Carl Haglund

Haglund kävi koulua Espoon Matinkylässä ja valmistui ylioppilaaksi IB-linjalta Mattlidens gymnasiumista. Lukioaikanaan hän oli vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Marylandissa.[6]

Lukion jälkeen Haglund työskenteli Yrkeshögskolan Sydvästin (nykyinen Novia) opiskelijayhdistyksen pääsihteerinä ja opiskeli työn ohella Svenska handelshögskolanissa. Hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2007. Haglund on opiskellut myös julkishallintoa Åbo Akademissa.[6]

Opiskeluaikanaan Haglund toimi opiskelijalehti Studentbladetin päätoimittajana, Yle Radio Vegan uutistoimituksen Aktuellt-ohjelmassa sekä oppaana Hvitträsk-museossa. Haglund on toiminut myös media-alan yrittäjänä ja työskenteli ruotsinkielisen ilmaisjakelulehti Papperin päätoimittajana ja toimitusjohtajana vuosina 2005–2007.[6]

Haglund aloitti toimintansa RKP:ssa vuonna 1997.[6] Vuosina 2002–2005 hän toimi RKP:n nuorisojärjestö Svensk Ungdomin (SU) liittosihteerinä.[5] Espoon kaupunginvaltuustoon Haglund oli ensimmäistä kertaa ehdolla vuoden 2000 kuntavaaleissa, muttei tullut valituksi. Hänet valittiin valtuustoon ensimmäisen kerran vuoden 2004 vaaleissa ja uudelleen vuosina 2008 ja 2012. Vuonna 2009 hän toimi RKP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana.[7]

Vuosina 2007–2008 Haglund toimi ruotsalaisen ministeriryhmän erityisavustajana. Syksyllä 2008 hän siirtyi RKP:n kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin poliittiseksi valtiosihteeriksi Stefan Johanssonin erottua tehtävästä.[8]

Vuoden 2009 eurovaaleissa Haglund valittiin Euroopan parlamenttiin.[9] Hän sai 16 887 ääntä ja nousi parlamenttiin puolueensa listan kärkinimenä.[10]

RKP:n puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2012 Haglund valittiin RKP:n uudeksi puheenjohtajaksi Stefan Wallinin seuraajaksi. Hän voitti vastaehdokkaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin äänin 144–106.[11] Valintansa myötä Haglund luopui paikastaan europarlamentissa ja otti Wallinin paikan puolustusministerinä vannottuaan ministerinvalan 5. heinäkuuta.[12][13] Vihreiden jätettyä hallituksen 26. syyskuuta 2014, urheiluministerin salkku siirtyi Haglundille puolustusministerin salkun oheen.[14]

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Haglund oli ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä keräten yhteensä 21 468 ääntä.[15] Hän nousi kansanedustajaksi maan neljänneksi suurimmalla äänimäärällä.[16] Haglund oli myös eniten ulkopuolista vaalitukea saanut henkilö. Haglundin kampanja maksoi lähes 130 000 euroa, josta hän maksoi itse 1 070 euroa.[17]

Maaliskuussa 2016 Haglund ilmoitti, ettei pyri RKP:n puheenjohtajaksi enää kesäkuun puoluekokouksessa ja ettei aio myöskään asettua ehdolle kuntavaaleissa 2017. Hän perusteli päätöstään muun muassa turhautumisella politiikkaan ja perhesyillä.[18] Kesäkuussa 2016 Haglund kertoi jättävänsä kansanedustajan tehtävät ja siirtyvänsä yrityselämän palvelukseen.[19] Haglundin tilalle eduskuntaan nousi Veronica Rehn-Kivi.[20]

Arvomaailmaltaan Haglundia on luonnehdittu oikeistoliberaaliksi.[22] Haglund on kuvannut itseään tasa-arvon aktiiviseksi edistäjäksi, ja hänen mielestään feminismin tulisi olla itsestään selvä tavoite. Feministin sijaan Haglund on sanonut samaistuvansa paremmin käsitteeseen ”tasa-arvon edistäjä”.[23]

Haglundilla on puolisonsa kanssa vuosina 2009[24] ja 2012[25] syntyneet lapset. Haglundin isä on Helsingin yliopiston kirurgian professori ja äiti diplomikirjeenvaihtaja.[6]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Haglund Wikimedia Commonsissa

• Carl Haglundin sivusto
• Carl Haglund Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
• Carl Haglund. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Carl Haglund Euroopan parlamentti.
• Haapavaara, Heikki: Carl Haglund urasiirrostaan: "Oli loogista siirtyä elinkeinoelämän palvelukseen" Kauppalehti Optio. 16.2.2017.

Edeltäjä: Stefan Wallin

Suomen puolustusministeri 2012–2015

Seuraaja: Jussi Niinistö