Carl Lindh

Carl Axel Alexander Lindh (4. syyskuuta 1882 Piikkiö – 11. helmikuuta 1970 Helsinki)[1] oli suomalainen everstiluutnantti ja toimitusjohtaja.[2]

Lindhin vanhemmat olivat eversti Emil Adolf Lindh ja Bertha Maria Helenius. Hän kävi Haminan kadettikoulun ja Jelisavetgradin ratsukoulun. Hänestä tuli luutnantti 1905.[2]

Lindh palveli ratsuväessä upseerina 1905–1908. Hän oli Helsingin poliisilaitoksen ohjaavana upseerina 1908–1911, Helsingin kaupungin apulaispalomestarina 1913–1917 ja Paperitehtaitten myyntikonttorin johtajana Moskovassa lyhyesti vuonna 1917. Lindh osallistui Suomen sisällissotaan vuonna 1918 Uudenmaan rakuunarykmentissä eskadroonan päällikkönä. Hän oli Suomen Paperitehtaitten yhdistyksen apulaisjohtajana 1919–1921 ja Suomen Paperikonttorin toimitusjohtajana 1922–1946.[2][1] Lindh ylennettiin ratsumestariksi ja majuriksi 1918 sekä everstiluutnantiksi reservissä 1933.[2] Talvi- ja jatkosodan aikana hän oli erikoistehtävissä.[1]

Lindh toimi vuonna 1931 perustetun Vapaussodan Kenttäharmaat -järjestön toisena puheenjohtajana jääkärimajuri Ragnar Gröningin rinnalla. Hän oli Vapaussodan Rintamamiesliiton puheenjohtajana vuosina 1935–1944[3], aina järjestön lakkauttamiseen saakka. Vuonna 1941 Lindh valittiin mukaan SS-vapaaehtoistoimikuntaan ja syksyllä 1944 hän oli saksalaisten organisoiman Vapaan Suomen Liike -vastarintajärjestön Suomen organisaation johtajana. Lindh vältti kuitenkin sodan jälkeen tutkinnan ja syytetoimet vaikka joitakin vastarintaliikkeessä mukana olleita tuomittiinkin maanpetoksesta.[4]

Carl Lindh oli naimisissa vuodesta 1909 Signe Maria Fabritiuksen kanssa. [2]