Carl Friedrich von Weizsäcker

Carl Friedrich Freiherr von Weizsäcker (28. kesäkuuta 1912 – 28. huhtikuuta 2007) oli saksalainen fyysikko ja filosofi. Hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa ja tähtitiedettä Leipzigissa, Berliinissä ja Göttingenissä. Hän väitteli tohtoriksi Leipzigissa 1933.[1]

Weizsäckerille on myönnetty mm. Max Planck -mitali vuonna 1957, Friedenspreis des Deutschen Buchhandels 1963, Templeton-palkinto 1989 sekä Erasmus-palkinto 1969. Hänet oli lisäksi palkittu Pour le Méritellä. Hän työskenteli esimerkiksi Göttingenin Max Planck -instituutissa sekä Hampurissa.

Weizsäcker esitti vuonna 1938 yhdessä Hans Albrecht Bethen kanssa hiilisyklin, jolla tähti voi tuottaa energiaa muuttamalla vetyä heliumiksi.[2] Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös tutkimusryhmään, joka epäonnistui pyrkimyksessään kehittää natsi-Saksalle ydinasetta. On kiisteltyä, olivatko nämä yritykset vakavia, vai epäonnistuivatko saksalaistutkijat tarkoituksella, koska eivät halunneet hallituksen saavan käsiinsä tällaista asetta.

Weizsäcker kuoli Starnbergissä 94-vuotiaana. Hän oli harras kristitty[3] ja pasifisti.[4]

Carl Friedrich von Weizsäckerin isä oli diplomaatti Ernst von Weizsäcker, veli Richard oli Saksan liittotasavallan presidentti ja he kuuluivat Weizsäckerin sukuun.

Lähteet

http://www.astro.utu.fi/zubi/people/weizsack.htm
http://www.astro.utu.fi/zubi/astroph/cno.htm
Physicsworld.com (Arkistoitu – Internet Archive)
Telegraph.co.uk

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Friedrich von Weizsäcker Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] ttp://www.astro.utu.fi/zubi/people/weizsack.htm

[2] ttp://www.astro.utu.fi/zubi/astroph/cno.htm

[3] Physicsworld.com (Arkistoitu – Internet Archive)

[4] Telegraph.co.uk