli salamurhaajan luoteihin yhdessä raskaana olevan poliisimiehen vaimon kanssa ja tämä on ollut omiaan vahvistamaan hänen mainettaan. Tästä huolimatta hänen ja hänen seuraajiensa toiminta oli vakava uhka Kuuban demokraattiselle hallitukselle.

Carlos Socarrás uskoi rajoitettuun ja määrämittaiseen presidenttikauteen demokraattisesti ja perustuslaillisesti valittuna presidenttinä. Hän ei missään vaiheessa pyrkinyt estämään taikka tukkimaan Kuuban demokraattista prosessia vaikka vaikuttikin että oppositio tulisi voittamaan vuoden 1952 vaalit. Näin ollen häntä voidaan pitää yhtenä ensimmäisistä maansa demokraattisista johtajista mutta tästä huolimatta hän osoittautui liian heikoksi vastustamaan Fulgencio Batistan pyrkimyksiä.

Myöhemmin Batistan diktatuurin (1952–1958) aikana Socarrás järjesti useita epäonnistuneita yrityksiä kumota Batistan hallinto. Näiden toimiensa seurauksena hänet vangittiin Yhdysvalloissa minkä lisäksi hän teki tuhoisan virheen tukiessaan Fidel Castroa tämän pyrkimyksissä. Tätä virhettään Socorrás katui koko loppu elämänsä ajan.^lähde?

Presidenttikautensa aikana Socarrás kulutti yli 300 miljoonan dollarin edestä valtion varoja Fidel Castron tukemiseen tämän taistelussa Batistan diktatuuria vastaan. Socarrás palasi Kuubaan 1959. Castron alettua keskittää valtaa itselleen vuonna 1959, Socarrás katkaisi välit häneen. Vuonna 1961 Carlos Socarrás jätti Kuuban lopullisesti palaamatta koskaan.[3]

Kuten tuona aikakautena hänen asemassaan olevalta mieheltä voidaan olettaa, Socarrás rakasti kauniita naisia. Hän meni uudelleen naimisiin María Antonieta Tarrero de Príon kanssa Miamissa, avioliitosta seurauksena oli ainakin viisi lasta. Hänellä oli myös kaksi lasta ensimmäisen vaimonsa Celia Touzet:n kanssa, minkä lisäksi hänellä oli yksi avioliiton ulkopuolinen lapsi.^lähde?

Carlos Socarrás vietti viimeiset vuotensa Miami Beachissa. Vuonna 1977 varaton Socarrás teki itsemurhan Miami Beachissä.[3]

Socarrásin toinen vaimo Maria Tarrero jatkaa tämän poliittista työtä. Hänen ensimmäisen avioliittonsa vanhempi poika Carlos Prio Touzet toimii arkkitehtina Miamissa.