Carl von Kügelgen

Bonnissa vietetyn koulu- ja opiskeluajan jälkeen Kügelgen harjoitti maalausopintoja Koblenzissa ja Würzburgissa. Vuodet 1791–1796 hän vietti Roomassa maalaten saamansa stipendin turvin esikuvana klassistisen maiseman mestari Claude Lorrain. 1796 hän siirtyi Wieniin ja sieltä Berliinin ja Riian kautta vuonna 1798 Pietariin. Taitavana maisemamaalarina Kügelgen pääsi Venäjän keisarillisen hovin palvelukseen keisari Paavali I:n kutsumana. Aleksanteri I:n toimeksiannosta hän suoritti maalausmatkoja keisarikunnan eri osiin, mm. Krimin niemimaalle 1804 ja 1806 sekä Suomeen 1818.[1] Vuonna 1809 Kügelgen avioitui balttilaiseen aatelissukuun kuuluneen Emilie Zoege von Manteuffelin kanssa. Myös heidän pojistaan Konstantin ja Hermann Kügelgenistä tuli taiteilijoita.

Vuodet 1809–1815 Kügelgen vietti perheineen ystävänsä tilanomistaja Vasily Zlobinin maatilalla Saratovissa, mutta asettui tämän kuoleman jälkeen vuonna 1816 Viroon, ensin appensa maatilalle Rakveren lähettyville Viru-Jaagubiin ja myöhemmin Tallinnaan. Viron vuosinaan hän piti maalaamisen ohella yksityistä taidekoulua.

Näkymä Hämeenlinnasta. Seepialaveeraus 1819 (Eremitaaši, Pietari).

Helsinkiä kuvaava kivipiirros teoksesta "Vues pittoresques de la Finlande" (Kansalliskirjasto).

Suomen tehdyn matkan tarkoituksena oli tallentaa keisari Aleksanteri I:n tehtäväksiannosta Venäjään liitetyn uuden suuriruhtinaanmaan maisemia ja kaupunkimiljöitä. Kügelgen kierteli eteläistä Suomea kesällä 1818 ja maalasi puolisensataa seepialaveerausta mm. Helsingin, Porvoon, Tammisaaren ja Hämeenlinnan kaupunkinäkymistä, järvimaisemista Tampereen ja Kyrön lähistöltä sekä ruukkimaisemia Fagervikin ja Mustion kartanoiden alueelta. Niiden perusteella hän valmisti maalausten lopulliset, keisarille luovutetut, versiot. Viidestätoista laveerauksesta valmistettiin lisäksi Pietarissa litografiat, jotka julkaistiin vuosina 1823–24 kolmiosaisena kuvajulkaisuna Vues pittoresques de la Finlande (Maalauksellisia näkymiä Suomesta).[1]

Kügelgenin teos oli ensimmäinen Suomea esittävä laaja maisemakuvasto, vaikka siinä maantieteellisesti olikin edustettuna vain maan eteläosat. Se toimi esikuvana myöhemmille P. A. Kruskopfin ja Zacharias Topeliuksen julkaisemille kuvastoille ja oli näin luomassa perustaa suomalaisen maiseman ja luonnoskauneuden kuvaamisessa kauan vaikuttaneelle klassistis-harmoniselle tyyli-ihanteelle.

Kügelgenin kuvaus oli topografisesti tarkkaa ja todenmukaista, joskin kaikkea ympäröi idyllinen ja pastoraalinen tunnelma.[2] Kaupunkinäkymiä ja kartanoruukkeja ympäröivä luonto esiintyy tasapainoisena puistomaisena ympäristönä. Kügelgen loi maalauksiinsa taitavasti avaraa tilan tuntua antamalla maisemien häipyä kaukaisuuteen horisontissa. Aikakauden romanttiselle virtaukselle ominainen jylhän, villin ja salaperäisen luonnon ihailu oli hänelle vierasta.[3]

• Reitala, Aimo: Kügelgen, Carl von, s. 609–610. Teoksessa: Suomen kansallisbiografia 5. Studia biographica 3:5. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005. ISBN 951-746-446-0, ISSN 1456-2138.
• Tiitta, Allan: Suomalaisen maiseman hahmottuminen, s. 12–16. Teoksessa: Suomalainen maisema – Det finländska landskapet – The Finnish Landscape. Kansalliskirjaston gallerian julkaisuja nro 1. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 2002. ISBN 952-10-0667-6, ISSN 1459-0735.