Carl du Prel
Carl du Prel eli Karl von Prel (1839 Landshut – 1899), vapaaherra, oli saksalainen filosofinen kirjailija ja okkultisti. Hän opiskeli Münchenin yliopistossa. Hän liittyi 1859 Baijerin armeijaan, josta erosi kapteenina 1872. Ausgewählte schriften ilmestyivät 1900–1901.[1]
| Carl du Prel | |
|---|---|
| Karl von Prel | |
 Carl du Prel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1839 |
| Kuollut | 1899 (59–60 vuotta) |
| Ammatti | filosofi, okkultisti |
Du Prelin vaikutteiden antajia olivat Immanuel Kant, Arthur Schopenhauer ja Eduard von Hartmann. Hän pyrkii kirjoituksissaan yhdistämään evolutiivisen luonnonkäsityksen okkultismiin ja spiritismiin. Tavanomaisen tietoisuuden rinnalle hän liittää alitajuisuuden, joka yhdistää ihmisen korkeampaan maailmaan, jonne kuoleman jälkeen elävä ihmisen transkendentaalinen subjekti kuuluu.[1]
Teokset
- Der gesunde menschen verstand vor den problemen der wissenschaft (1872)
- Psychologie der lyrik (1880)
- Die planetenbewohner und die nebularhypothese (1880)
- Entwicklungsgeschichte des weltalls (1882)
- Das gedankenlesen (1885)
- Die philosophie der mystik (1885)
- Justinus Kerner und die seherin von Prevorst (1886)
- Die monistische seelenlehre (1888)
- Die mystik der alten griechen (1888)
- Die entdeckung der seele durch die geheimwissenschaften (1893–1894)
Suomennetut teokset
- Mistä tulen, mihin menen?: johdantoa salaisiin tieteihin, suom. S. Gd. Helsinki: Pekka Ervast 1905
- Spiritismi (Der Spiritismus), suomentanut Siimes Kanervio. Helsinki: G. W. Edlund'in kustannus-o.y 1909
Lähteet
- Prel, Karl du, Nordisk familjebok 1915 (ruotsiksi)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.