Caractors

Newyorkilainen maalaismies Joseph Smith väitti enkelin avustamana saaneensa syyskuussa 1827 haltuunsa Kumoran kukkulaan haudatut kultalevyt,[1] joihin oli kaiverrettu ”ikuisen evankeliumin täyteys” ja Amerikan muinaisten asukkaiden historia.[2] Kirjoitusmerkit olivat ”uudistettua egyptiä”, mutta Smith sai kyvyn kääntää ne englanniksi.[3] Paikallinen maanviljelijä Martin Harris kiinnostui hankkeesta ja sai Smithin luona vieraillessaan kuulla, että enkeli oli määrännyt hänet auttamaan käännöstyössä.[4] Näin sai alkunsa teos, joka tuli tunnetuksi Mormonin kirjana.[1]

Lucy Mack Smithin mukaan Joseph Smithillä oli aluksi vaikeuksia löytää oikea käännösmenetelmä. Vaimonsa Emman avustuksella hän kopioi kirjoitusmerkkejä paperille ja käänsi joitakin niistä. Martin Harris saapui helmikuussa 1828 Smithien luokse Harmonyyn. Smith antoi hänelle paperin, johon oli kopioitu kultalevyjen kirjoitusmerkkejä, ja lähetti hänet näyttämään sitä itärannikon oppineille. Tarkoitus oli ilmeisesti varmistua käännöksen oikeellisuudesta. Lucy Smithin mukaan asiasta oli sovittu jo ennen Harrisin saapumista. Smithin 1832 kirjoitettu selonteko kertoo, että Herra ilmestyi Harrisille ja kehotti häntä menemään kirjoitusmerkkien kanssa New Yorkin kaupunkiin.[5]

New Yorkissa Harris näytti paperia Columbian yliopiston muinaisten kielten professorille Charles Anthonille ja luonnontieteilijä Samuel L. Mitchellille. Matkan kulusta on ristiriitaista tietoa, ja on epäselvää, kumman Harris tapasi ensiksi.[5] Joka tapauksessa Harris palasi matkaltaan Smithin profeetallisesta kutsumuksesta vakuuttuneena.[6] Huhtikuussa 1928 Harris palasi Harmonyyn, ja seuraavien kahden kuukauden aikana hän kirjoitti Smithin sanelusta yli sata sivua tekstiä.[7]

Joseph Smithin selonteko nuoruudestaan ja Mormonin kirjan syntyvaiheista on kanonisoitu Kallisarvoiseen helmeen. Se valmistui vuoden 1839 tienoilla ja julkaistiin 1842.[8]

Smith kertoo Harrisin näyttäneen käännetyt kirjoitusmerkit sekä niiden käännöksen professori Anthonille, joka totesi käännöksen oikeaksi. Sitten Harris näytti vielä kääntämättömät merkit, jotka Anthon tunnisti egyptiläisiksi, kaldealaisiksi, assyrialaisiksi ja arabialaisiksi. Anthon kirjoitti todistuksen, jossa hän vakuutti kirjoitusmerkkien olevan aitoja ja niiden käännöksen ”oikeampi kuin mikään, mitä hän oli aikaisemmin nähnyt käännetyn egyptistä”. Harris teki jo lähtöä, kun Anthon kysyi, kuinka kultalevyt olivat löytyneet. Kun Harris vastasi enkelin ilmoittaneen niiden kätköpaikan, Anthon pyysi todistuksen takaisin, repi sen ja ”sanoi, ettei nykyisin ole mitään sellaista kuin enkelien palvelus”. Anthon kehotti Harrisia tuomaan todistuksen hänelle käännettäväksi, jolloin Harris kertoi, että osa levyistä oli sinetöity eikä hänellä ollut lupaa tuoda niitä. Anthon vastasi tähän: ”En voi lukea sinetöityä kirjaa.” Seuraavaksi Harris kävi professori Mitchellin luona, joka myös vahvisti kirjoitusmerkit ja käännöksen oikeaksi.[9]

Mormonien mukaan Anthonin vastaus täytti Jesajan kirjan (29:11–12) profetian:[10] ”Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: ’Lue tämä’, hän vastaa: ’En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.’”[11] Tapausta käsitellään myös Mormonin kirjassa, 2. Nefin kirjan jakeissa 27:6–24.[10]

