Cadel Evans

Evans saavutti pronssia junioreiden maantieaika-ajon MM-kilpailussa vuonna 1995. Hän kilpaili nuorempana myös maastopyöräilyssä huipputasolla ja saavuttikin hopeamitalin alle 23-vuotiaiden MM-kilpailussa vuosina 1997 ja 1999. Lisäksi hän voitti maastopyöräilyn maailmancupin vuosina 1998 ja 1999 sekä sijoittui seitsemänneksi Sydneyn olympialaisissa 2000.

Evans aloitti ammattilaisuransa Saeco-tallissa vuonna 2001, jolloin hän voitti Itävallan ympäriajon sekä Brixia Tour -kilpailun. Mapei-tallissa ajettu vuosi 2002 toi ansioluetteloon kolmannen sijan Tour de Romandiessa, kuudennen tilan Baskimaan ympäriajossa ja 14. sijan Italian ympäriajossa; hän kantoi maglia rosa -paitaa yhden päivän. Kansainyhteisön kisoissa Manchesterissa hän voitti maantieaika-ajon ja sai hopeaa yhteislähtökilpailussa.

Vuodet 2003–2004 Evans ajoi Telekomin/ T-Mobilen joukkueessa. Jälkimmäisenä vuonna hän voitti toistamiseen Itävallan ympäriajon sekä oli neljäs Giro di Lombardiassa.

Evans siirtyi Davitamon–Lotto-talliin vuoden 2005 alkaessa. Hän voitti tuolla kaudella seitsemännen etapin Saksan ympäriajossa ja sijoittui kokonaiskilpailussa viidenneksi. Hän sijoittui viidenneksi myös Liège-Bastogne-Liègessä. Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailussa Evans oli kahdeksas ja osoitti mäkimiehen kykyjään ajamalla monella vuorietapilla samassa ryhmässä Lance Armstrongin, Ivan Basson ja Jan Ullrichin kanssa. Hän ajoi kiinni irtioton 16. etapilla, valloitti Col d’Aubisque’n (1677 m) vuoren, mutta tuli kuitenkin Óscar Pereiro Sion, Eddy Mazzolenin ja Xabier Zandion saavuttamaksi, eikä kyennyt etappivoittoon.

Vuonna 2006 Evans voitti Tour de Romandien ratkaisten ykköstilan kilpailun 5. etapilla, viimeisen päivän 20,4 kilometrin aika-ajossa, jonka hän voitti ohittaen kokonaiskilpailussa Alberto Contadorin ja Alejandro Valverden. Ranskan ympäriajossa Evans oli viides ja Puolan ympäriajossa toinen.

Kaudeksi 2007 Evansin tallin uudeksi nimeksi tuli Predictor-Lotto. Hän sijoittui toiseksi Dauphiné Libéréssä ja neljänneksi Tour de Romandiessa. Ranskan ympäriajossa Evans ajoi Alppien vuoriosuudet tapansa mukaan tasaisen varmasti, enemmän muita ajajia seuraten kuin itse ratkaisuja yrittäen. Hän sijoittui kuudenneksi Tignesiin päättyneellä kahdeksannella etapilla ja kolmanneksi yhdeksännellä osuudella, jonka maalipaikkana oli Briançon. Hän sijoittui alun perin toiseksi kolmannentoista etapin aika-ajossa, mutta etappivoittaja Aleksandr Vinokurovin jäätyä kiinni doping-testissä Evans nimettiin etapin voittajaksi. Hän nousi tässä vaiheessa kokonaiskilpailussa toiselle sijalle, tasan minuutin Michael Rasmussenia jäljessä. Seuraavalla osuudella Evans jäi 1.52 minuuttia etapin voittaneesta Alberto Contadorista ja putosi espanjalaisen taakse yhteiskilpailussa. Kun talli veti Rasmussenin pois kilpailusta doping-epäselvyyksien vuoksi, Evans oli ennen viimeistä edellisen päivän aika-ajoa toisena 1.50 Contadorin takana. Evans sijoittui etapilla toiseksi Levi Leipheimerin jälkeen, mutta ei onnistunut saavuttamaan kokonaiskilpailussa Contadoria, vaan heidän erokseen jäi 23 sekuntia. Evans sijoittui kilpailussa toiseksi ja oli ensimmäinen australialainen Ranskan ympäriajon yhteiskilpailun kolmen parhaan joukossa. Saman vuoden Espanjan ympäriajossa hän oli neljäs sijoituttuaan toiseksi kilpailun kymmenennellä ja 18. etapilla. Viikkoa myöhemmin Evans sijoittui viidenneksi maantieajon MM-kilpailussa oltuaan loppukirissä hitain viiden miehen kärkiryhmästä. Lokakuussa Evans sijoittui kuudenneksi Lombardian ympäriajossa varmistaen samalla UCI ProTour -sarjan voiton.

