Carlo Gambino

Gambino syntyi Sisilian Palermossa perheeseen, joka oli ollut vuosisatoja osa italialaista kunnian seuraa (Onoratà Società, tunnetaan myös Sisilian mafiana), jolle myös hän toimi. Hänet esiteltiin 19-vuotispäivänään Cosa Nostralle, jolloin hänestä tehtiin järjestön jäsen. Saman vuoden marraskuussa Gambino pääsi perhesuhteidensa avulla Yhdysvaltoihin, jonne useat italialaiset mafiosot vetäytyivät Mussolinin pyrkiessä hajottamaan organisaation ja sen toiminta siten vaikeutui.

Gambino saapui Virginiaan Yhdysvaltoihin laittomana siirtolaisena ja siirtyi New Yorkiin, jossa toimi Castellanon perheen kanssa, joihin omasi sukulaisyhteyksiä. Gambino toi mukaan järjestöön serkkunsa Paul Castellanon, josta myöhemmin tuli hänen seuraajansa Gambinon perheen pomona. Hän toimi kieltolain aikana Castellanoille romminkuljettajana, kuskina ja pelkääjän paikalla istuvana asemiehenä, mutta siirtyi myöhemmin työskentelemään Giuseppe ”Pomo-Joe” Masserialle.

Gambino toimi Charles ”Lucky” Lucianon kanssa ja heidän yhteistyönsä palveli heitä molempia. Luciano halusi syrjäyttää Masserian sekä tämän kilpailijan Salvatore Maranzanon Castellamaren sodan aikana. Luciano ei ollut ainoa, ja Masserian omat miehet murhasivat hänet huhtikuussa 1931 tämän ollessa ravintolassa Lucianon kanssa. Maranzano nimitti Lucianon kakkosmiehekseen. Luciano määräsi kuitenkin pian Maranzanon murhattavaksi, jonka jälkeen hän sai mahdollisuuden tulla johtavaksi pomoksi. Vuonna 1931 Luciano oli mukana perustamassa mafian New Yorkin syndikaattia, joka on johtanut mafian toimintaa nykypäivään saakka. Gambino siirtyi Manganon perheen caporegimeksi, joka oli vallassa Brooklynissä.

29-vuotiaana hän meni naimisiin Paul Castellanon siskon Catherinen kanssa. He saivat kolme poikaa ja yhden tyttären. He elivät Brooklynissä vaatimattomassa rivitalossa ja ainoa merkki turhamaisuudesta oli hänen Buickinsa rekisterikilpi; CG1.

Albert Anastasian siirryttyä Manganon perheen pomoksi, Gambino siirtyi tämän alipomoksi vuonna 1956. Gambinosta oli tullut yksi merkittävimmistä mafiosoista. Hänen järjestettyään Anastasian murhan Vito Genevesen pyynnöstä 25. lokakuuta 1957, Gambinon perheen aika alkoi.

Gambino sai paljon tuloja myös laillisista yrityksistään. Hän omisti erilaisia kauppoja, klubeja ja ravintoloita, joihin ei liittynyt rikollista toimintaa. Hallitus tiesi hänen rikollisista yrityksistään, mutta hänen kiinnisaamisensa ei ollut helppoa Gambinon pitäessä matalaa profiilia ja kieltäytyessä puhumasta toimittajille. Hän oli jatkuvan valvonnan alla.

Gambinoa syytettiin vuonna 1969 kuorma-auton aseistetun kaappaamisen ja ryöstämisen suunnittelusta John Gottin jäädessä kiinni. Juttua kuitenkin lykättiin useaan otteeseen.

Carlo Gambinon terveydentila oli jo alkanut heikentyä, ja kun hänen vaimonsa kuoli syöpään 1971, hänen tilansa heikkeni entisestään. Hallitus yritti häätää Gambinoa Italiaan, koska hän oli maassa edelleen laittomasti, eikä ollut hakenut Yhdysvaltain kansalaisuutta. Hänen lääkärinsä todistivat, ettei hän voisi sydänvikojensa vuoksi tehdä matkaa Italiaan. Kun hallitus oli viimein saamassa tahtoaan läpi, hänen perheensä lahjoi kaksi vaikutusvaltaista Yhdysvaltain senaattoria. Heille luvattiin maksaa 25 000 dollaria vuosittain koko loppuelämänsä ajan. Gambino sai jäädä maahan.

Gambinon tärkeä asema tunnustettiin myös Colombon-Gallon sodan aikana, jossa hän oli sivustaseuraaja. Eloon jääneet pyysivät Gambinoa lopettamaan sodan, koska se häiritsi liiketoimintaa. Gambino lopetti sodan, jonka jälkeen hänet tunnustettiin pomojen pomoksi. Joe Masserian jälkeen Gambino oli ensimmäinen, joka oli saanut kyseisen arvonimen.

Gambino tiesi heikkenevän terveydentilansa ja valitsi seuraajakseen lankonsa Paul Castellanon, jonka puutteita korjatakseen teki sopimuksen myös Aniello Dellacrocen kanssa, jotta tämä toimisi Castellanon alipomona luvaten tälle Manhattanin. Gambino kuoli sydäninfarktiin kesäkodissaan Long Islandilla katsoessaan tv:tä, 15. lokakuuta 1976, 74-vuotiaana.

• Carlo Gambino (Arkistoitu – Internet Archive)
• Gangsters Incorporated
• Lunde, Paul: Järjestäytynyt rikollisuus. Gummerus Kustannus Osakeyhtiö, 2004.