Anthon kuvaili tapausta vuosina 1834, 1841 ja 1844 kirjoittamissaan kirjeissä.[12] Vuoden 1834 kirjeessä Anthon kertoo:[13]

»Koko tarina siitä, että olisin julistanut mormonilaiset kaiverrukset ”uudistetuiksi egyptiläisiksi hieroglyfeiksi” on täydellisen väärä. Jokunen vuosi sitten eräs rehellinen ja ilmeisesti yksinkertainen maanviljelijä saapui luokseni mukanaan tri. Mitchellin lähettämä viesti – – jossa pyydettiin minua kääntämään, jos mahdollista, paperi, joka maanviljelijän oli määrä antaa minulle, ja jonka tri. Mitchell myönsi olleensa kyvytön kääntämään. Paperia tutkiessani tulin pian siihen tulokseen, että kyse oli pelkästä kepposesta, ehkäpä huijauksesta.»

Paperin sisältöä Anthon kuvailee ”harakanvarpaiksi”, jotka oli järjestetty pystyriveihin. Anthon arvelee, että niiden kirjoittajalla oli hallussaan kirja, jossa kuvaillaan erilaisia kirjoitusjärjestelmiä, sillä paperissa oli ”kreikkalaisia ja heprealaisia kirjaimia, ristejä ja koristuksia, roomalaisia kirjaimia ylösalaisin tai sivuttain”. Paperin lopussa oli oudoin merkein koristeltu ympyrä, jota Anthon arveli kömpelöksi kopioksi ”meksikolaisesta kalenterista”.[13] Anthon sanoo kalenterin olleen käsikirjoituksen ”lopussa”, joten luultavasti se oli paperin oikeassa alalaidassa.[14] Kuultuaan, että Harrisia oli pyydetty antamaan rahaa ”kultaisen kirjan” julkaisemiseen ja että tämä harkitsi maatilansa myymistä, Anthon päätteli Harrisin joutuneen petkuttajien uhriksi ja varoitti tätä. Harris pyysi sitten kirjallista todistusta, mistä Anthon ”tietysti” kieltäytyi.[13]

Vuoden 1841 kirjeessään Anthon toisaalta kertoo kirjoittaneensa kirjallisen todistuksen ”empimättä hetkeäkään” tarkoituksenaan paljastaa meneillään oleva petos.[15] Todistuksessaan Anthon vakuutti, että kirjoitusmerkit olivat muunnelmia todellisista kirjoitusjärjestelmistä eikä niillä ollut mitään merkitystä. Jos Anthon todella kirjoitti tällaisen todistuksen, Harrisin ei tiedetä koskaan näyttäneen sitä muille.[16] Kirjeessään Anthon mainitsee paperin lopussa olleen ”meksikolaisen eläinradan”. Lisäksi hän mainitsee ”puolikuut, tähdet ja muut luonnonkappaleet”.[17] Anthon päättää toisen kirjeensä toiveeseen, että hänen todistuksensa saisi jotkut mormonit hylkäämään uskonsa.[18]

Vuoden 1844 kirjeessään Anthon kertoo jälleen huomanneensa heti, että ”koko kirjoitus oli pelkkää roskaa”, ja varoittaneensa Harrisia tämän omaisuutta tavoitelleista huijareista. Hän myös kiisti luvanneensa kääntää ”kyseisen kirjoituksen” ja totesi, ettei olisi edes osannut siihen tarvittavia kieliä. Harrisin esittämä teksti oli hänen mukaansa joka tapauksessa siansaksaa. Tekstissä on joitakin eroavaisuuksia verrattuna aiempiin. Anthon kertoo Mitchellin yksinkertaisesti neuvoneen Harrisin hänen luokseen, ja kehotus kääntämiseen tuli Harrisilta, ei Mitchelliltä. Myös kuvaus paperin sisällöstä on hieman erilainen: ”yksi tai kaksi rinnakkaista pystyriviä”, joihin oli aseteltu ”karkeita jäljitelmiä heprealaisista ja kreikkalaisista kirjoitusmerkeistä” sekä ”moninaisia hahmotelmia auringosta, kuusta, tähdistä jne.”[19]