Jean-Baptiste Camille Corot

Camille Corot oli verkatehtailijan ja kuuluisan muotitaiteilijan poika. Hän maalasi aluksi vain huvikseen. Hän sai uusklassistista taideopetusta, mutta kun samaan aikaan Britanniassa oli vallalla vapaan maisemamaalauksen virtaus, alkoi Corotkin maalata ulkona.[3] Corotista tuli vannoutunut ulkoilmamaalari. Hän vietti kesät maastossa aiheita etsien ja luonnoksia tehden, ja siirtyi vasta talvella ateljeehen tehdäkseen luonnosten avulla varsinaiset maalaukset. Suurimman osan aiheistaan hän haki Ranskan maaseudulta, mutta hän teki myös kolme pitkää Italian matkaa, jotka olivat hyvin tärkeitä hänen taiteellisen kehityksensä kannalta. Hänen Italiassa tekemänsä öljyväriluonnokset ovat nykyään jopa yhtä arvostettuja kuin hänen myöhemmät valmiit työnsä.

Corot alkoi menestyä 1840-luvulla, ja 1850-luvulla hänen teoksiaan osti jopa keisari Napoleon III. Menestys ei saanut häntä kuitenkaan muuttamaan elämäntyyliään: hän pysyi täydellisesti taiteelleen omistautuneena ihmisenä eikä koskaan perustanut perhettä tai osallistunut mihinkään yhteiskunnalliseen toimintaan. Corot’n epäpoliittisuus ilmenee selkeästi myös hänen taiteessaan, jossa ei näy mitään merkkejä 1800-luvun suurista muutoksista, teollistumisesta ja nationalismin noususta. Hänen aihevalintansa liittyvät paremminkin 1700-luvun rousseaulaiseen luontoromantiikkaan. Myös klassisen ranskalaisen maisemamaalauksen vaikutus (esimerkiksi Nicolas Poussin) näkyy Corot’n taiteessa.

Corot kuului Barbizonin koulun johtaviin taiteilijoihin. Vanhemmilla päivillään hän tuli tunnetuksi nuorten taiteilijoiden taloudellisena tukijana ja sai lempinimen ”Papa Corot”. Hän myös lahjoitti runsaasti rahaa hyväntekeväisyyteen.

Corot tutki tarkoin sitä, miten erilaiset valaistusolosuhteet vaikuttivat maisemaan. Hän pyrki tallettamaan maalauksiinsa tietyn hetken, jolloin valaistus teki maisemasta erityisen puhuttelevan. Useimmiten tuo hetki ajoittui aamunkoittoon tai iltahämärään. Tämä Corot’n kiinnostus hetkellisten vaikutelmien tallentamiseen teki hänestä tärkeän esikuvan impressionisteille.[3] Corot’n klassisen hillityt muotokuvat puolestaan inspiroivat myöhemmin muun muassa Pablo Picassoa.

Corot maalasi myös henkilökuvia, mutta ne oli tarkoitettu vain hänen läheisilleen. Nämä teokset tulivat julkisuuteen vasta 1900-luvun alussa. Teoksissa on sekä herkkiä perhekuvia että taiteilijan viimeisinä vuosinaan tekemiä nuoria, mietteliäitä naishahmoja. [3]

• 
  Maisema, Villeneuve-Lés-Avignon, 1836
• 
  Lukeva tyttö, 1845–1850
• 
  Muisto Mortefontainesta, 1864
• 
  Marisselin kirkko, 1867