Cantus arcticus

Cantus arcticus op. 61 on Einojuhani Rautavaaran vuonna 1972 säveltämä musiikkiteos, ”konsertto linnuille ja orkesterille”. Teoksessa orkesterille sävellettyyn musiikkiin yhdistyy äänitettyä lintujen laulua, jota on paikoin muokattu äänenkäsittelyllä. Cantus Arcticus on Rautavaaran ja yleensä suomalaisen taidemusiikin kansainvälisesti tunnetuimpia ja esitetyimpiä teoksia.[1]

Teoksen tilasi Oulun yliopisto ensimmäisen tohtoripromootionsa ohjelmamusiikiksi. Kantaesitys oli promootion yhteydessä Oulussa 18. lokakuuta 1972. Oulun kaupunginorkesteria johti Stephen Portman. Rautavaara omisti teoksen Suomen silloiselle tasavallan presidentille Urho Kekkoselle.[1]

Noin 18 minuuttia kestävässä konsertossa on kolme osaa, nimiltään 1. ”Suo”, 2. ”Melankolia” ja 3. ”Joutsenet muuttavat”. Konsertto on paikoin aleatorinen eli partituuri jättää kapellimestarille mahdollisuuden vapautua nuottimerkinnöistä ja päättää itse, mitä tai millä hetkellä orkesteri soittaa. Ensimmäinen osa alkaa esittämisohjeella: ”Ajattele syksyä ja Tšaikovskia”. Linnunlauluäänite tuodaan mukaan ensimmäisen osan alussa kuultavan puhallinosuuden ja huilusoolon jälkeen, minkä lisäksi myös puupuhaltimet matkivat lintujen laulua. Toinen osa alkaa äänitteellä ja partituurin mukaan orkesteri tulee mukaan siinä vaiheessa, kun äänite on soinut tarpeeksi pitkään, jotta yleisö tajuaa siinä kuultavien lintujen matkivan toistensa ääniä. Myös kolmas osa alkaa äänitteellä laulujoutsenparven äänistä.[1] Tunnetuillakin kapellimestareilla on tiettävästi ollut vaikeuksia ajoittaa varsinkin kolmannen osan musiikki yhteen joutsenäänitteen kanssa.[2]

Rautavaara kopioi osan lintujen laulusta Yleisradion äänitehostearkiston äänitteiltä, mutta osan hän kävi äänittämässä itse soilla Limingassa Oulun lähellä. Äänitystä on käsitelty elektronisesti varsin vähän, vain toisessa osassa kuultavaa tunturikiurun laulua on hidastettu ja kolmannessa osassa laulujoutsenten laulua on monistettu soittamalla samoja ääniä päällekkäin. Muita äänityksessä kuultavia lintuja ovat muun muassa kurjet.[1]