Canon Episcopi

Canon Episcopi on varhainen kirkollinen asiakirja, jonka alkuperää ei tunneta. Asiakirjaan viittaa ensimmäisenä Prümin luostarin apotti Regino Prümiläinen vuonna 906. Se on joskus virheellisesti esitetty Ancyran synodin asiakirjana.[1] Nykytutkijat pitävät sitä yleensä 900-luvulta peräisin olevana frankkilaisena kirjoituksena.[2] 1100-luvulla Bolognassa vaikuttanut Gratianus siteerasi sitä teoksessaan Concordantia discordantium canonum eli Decretum Gratiani, ja siitä tuli osa läntisen kirkon kanonista oikeutta.[1]

Canon Episcopi on keskeinen varhainen kirkollinen noituutta koskeva asiakirja, jonka mukaan noituus oli pakanauskonto ja noituus oli vain kuvitelmaa. Asiakirja rajoitti 1200-luvulla syntyneen inkvisition toimintaa, koska inkvisitiolla oli toimivaltaa vain harhaoppisiin (kerettiläisiin) ja uskostaan luopuneisiin kristittyihin. Koska noituus katsottiin toisen uskonnon harjoittamiseksi, ei inkvisitiolla (teoriassa) ollut siihen toimivaltaa.[1]

Paavi Innocentius VIII kumosi Canon Episcopin 1484 paavillisella kiertokirjeellä Summis desiderantes affectibus, jolla noituus määriteltiin uudelleen saatananpalvonnaksi ja siten saatettiin inkvisition tuomiovallan piiriin.[1]

Lähteet
  1. "Canon Episcopi." Encyclopedia of Occultism and Parapsychology. The Gale Group, Inc, 2001. Answers.com 25 Mar. 2007.
  2. Russell, Jeffrey Burton (1972). Witchcraft in the Middle Ages. Cornell University Press. S. 75–82.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.