Cajon
Cajon (lausutaan "kahon", suom. laatikko) on perulainen laatikkorumpu. Se on valmistettu useimmiten vanerista. Cajonissa on yleensä kuusi sivua (pohja, kansi ja neljä seinää), joista etuosan sivu on muita sivuja ohuempaa vaneria ja vastakkaisessa sivussa aukko. Cajonia soitetaan istumalla sen päällä ja lyömällä käsin etukantta. Sointia voidaan muuntaa siirtämällä toisen jalan kantapää vaimentamaan kantta vasten. Soitin on tavallaan iso kaikukoppa.
| Cajon (esp. Cajón) | |
|---|---|
 |
|
| Soitinryhmä | lyömäsoittimet |
| Alkuperämaa / -alue | varhaisia esimuotoja Perun alueella 1800-luvun alussa |
| Liittyvä musiikin tyylilaji | latinalainen musiikki ja nykyisin mm. flamenco |
Historia
Todennäköisimmin soitin kehitettiin Perun rannikkoalueella 1800-luvun alussa. Suosionsa huipulla soitin oli 1850-luvulla, ja 1800-luvun lopulla muusikot kokeilivat eri rakennetyylejä soittimien soinnin muuntelemiseksi. Alkuperäinen perulainen cajon oli hyvin yksinkertainen ja rakennettiin esimerkiksi rahtilaatikoista. Nykysoittimiin on lisätty muun muassa kieliä etukantta vasten luomaan värisevän soinnin. Cajoneita rakennetaan nykyisin myös erikokoisia ja muotoisia, esimerkiksi sylicajoneita.
Cajonia käytetään eniten latinalaisessa Amerikassa muun muassa Perun ja Kuuban eri musiikkityyleissä, mutta soitin on levinnyt myös muihin maihin. Espanjaan soittimen toi Paco de Lucia ja esitteli flamenco-musiikkiin 1970-luvulla. Ensimmäisiä soittajia Espanjassa olivat brasilialaissyntyinen Rubem Dantas, joka soitti juuri Paco de Lucian yhtyeissä. Aluksi soitin ei saanut tukea konservatiiviselta flamenco-yhteisöltä, mutta 80-luvulla se oli jo hyväksytty osana flamenco-kultturia.
Peru on julistanut cajonin osaksi maan kulttuuriperintöä.