Camille Chautemps

Camille Chautemps (1. helmikuuta 1885 Pariisi – 1. heinäkuuta 1963 Washington (DC), Yhdysvallat)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi kolmesti Ranskan pääministerinä vuosina 1930, 1933–1934 ja 1937–1938.

Camille Chautemps
Ranskan pääministeri
21. helmikuuta 1930–2. maaliskuuta 1930
Presidentti	Gaston Doumergue
Edeltäjä	André Tardieu
Seuraaja	André Tardieu
26. marraskuuta 1933–30. tammikuuta 1934
Presidentti	Albert Lebrun
Edeltäjä	Albert Sarraut
Seuraaja	Édouard Daladier
22. kesäkuuta 1937–13. maaliskuuta 1938
Presidentti	Albert Lebrun
Edeltäjä	Léon Blum
Seuraaja	Léon Blum
Henkilötiedot
Syntynyt	1. helmikuuta 1885 Pariisi, Ranska
Kuollut	1. heinäkuuta 1963 (78 vuotta) Washington (DC), Yhdysvallat
Tiedot
Puolue	Radikaalipuolue
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Chautemps syntyi tunnettuun poliitikkoperheeseen ja loi menestyksekkään uran asianajajana, minkä myötä hän kohosi vaikutusvaltaiseksi henkilöksi radikaalisosialistisessa puolueessa. Hänet valittiin ensin Toursin pormestariksi ja vuonna 1919 edustajainkamarin jäseneksi. Chautemps toimi useita kertoja Ranskan oikeus- ja sisäministerinä vuosien 1924 ja 1926 välillä. Pääministerinä hän oli ensi kerran parin viikon ajan helmikuussa 1930 ja uudelleen marraskuusta 1933 tammikuuhun 1934. Hän joutui eroamaan sen jälkeen kun hänet oli julkisuudessa yhdistetty Staviskyn tapauksena tunnettuun taloudellisen skandaaliin. Pääministerikausiensa välillä Chautemps oli eri ministerinviroissa useissa hallituksissa. Kolmannen kerran hän toimi pääministerinä kesäkuusta 1937 maaliskuuhun 1938. Chautempsin kolmas hallitus myötäili kansanrintamapolitiikkaa, mutta ei toteuttanut yhtä kunnianhimoisia uudistuksia kuin edeltäjänsä Léon Blumin hallitus.[1]

Chautemps oli ministerinä myös silloin, kun Ranskan puolustus luhistui toisessa maailmansodassa vuonna 1940. Hän oli hallituksen sisällä ensimmäisten joukossa kannattamassa aselepoa saksalaisten kanssa ja tukemassa kenraali Philippe Pétainin nostamista Ranskan johtoon. Chautemps jatkoi ministerinä jonkin aikaa myös Vichyn hallituksessa, mutta ollessaan virkamatkalla Yhdysvalloissa hän teki siihen pesäeron. Hän asui pääosan loppuelämästään Yhdysvalloissa. Sodan jälkeen hänet tuomittiin Ranskassa poissaolevana yhteistyöstä vihollisen kanssa.[1]