Carl Johan Adlercreutz
Carl Johan Adlercreutz (suomeksi joskus Kaarle Juhana; 27. huhtikuuta 1757 Pernaja – 21. elokuuta 1815 Tukholma) oli Suomessa syntynyt Ruotsin armeijan kenraali ja kreivi, joka muistetaan parhaiten Suomen sodassa voittamistaan taisteluista. Hän kuului Adlercreutzin aatelissukuun ja kasvoi Porvoossa.[1]
| Carl Johan Adlercreutz | |
|---|---|
_-_Nationalmuseum_-_15479_(cropped).tif.png.webp) Carl Johan Adlercreutz, Carl Wilhelm Nordgrenin tekemä kopio Carl Fredrik von Bredan maalaamasta muotokuvasta. Maalaus on Gripsholmin linnassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1757 Porvoo |
| Kuollut | 21. elokuuta 1815 (58 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) | Ruotsi |
| Palvelusvuodet | 1770–1815 |
| Komentajuudet | 2. Prikaati (Suomen sota) |
| Taistelut ja sodat |
Kustaa III:n sota, Suomen sota, Leipzigin taistelu, Norjan sotaretki (1814) |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Kunniamerkit | Serafiimiritarikunnan ritari |
Adlercreutz osallistui jo 15-vuotiaana varakorpraalina Kustaa III:n vallankaappaukseen Jakob Magnus Sprengtportenin johtamien rakuunoiden joukossa.[1] Adlercreutz taisteli Kustaa III:n sodassa vuosina 1788–1790. Hän toimi myös Suomen sodassa toisen prikaatin päällikkönä ja ylipäällikkö Klingsporin yliadjutanttina.
Adlercreutzin ansioksi on laskettu se, että armeija ryhtyi tekemään vastarintaa Siikajoella ja Revonlahdella ja saavutti voitot Lapuan ja Alavuden taisteluissa.[1] Adlercreutz kuitenkin jätti armeijan Olkijoen sopimuksen jälkeen ja siirtyi Ruotsiin.
Sodan aikana Adlercreutz osallistui henkilökohtaisesti vallankaappaukseen, jossa hän vangitsi kuningas Kustaa IV Aadolfin Tukholmassa 13. maaliskuuta 1809. Palkkioksi hän sai kenraaliadjutantin arvon ja käytännössä koko armeijan johdon.[1] Adlercreutz toimi Ruotsin armeijan esikuntapäällikkönä taisteluissa Napoleonia vastaan vuosina 1813–1814. [1]
Adlercreutz korotettiin Ruotsissa 1808 vapaaherraksi ja 1814 kreiviksi.[1] Hän avioitui 1792 vapaaherratar Henrietta Amalia Stackelbergin (1771–1796) kanssa. Tämä oli kenraaliluutnantti Bernt Fredrik Johan Stackelbergin tytär. Toisen kerran hän oli naimisissa vuodesta 1798. Vaimo oli vuorineuvoksen tytär Margareta von Engeström. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon Siikajoen taistelun muistopäivänä 18.4.1816.[1]
Kirjallisuus
Adlercreutzin sankarimainetta on luonut J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden toiseen osaan sisältyvä runo "Adlercreutz".
»Hän, Döbeln, aseveljen kutsun saatuaan
hän rientomarssiss´ehtii eellä ajan.
Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan;
hän näkyy. - Rinnall´ Adlercreutz käy johtamaan,
kuin tulta tuntis jumal-innoittajan.
Ja vielä liekkii taisto tuokion,
toist´enää lieskoill´ei, jo hiipyneillä
taas Siikajoen tanner meidän on,
on maine verin uljain pesty, tahraton,
on ensimmäinen, suuri voitto meillä.»
(J.L.Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat)
Lähteet
- Veli-Matti Syrjö: / Adlercreutz, Carl Johan (1757–1815) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.
Viitteet
- Suomen sodan historia 1808–1809, s. 69.