Carl Clauberg

Clauberg kirjoitti ylioppilaaksi 1916 asuessaan Kielissä perheensä kanssa. Ylioppilaaksitulon jälkeen hän osallistui I maailmansotaan maajoukoissa, jäi brittien sotavangiksi 1917 ja vapautui vuonna 1919. [1] Palattuaan hän kirjoittautui Kielin yliopistoon. Hän valmistui nopeasti ja väitteli lääketieteen tohtoriksi 1. huhtikuuta 1925. Vuosina 1925–1932 Clauberg toimi Kielin yliopiston naistenklinikan apulaislääkärinä. Vuonna 1932 Clauberg siirtyi Königsbergin yliopistoon, josta hän sai dosentin arvon vuonna 1933. [1]

Clauberg liittyi 1933 kansallissosialistiseen puolueeseen ja samalla SA:n jäseneksi. Königsbergin yliopistosta Clauberg sai vuonna 1937 ylimääräisen professorin viran. Vuosina 1933–1939 Clauberg julkaisi 70 tutkimusartikkelia sekä sukupuolihormoneja käsittelevän kirjan. Koska Clauberg oli vain 154 senttimetrin pituinen, häntä ei olisi hyväksytty SS-joukkoihin. [1]

Clauberg avioitui 1933 Friedel Claubergin kanssa. Avioliitto oli lapseton johtuen vatsakalvontulehdusleikkauksesta, jonka Clauberg itse oli tehnyt tulevalle vaimolleen 1928. Claubergin suhteesta sihteerinsä kanssa syntyi kaksi lasta, tytär vuonna 1940 ja poika 1943. Lasten isä adoptoi molemmat ja vaati vaimoaan kasvattamaan lapset. [1]

Auschwitzissa Clauberg keskittyi kehittämään naisten massasterilointimenetelmää. Kehittelyssä pääosassa oli kohtuun ruiskulla annosteltava pääasiassa jodipitoinen röntgenvarjoaineliuos, jonka tarkoituksena oli ummettaa munajohtimet pysyvästi. Sterilisaatioruiskekokeet olivat kivuliaita ja nöyryyttäviä. [2] Minkäänlaista kivun lievitystä ei käytetty eikä koehoidossa käytetyille naisille annettu aikaa toipua kokeilujen aiheuttamista komplikaatioista. Osalta naisista pyydettiin kirjallinen suostumus lääketieteellisiin kokeisiin. Vapaaehtoisuus kokeisiin osallistumiseen oli silti kyseenalaista, sillä kieltäytyminen johti käytännössä naisen siirtoon Birkenaun tuhoamisleirille. [2]

Clauberg palasi sotavankeudestaan Neuvostoliitosta 1955 Länsi-Saksaan. Hänet pidätettiin 21. marraskuuta 1955,[3] ja hän kuoli tutkintavankeudessa sydänkohtaukseen 9. elokuuta 1957 [4]

• Parakki 10 - Naiset Auschwitzin koe-eläiminä. Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-711-6.