Camille Claudel
Camille Anastasia Kendall Maria Nicola Claudel (8. joulukuuta 1864 Fère-en-Tardenois, Ranska – 19. lokakuuta 1943 Montdevergues, Ranska) oli ranskalainen kuvanveistäjä ja runoilija Paul Claudelin vanhempi sisar. Hänen elämäänsä, uraansa ja muistoaan värittää jälkipolvien silmissä erityisesti intohimoinen rakkaussuhde yli kaksikymmentä vuotta vanhempaan taiteilijakollegaansa Auguste Rodiniin. Vaikea rakkaus ja sairaalahoitoon johtanut psykiatrinen oireilu merkitsivät lopulta vaipumista yksinäisyyteen ja unohdukseen.
| Camille Claudel | |
|---|---|
 Camille Claudel vuonna 1884 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. joulukuuta 1864 Fère-en-Tardenois, Aisne, Ranska |
| Kuollut | 19. lokakuuta 1943 (78 vuotta) Montdevergues, Vaucluse, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto |
| Taidesuuntaus | ekspressionismi ja Realismi |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä
Aisnen departementissa Koillis-Ranskassa vuonna 1864 syntynyt Claudel kasvoi sisarussarjan vanhimpana, perheen esikoisen Charles-Henrin kuoltua vuotta aiemmin vain muutaman viikon ikäisenä. Pikkusisar Louise syntyi helmikuussa 1866 ja myöhemmin runoilijana tunnetuksi tullut Paul kesällä 1868. Lasten äiti oli nimeltään Louise-Athanaïse, omaa sukua Cerveaux, ja isä oli rahoitusalalla työskennellyt Louis-Prosper Vivenne Claudel.
Perhe muutti pian Camillen syntymäpaikasta läheiseen Villeneuve-sur-Fèren kylään ja edelleen pieneen Nogent-sur-Seinen kaupunkiin, jossa lahjakas tytär otti ensimmäiset askeleensa taiteilijanurallaan.
Taideopinnot
Kuvanveistäjä Alfred Boucher’n rohkaisemana ja isänsä tukemana – äidin jatkuvista vastalauseista huolimatta – Camille onnistui lopulta vakuuttamaan perheensä Pariisiin muuttamisen välttämättömyydestä vuonna 1882. Ainoastaan perheenpää joutui työsyistä jäämään taakse, Louise-Athenaïsen ja lasten löytäessä uuden kodin Boulevard du Montparnasselta. Opinahjoksi pääkaupungissa valikoitui nopeasti myös suomalaistaiteilijoiden suosima Académie Colarossi.
Luova kausi
Vuoden 1884 tienoilla Camille Claudel siirtyi työskentelemään Auguste Rodinin ateljeehen. Kaksikon elämä ja taide kietoutui dramaattisella tavalla yhteen. Vaikutussuhde oli vahva ja ulottui molempiin suuntiin. Nuori nainen edusti Rodinille mallia, uskottua, rakastettua, inspiraation lähdettä – ja ennen pitkää kilpailijaa.
Esimerkkejä Claudelin töistä ovat nykyään Musée Rodinissa nähtävillä olevat Valssi, Clotho ja Sakountala sekä Musée d’Orsayn kokoelmiin kuuluva L’Âge mûr (1894–1900), joka tunnetaan myös nimillä La Destinée, Le Chemin de la vie ja La Fatalité.
Sairaus
1900-luvun vaihdetta seuranneina vuosina Camillen kunto heikkeni rajusti sekä fyysisesti että henkisesti johtaen lopulta isän kuoleman jälkeen sairaalahoitoon maaliskuussa 1913. Diagnoosiksi mainitaan skitsofrenia ja kasvava paranoia, alkoholismi sekä muun muassa aliravitsemus. Suljetun hoidon motiiveista ja tarpeellisuudesta on esitetty myöhemmin kritiikkiä. Sairaalan kirjautuessa ”vapaaehtoiseksi” merkityn päätöksen olivat ilmeisimmin tehneet veli Paul ja lääkäri. Psykiatrisesta laitoshoidosta Camille Claudelin vapautti vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin tapahtunut kuolema 19. lokakuuta 1943.
Perintö
Unohduksiin jäänyt taiteilija on hiljalleen alkanut saada huomiota, muun muassa elämäkertojen ja filmatisointien muodossa. Suomeksi aiheesta on julkaistu ranskalaisen Anne Delbéen teos Camille Claudel. Kuvanveistäjän elämä (1. painos 1989). Muita esimerkkejä kiinnostuksesta ovat:
- elokuva Camille Claudel vuodelta 1988, pääosassa Isabelle Adjani
- elokuva Camille Claudel 1915 vuodelta 2013, pääosassa Juliette Binoche
Aiheesta muualla
- Alberge, Dalya=: Overshadowed by Rodin, but his lover wins acclaim at last The Guardian. 26.2.2017. Viitattu 28.2.2017. (englanniksi)
- KAVA – Camille Claudel (1988)
- Poème pour Camille Claudel. (ranskaksi)