Carl Immanuel Qvist

Carl Immanuel Qvist (23. syyskuuta 1827 Hamina – 30. tammikuuta 1897 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja sanomalehtimies.[1]

Qvistin vanhemmat olivat kirkkoherra Carl Johan Qvist ja Catharina Naht. Hän tuli filosofian kandidaatiksi 1850 ja lisensiaatiksi 1852 (väitöskirjan aihe De philosophia juris Hegeliana). Qvist perusti Johannes Alfthanin kanssa Wiborg-lehden ja toimi sen avustajana ja päätoimittajana 1855–1860. Tämän jälkeen hän avusti muitakin liberaaleja sanomalehtiä ja toimi 1861 sen hyväksi, että Tammikuun valiokuntaa koskevasta suunnitelmasta olisi syntynyt perustuslain edellyttämä valtiopäiväkutsu. Jouduttuaan liikemiehen toimissaan vararikkoon ja menetettyään samaan aikaan vaimonsa ja lapsensa koleran uhrina Qvist ryhtyi 40-vuotiaana opiskelemaan lääkäriksi. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1873. Hänen lääketieteen väitöskirjansa ja eräät muutkin julkaisunsa koskivat juuri koleraa. 1873 Qvististä tuli Helsingin kaupungin vt. ja 1878 vakinainen kaupunginlääkäri. Hän teki muun muassa aloitteen Marian sairaalan perustamisesta. 1877 Qvist sai vastuulleen rokotusainevarikon ja teki sitten useiden vuosien aikana mikroskooppisia ja bakteriologisia tutkimuksia keinotekoisesti tuotetusta rokotusaineesta, jotka eivät kuitenkaan johtaneet toivottuihin tuloksiin. Helsinkiin rakennettiin 1894 hänen aloitteestaan eläinvaksiinin valmistuslaitos.[1]

Qvistin ensimmäinen puoliso vuodesta 1864 oli Selma Fredrika Poppius (k. 1867) ja toinen vuodesta 1885 Sofia Elisabet Renqvist (k. 1920).[1]