Carlo Rosselli

Rosselli syntyi Roomassa varakkaaseen juutalaisperheeseen. Hän varttui ja kävi koulunsa Firenzessä. Hän opiskeli poliittisia tieteitä Firenzen yliopistossa ja valmistui vuonna 1921. Roselli jatkoi opintojaan lakitieteen parissa ja valmistui kahta vuotta myöhemmin Sienan yliopistosta. Hän oli opiskeluaikoinaan aktiivisesti mukana vasemmistolaisessa ja fasismin vastaisessa toiminnassa.[2]

Vuonna 1927 Rosselli tuomittiin arestiin Liparin saarelle hänen oltuaan järjestämässä tunnetun sosiologin ja antifasistin Filippo Turatin pakoa Ranskaan. Rossellin lisäksi Turatia oli avustanut muun muassa myöhemmin Italian presidentiksi noussut Sandro Pertini. Heinäkuussa 1929 Rosselli pakeni saarelta Tunisiaan, josta hän jatkoi Ranskaan. Siellä Rosselli oli perustamassa useiden muiden Italian poliittisten pakolaisten kanssa antifasistista Giustizia e Libertà -järjestöä. Hän julkaisi vuonna 1930 ainoaksi jääneen teoksensa, joka sisälsi muun muassa kritiikkiä marxismia kohtaan sekä jyrkkää stalinismin ja Kolmannen internationaalin arvostelua. Italian radikaali vasemmisto tyrmäsi Rossellin ajatukset täysin, maan tunnetuimman kommunistin Palmiro Togliattin mielestä hänen liberaalisosialismillaan ei ollut mitään tekemistä työväenluokan kanssa.[2]

Saksassa vuonna 1933 tapahtuneen natsien valtaannousun jälkeen Giustizia e Libertà muuttui jyrkempään, jopa aseelliseen suuntaan fasismin vastustamisessa. Heinäkuussa 1936 syttyi Espanjan sisällissota, johon Rosselli osallistui tasavaltalaisten joukoissa italialaista vapaaehtoisista kootun niin sanotun Matteottin pataljoonan riveissä. Joukko-osastossa oli mukana maltillisten sosialistien ja liberaalien lisäksi anarkisteja ja kommunisteja. Haavoituttuaan Rosselli palasi Ranskaan keväällä 1937.[2]

Kesäkuussa 1937 Rosselli oli toipumassa Bagnoles-de-l’Ornen kylpyläkaupungissa. Kesäkuun 9. päivänä Rossellin vieraana oli hänen Nello-veljensä. Saman päivän iltana ranskalainen La Cagoule -fasistijärjestö hyökkäsi veljeksiä vastaan ja molemmat puukotettiin hengiltä.[3] Iskun toimeenpanija oli Italian ulkoministeri Galeazzo Ciano.[2]

Rossellin kuoleman jälkeen yksi kansainvälisten prikaatien pataljoonista nimettiin hänen mukaansa.[4]

Carlo Rossellin kohtalo toimi innoittajana hänen serkkunsa Alberto Moravian romaanille Il conformista (1947). Kirjassa päähenkilö professori Quaddrina murhaa Rossellin.[5] Vuonna 1970 romaanin pohjalta valmistui samanniminen Bernardo Bertoluccin ohjaama elokuva, jota Suomessa on esitetty nimellä Fasisti.[6]

• Socialisme Libéral (1930)