Carl Johan Slotte

Carl Johan Slotte (20. tammikuuta 1827 Alaveteli – 5. marraskuuta 1903 Alaveteli) oli suomalainen talonpoikaissäädyn puhemies viisillä Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivillä eli useammin kuin kukaan muu henkilö.[1][2]

Carl Johan Slotte 1880-luvun alussa. (Kuva Daniel Nyblin.)

Slotten vanhemmat olivat talollinen ja laivuri Johan Eerikinpoika Hauki eli Slotte ja Greta Abrahamintytär Slotte. Hän opiskeli lukemista ja kirjoittamista pari kuukautta Kokkolassa, mutta hankki muuten oppinsa mm. lakiasioista omin päin. Jo 20-vuotiaana hän rakensi myllyn ja toimi sitten myllärinä kuusi vuotta. Hän harjoitti myös sahaustoimintaa, perusti Alavetelin ensimmäisen meijerin ja kansakoulun ja otti käyttöön uudenaikaisia maanviljelysmenetelmiä. Vuonna 1856 hänestä tuli laamannioikeuden ja 1871 kihlakunnanoikeuden lautamies sekä 1867 kunnallislautakunnan ja 1871 kuntakokouksen puheenjohtaja. Valtiopäivämiehenä Slotte toimi pitkään, usean eri tuomiokunnan edustajana, 1863–1864, 1867, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894, 1897, 1899 ja 1900.[3] Säätynsä varapuhemieheksi hänet valittiin ensimmäisen kerran 1872 ja sitten puhemieheksi vuodesta 1877 viisi kertaa. Ansioistaan hän sai 1878 kultaisen mitalin. Pidettyään vuoden 1891 valtiopäivien avajaisissa rohkean puheen maan valtiollisesta asemasta häntä ei kuitenkaan enää seuraavilla valtiopäivillä kutsuttu talonpoikaissäädyn puhemieheksi.[1]

Slotten ensimmäinen puoliso vuodesta 1847 oli Anna Elisabet Varila (1829–1883) ja toinen vuodesta 1884 Maria Johanna Erwast (1848–1923).[1] Slotten ja Warilan poika opettaja Alexander Slotte (1861–1827) toimi Hufvudstadsbladetin tunnettuna kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana 1890–1907 ja julkaisi näytelmiä sekä runokokoelman Sånger och syner. Toinen poika samasta avioliitosta, Karl Fredrik Slotte, oli fysiikan professori.[4]