Carl Fredrik Schulman

Carl Fredrik Schulman (4. syyskuuta 1852 Hamina – 27. syyskuuta 1903 Helsinki) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]

Schulmanin vanhemmat olivat kenraaliluutnantti Alexander Leonard Carl Schulman ja Paulina Glansenstierna ja puoliso vuodesta 1890 Katarina Jefremoff. Myös Schulmanin veljestä Carl Magnus Hugosta ja velipuolesta, hänen isänsä ja perheen kotiopettajattaren Charlotta Augusta Matilda Thitzin kanssa avioliiton ulkopuolella syntyneestä Carl Augustista tuli kenraaleita.[1]

Carl Fredrik Schulman opiskeli Paavalin kadettikoulussa ja 2. Pietarin sotaopistossa 1863–1865, kunnes hänet otettiin 1865 oppilaaksi H.M. Keisarin paašikouluun. Kamaripaašiksi hän yleni 1869 ja koulusta 1870 valmistuttuaan vänrikiksi. Hänet määrättiin palvelukseen Henkivartioväen Liettuan rykmenttiin, ylennettiin luutnantiksi 1874 ja siirrettiin 37. Jekaterinburgin, H.K.K. Suuriruhtinas Aleksei Aleksandrovitšin jalkaväkirykmenttiin. Alikapteeniksi 1875 ylennetty Schulman siirrettiin kesällä 1876 ensin 4. ratsuväkidivisioonan 1. prikaatin adjutantiksi ja sitten 4. Jekaterinoslavlin rakuunarykmenttiin. Hän osallistui rykmentin mukana Turkin sotaan 1877–1878. Hänet komennettiin sodan jälkeen sotakoulun adjutantiksi Sofiaan 1878–1879 ja sieltä 10. Jekaterinoslavlin rakuunarykmentin 3. eskadroonan päälliköksi. Schulman ylennettiin kapteeniksi 1880, majuriksi 1881 ja everstiluutnantiksi 1884. Vuonna 1889 hänestä tuli ensin rakuunarykmentin komentajan apulainen talousosastoon ja sitten rykmentin nuorempi yleisesikuntaupseeri.[1]

Vuonna 1890 Schulman siirrettiin Suomen Rakuunarykmenttiin ja määrättiin rykmentin komentajan apulaiseksi talousosastoon. Vuonna 1891 hänet ylennettiin everstiksi ja asetettiin Suomen sotaväen reserviin 1892. Vuonna 1893 Schulman nimitettiin Novogeorgievskin linnoituksen intendentiksi ja vuonna 1899 Novogeorgievskin sotasairaalan päälliköksi, pysytettynä intendentin virassaan. Odessan sotilaspiirin piiri-intendentin apulaiseksi hänet siirrettiin 1901. Schulman yleni kenraalimajuriksi saman vuoden joulukuussa. Toukokuussa 1902 hänet määrättiin Kaukasian sotilaspiirin intendentuurin päälliköksi, mitä virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka.[1]