Carl Christian Böcker

Viisivuotiaana orvoksi jäänyt Böcker kasvoi Vähänkyrön kirkkoherran Gabriel Reinin (1745-1809) kasvattipoikana. Hän pääsi ylioppilaaksi ja aloitti opintonsa vuonna 1801 Turun akatemiassa. Kameraalitutkinnon vuonna 1811 suoritettuaan hän toimi jonkin aikaa kopistina Suomen hallituskonseljissa. Vuonna 1813 hänet valittiin Suomen Talousseuran sihteeriksi, mitä tointa hän hoiti vuoteen 1833 asti. Sen jälkeen hän toimi Åbo Tidningar -lehden toimituksessa kuolemaansa saakka. Vuonna 1821 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.[1]

Talousseuran sihteerin tehtävistä selvitäkseen Böcker ryhtyi perehtymään maatalouteen ja käytännölliseen talouselämään. Se oli tarpeen, koska seuran tavoitteita olivat muun muassa perunan-, hampun- ja pellavanviljelyn sekä lampaankasvatuksen kehittäminen ja lisääminen sekä maataloustuotteiden jalostuksen kehittäminen. Käytännön kokemusta saadakseen hän viljeli myös kahta maatilaa ja perusti Turkuun lämpömittareita ja ilmapuntareita valmistavan työpajan.[2] Hänen aktiivisuutensa ansiosta seuran toiminta oli vireää Turun paloon saakka. Böcker kehitti myös seuralle kirjeenvaihtajaverkoston. Hänen tavoitteensa oli muodostaa seurasta taloudellisen tiedon keskittymä, joka voisi muun muassa tiedottaa sellaisista koti- ja ulkomaisista keksinnöistä, joiden oli havaittu soveltuvan Suomen olosuhteisiin. Tietojen leviämistä varten seuran julkaisusarjojen ilmestymistahtia tihennettiin. Lisäksi lähetettiin kiertokirjeitä ja julkaistiin kirjasia ja kirjoituksia.[1]

Tilastotoimen kehittäjänä Böcker oli uranuurtaja. Talousseuran palvelukseen tultuaan Böcker sai vuonna 1814 senaatilta tehtäväkseen laati taloudellis-tilastollisen kertomuksen Vaasan läänistä. Aineiston keruu edellytti matkustamista. Kertomus julkaistiin seuraavana vuonna. Tämän jälkeen hän ryhtyi senaatin toimeksiannosta keräämään aineistoa Suomea koskevaan tilastollis-taloudelliseen esitykseen. Tähän työhön hän sai valtion avustusta vuodesta 1818 alkaen. Tilastoa varten hän teki laajoja tiedusteluja, jotka käsittivät yli kaksisataa asiaa. Aineistoa ei saatu julkaistuksi, mutta se on ollut arkistossa tutkijoiden käytettävissä. Teoksen suunnitelma on julkaistu vuonna 1852 Suomi-sarjan kirjassa.[1]

Böckerin ollessa Talousseuran palveluksessa tilastotyö eteni hitaasti hänen kiireidensä vuoksi. Lisäksi työtä varten koottu aineisto tuhoutui Turun palossa Böckerin kodin mukana. Vuonna 1831 kenraalikuvernööri pani vauhtia työhön uhkaamalla palkanlisän menetyksellä. Böcker erosi Talousseuran palveluksesta ja alkoi kehittää tilastohanketta. Hän keräsi suuren tilastoaineistonsa pääasiassa vuosina 1834 ja 1835 lomakekyselynä kruununvoudeilta, henkikirjoittajilta ja nimismiehiltä. Keruusuunnitelma oli laajakantoinen. Maatalouden alalta tietoja kerättiin karjasta ja tiluksista, tuotantopanoksista, tuotannon tuloksista sekä kulutuksesta. Kansallisarkistossa olevaa aineistoa pidetään kansainvälisestikin arvokkaana.[2]

Böcker oli itsekin aktiivinen kirjoittaja. Hänen tehtäviinsä kuului toimittaa seuran julkaisua Underrättelser från Kejserliga finska hushållnings-sällskapet. Vuodesta 1823 lähtien hän toimi myös niiden taloudesta vastaavana kustantajana.[2] Vuosina 1827–31 ilmestyi myös Böckerin toimittamana neljä numeroa maataloutta käsittelevää vuosikirjatyyppistä julkaisua Tidning för Landthushållare ja kaksi numeroa sen suomenkielistä laitosta Sanomia Maanviljelijöille.[3] Hän laati suuren määrän lausuntoja ja kiertokirjeitä sekä käytännöllisiä opaskirjasia muun muassa maatalouden ja metsätalouden alalta. Hän laati myös seuran vuotuisia almanakassa julkaistavia kirjoituksia. Lämpömittaripajan perustaja julkaisi 1824 myös kirjasen lämpömittareiden käytöstä taloudellisessa tarkoituksessa. Hänen tärkeimpänä julkaisunaan pidetään vuonna 1829 ilmestynyttä metsänhoitoa käsittelevää teosta Om skogarnes skötsel i Norden I. Teokseen oli suunnitteilla kaksi muutakin osaa, mutta ne eivät ilmestyneet. Teos sai alkunsa, kun Böckerin piti laatia hallitukselle metsänhoidosta mietintö, joka valmistui vuonna 1819. Mietinnön kirjoittamista varten hän joutui perehtymään metsänhoidon kysymyksiin.[1]

Böckerillä oli myös kansansivistykseen liittyviä laajakantoisia ajatuksia. Hän oli perehtynyt muun muassa Pestalozzin ajatuksiin. Hän esitti, että jokainen kansalainen olisi velvoitettava jakamaan valtion tuella saamiaan tietoja eteenpäin toimimalla joitakin vuosia opettajana. Böcker otti osaa myös eräisiin taloudellisiin hankkeisiin, joiden takia niin hän itse kuin seurakin joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin.[1]

• Muutamia neuvoja talonpojille hallalta rasitetun pohjoisen Suomen maakunnissa (1833)
• Neuvoja pellavan ruokkojille, kehrääjille ja kutojille (1822, kolme suomalaista ja ruotsalaista painosta)
• Om ett widsträcktare begagnande af thermometrar för åtskillige ekonomiska behof (1824)
• Om skogars skötsel i Norden (1829)

• Liakka, Niilo: Böcker, Kaarle Kristian. Kansallinen elämäkerrasto 1. Porvoo: WSOY, 1927.

• Luther, Georg: Carl Christian Böcker. Suomen kansallisbiografia 2. SKS, 2003.

• Valonen, Kari: Maatalouslehdistön alkutaival. Suomen lehdistön historia 9. Kustannuskiila, 1991.