Carl Runge

Runge vietti elämänsä ensimmäiset vuodet Havannassa, jossa hänen isänsä toimi konsulina. Myöhemmin perhe muutti Bremeniin, jossa hänen isänsä kuoli vuonna 1864. Runge valmistui lukiosta vuonna 1875 ja aloitti filologian opinnot Münchenin yliopistossa, mutta siirtyi pian matematiikan ja luonnontieteiden pariin. Vuonna 1880 Runge väitteli matematiikan tohtoriksi Berliinissä, jossa hän opiskeli Karl Weierstrassin johdolla. Vuonna 1886 hänestä tuli Hannoverin teknillisen korkeakoulun matematiikan professori. Vuonna 1904 hän sai Felix Kleinin aloitteesta kutsun Göttingenin yliopistoon. Siellä hän pysyi eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1925.[1][2]

Rungen kiinnostuksen kohteisiin kuuluivat puhdas matematiikka, spektroskopia, geodesia ja astrofysiikka. Puhtaan matematiikan lisäksi hän teki kokeellista tutkimusta, jossa hän tutki eri alkuaineiden spektriviivoja yhdessä Heinrich Kayserin kanssa, ja oli kiinnostunut tämän työn soveltamisesta tähtitieteelliseen spektroskopiaan. Rungen maine englantilaisten ja amerikkalaisten spektroskopian tuntijoiden ja astrofyysikoiden keskuudessa vahvistui Zeeman-ilmiötä käsittelevien tutkimusten myötä, kun taas Saksassa niihin kiinnitettiin vain vähän huomiota. Rungen vuonna 1895 julkaisemassa artikkelissa Über die numerische Auflösung von Differentialgleichungen esittelemät ja Martin Wilhelm Kuttan myöhemmin kehittämät numeerisen analyysin Runge–Kutta-menetelmät ovat nykyään matematiikan yliopisto-opetuksen vakiomateriaalia differentiaaliyhtälöiden ratkaisuun.[1][2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Runge Wikimedia Commonsissa