Carl Eric Sonck

Carl Eric Sonck (10. marraskuuta 1905 Viipuri – 13. helmikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen ihotautien professori. Sonck tunnettiin paitsi oman alansa tieteenharjoittajana, myös kasvitieteilijänä sekä taidemaalarina.[1]

Lapsuus ja nuoruus

Carl Eric Sonckin vanhemmat olivat agronomi Karl Joel Sonck (27.3.1867–5.9.1950) ja Siri Lybeck (11.10.1884–17.1.1960). Perhe asui Karjalankannaksella Kurkijoella, jossa Karl Joel Sonck toimi Kurkijoen Koulutilan agronomina ja opiston hevoshoitotilan johtajana. Perheeseen kuului lisäksi toinen lapsi, Astrid Signild (s. 1908).[2] Sonckin lähisuvusta voi mainita arkkitehti Lars Sonckin, joka oli Carl Ericin setä.[3]

Carl Eric Sonckin perhe muutti Turkuun vuonna 1919, kun hänen isänsä oli nimitetty Turun ja Porin läänin II piirin virkatalojen tarkastajaksi.[4] Turussa hänet laitettiin ruotsalaiseen reaalilyseoon (Åbo svenska lyceum), josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924.[1][4]

Opinnot ja ura

Vuonna 1924 Carl Eric Sonck kirjautui Turun yliopistoon suorittamaan lääketieteen kandidaatin tutkintoa edeltävää medikofiilitutkintoa, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1926. Sonck siirtyi seuraavaksi Helsingin yliopistoon suorittamaan jatko-opintoja.[5] Kandidaatintutkinnon hän sai valmiiksi vuonna 1927.[6] Sonck valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1933 ja iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäriksi vuonna 1938. Vuonna 1941 Sonck väitteli tohtoriksi, ja vuonna 1944 hän sai dosentin arvonimen.[1] Tämän jälkeen hän toimi Helsingin yliopistossa dermato-venerologian dosenttina vuoteen 1957 saakka.[7]

Turun yliopiston iho- ja sukupuolitautiopin professoriksi Sonck valittiin vuonna 1955. Tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle jäämiseensä, vuoteen 1972 saakka.[1][8] Sonck perusti Turun ihotautiklinikalle sienilaboratorion, jossa hän teki uranuurtavaa tutkimustyötä erityisesti hiivoista. Tutkimuksissaan Sonck löysi kaikkiaan viisi tieteelle aiemmin tuntematonta hiivalajia.[7] Uransa aikana hän julkaisi noin 150 lääketieteellistä artikkelia. Hän oli ruotsinkielisen Finska Läkaresällskapet -seuran jäsen ja toimi sen hallituksessa vuosina 1953–1956 ja seuran puheenjohtajana vuonna 1955.[9]

Eläkepäiviään Sonck vietti Helsingissä.[7] Sonckin omaelämäkerta Ihotautilääkäri muistelee julkaistiin vuonna 1995.[10]

Sonck kasvitieteilijänä ja taiteen ystävänä

Carl Eric Sonck oli jo lapsena hyvin kiinnostunut luonnosta, linnuista, hyönteisistä ja erityisesti kasveista.[11] Aikuisena hän erikoistui kasvitieteeseen ja erityisesti voikukkiin. Niiden keräilyn hän aloitti 1940-luvulla ja jatkoi sitä loppuelämänsä.[12] Sonck löysi Suomesta ja ulkomailta noin sata tieteelle ennen tuntematonta voikukkalajia ja julkaisi nelisenkymmentä kasvitieteellistä artikkelia.[9]

Kasvitieteellisistä ansioistaan hänet nimitettiin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi vuonna 1969.[1] Sonckin kunniaksi on nimetty myös yksi voikukkalaji (Taraxacum soncki, Lieksa), yksi leinikkilaji (Ranunculus soncki, Kuopio) sekä yksi Candida-suvun hiivasienilaji (Candida soncki), joka löydettiin ensimmäisen kerran Turun yliopiston lastenklinikalta.[9]

Carl Eric ja hänen vaimonsa Karin Sonck lahjoittivat Hyvinkään taidemuseolle nykyisin museon pysyväisnäyttelynä olevan Yrjö Saarisen taiteen kokoelman.[1] Carl Eric myös kirjoitti Saarisen elämäkerran ja kuvakirjan hänen teoksistaan.[7] Sonck oli myös itse lahjakas taidemaalari. Hän teki elämänsä aikana noin 500 maalausta ja piirustusta ja piti taidenäyttelyitä useilla paikkakunnilla.[7]

Perhe

Carl Eric Sonck meni naimisiin vuonna 1935 Karin Hertwigin (s. 18.12.1911) kanssa. Heille syntyi neljä lasta: Christel (s. 1938), Klaus Herman (s. 1940), Johan Rainer (s. 1942) ja Henrik Robert (s. 1945).[13]

Lähteet
  • Sonck, C. E.: Ihotautilääkäri muistelee. Recallmed Oy, 1995.
  • Wallgren, Eric Ivar: In memoriam: Carl Eric Sonck. Finska Läkaresällskapets Handlingar 2/2004, s. 77.

Viitteet
  1. Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta: Professorit Viitattu 31.7.2013.
  2. Sonck 1995, s. 14, 18, 20–21.
  3. Sonck 1995, s. 14.
  4. Sonck 1995, s. 24.
  5. Sonck 1995, s. 33, 38.
  6. Sonck 1995, s. 53.
  7. Väinö K. Havu: Carl Eric Sonck (muistokirjoitus, Helsingin Sanomat) (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 31.7.2013.
  8. Sonck 1995, s. 159.
  9. Wallgren 2004, s. 77.
  10. Sonck, C. E.: Ihotautilääkäri muistelee, Recallmed Oy, 1995.
  11. Sonck 1995, s. 22, 24–25.
  12. Sonck 1995, s. 173, 176.
  13. Sonck 1995, s. 20–21, 103.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.