Camille Guérin
Jean-Marie Camille Guérin (22. joulukuuta 1872 Poitiers, Ranska – 9. kesäkuuta 1961 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen eläinlääkäri, mikrobiologi ja immunologi, joka yhdessä Albert Calmetten kanssa kehitti tuberkuloosilta suojaavan Bacillus Calmette-Guérin -rokotteen.
Guérinin isä kuoli tuberkuloosiin 1882. Hän opiskeli eläinlääketiedettä École Nationale Vétérinaire d'Alfortissa vuoteen 1896 asti, työskennellen samalla patologi Edmond Nocardin (1850-1903) apulaisena.
1897 hän aloitti Pasteur-instituutin verkostoon kuuluvassa Institut Pasteur de Lille:ssä, jossa työskenteli ensin teknikkona auttaen laitoksen johtajaa, ranskalaista fyysikkoa, mikrobiologia ja immunologia Albert Calmettea tämän pyrkimyksissä kehittää vastamyrkkyä käärmeenpuremaan ja rokotetta isorokkoa vastaan. Guérin onnistui merkittävästi parantamaan isorokkorokotteen valmistusmenetelmiä, käyttäen kaniineja väli-isäntinä. Hän kehitti myös tavan näiden rokotteiden jäämävirulenssin mittaamiseksi.
Guérinin nimitettiin laboratorionjohtajaksi 1900 ja vuosina 1905-1915 ja 1918-1928 hän keskittyi tuberkuloosirokotteen kehittämiseen, tehden läheistä yhteistyötä Calmetten kanssa. Yhteistyö jatkui aina Calmetten kuolemaan 1933. Guerin huomasi 1905, että naudantuberkuloosi-bakteeri mycobacterium bovis voisi immunisoida eläimiä aiheuttamatta niiden sairastumista itse tautiin. Hän ja Calmette kehittivät tapoja heikentää bakteeria käyttäen perättäisiä viljelmän siirtoja. 1908 miehet lopulta saattoivat menestyksellisesti julkaista uutta BCG-rokotetta koskevat tuloksensa.
Hän sai uuden ylennyksen 1919 . BCG-bakteerikanta tuli lopulta käyttökelpoiseksi rokotteessa 1921, sen koettua 230 siirtoa. Guérin muutti Pariisiin 1928 Pasteur-instituutin tuberkuloosiosaston johtajaksi.
Ennen kuolemaansa 1961 hän toimi monissa merkittävissä viroissa, kuten Ranskan eläinlääketieteellisen akatemian ja Ranskan lääketieteellisen akatemian puheenjohtajina. 1955 Ranskan tiedeakatemia myönsi hänelle Grand Prix -palkinnon.