Kaudella 2008 Evans voitti Andalusian ympäriajon toisen etapin ja sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Pariisi–Nizzassa hän voitti Mont Ventoux'n huipulle päättyneen neljännen etapin. Settimana Ciclistica Internazionale Coppi-Bartali -kilpailussa hän voitti kolmannen etapin ja kokonaiskilpailun. Baskimaan ympäriajossa Evans sijoittui toiseksi Alberto Contadorin jälkeen, samoin La Flèche Wallonnessa Kim Kirchenin perässä. Liège–Bastogne–Liègessä hän oli seitsemäs ja Dauphiné Libéréssä toinen Alejandro Valverden jälkeen.

Ranskan ympäriajossa Evans sijoittui vuoren huipulle päättyneellä kuudennella osuudella kolmanneksi. Hän sai kymmenennen etapin jälkeen maillot jaune -paidan haltuunsa viiden päivän ajaksi ja sijoittui lopulta kokonaiskilpailussa toiseksi Carlos Sastren jälkeen. Pekingin olympialaisissa Evans oli aika-ajossa viides ja maantieajossa viidestoista.

Kauden 2009 ensimmäisen voittonsa Evans otti Settimana Ciclistica Internazionale Coppi-Bartali -kilpailussa, jossa hän voitti viidennen etapin. Kokonaiskilpailussa hän oli toinen. Baskimaan ympäriajossa hän sijoittui kolmanneksi[1] ja La Flèche Wallonnessa viidenneksi. Kesäkuussa hän sijoittui toiseksi Dauphiné Libérén kokonaiskilpailussa voittaen lisäksi ensimmäisen etapin, aika-ajon, ja pistekilpailun. Ranskan ympäriajossa hän jäi 30:nneksi. Espanjan ympäriajoa hän johti kahdeksannen etapin jälkeen,[2][3] mutta putosi voittokamppailusta menetettyään muutamaa päivää myöhemmin toista minuuttia pyörän huollossa.[4] Hän sijoittui lopulta kolmanneksi oltuaan samalla sijalla myös 19. etapilla ja 20. etapin aika-ajossa.

Viikko Espanjan ympäriajon jälkeen Evans voitti maantieajon maailmanmestaruuden Mendrision MM-kilpailuissa karattuaan kärkiryhmästä muutama kilometri ennen maalia yksinäiseen irtiottoon. Samalla hänestä tuli ensimmäinen australialainen miesammattilaisten maantieajon maailmanmestari.[5]

Evans siirtyi kauden 2010 alusta BMC Racing Team -joukkueeseen tehtyään tallin kanssa kolmivuotisen sopimuksen.[6] Hän sijoittui kolmanneksi Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailussa. Saman vuoden huhtikuussa hän voitti La Flèche Wallonne -klassikon ohitettuaan Alberto Contadorin kilpailun päättänessä Mur de Huyn nousussa[7]. Liège–Bastogne–Liège-kilpailussa hän oli neljäs. Italian ympäriajon kokonaiskilpailussa hän sijoittui viidenneksi ja voitti pistekilpailun. Hän sijoittui avausetapin aika-ajossa kolmanneksi ja voitti Montalcinoon päättyneen seitsemännen etapin. Monte Zoncolanin jyrkkään nousuun päättyneellä 15. osuudella hän oli toinen, samoin 16. etapin ylämäkiaika-ajossa ja 20. osuudella. Ranskan ympäriajossa hän sijoittui kolmannella etapilla kolmanneksi.

Evans voitti 2011 Tirreno–Adriaticon kokonaiskilpailun ja kuudennen etapin. Hän voitti myös Tour de Romandien kokonaiskilpailun. Critérium du Dauphiné’ssa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailun ensimmäisenä australialaispyöräilijänä. Hän oli toinen ensimmäisellä etapilla, voitti neljännen etapin sekä oli kolmas kahdeksannella ja 18:nnella osuudella. Etapilla 20, aika-ajossa, hän oli toinen ja nousi samalla kokonaiskilpailun kärkeen, jonka säilytti loppuun saakka.

Vuoden 2012 maaliskuussa Evans voitti Critérium International -kilpailun toisen etapin (aika-ajo) sekä kokonais- ja pistekilpailun. Kesäkuisessa Critérium Du Dauphinéssa hän voitti ensimmäisen etapin ja pistekilpailun sekä sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi. Ranskan ympäriajossa hän oli toinen seitsemännellä ja kahdeksannella etapilla. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui seitsemänneksi.

Evans sijoittui helmikuussa 2013 Omanin ympäriajossa kolmanneksi. Italian ympäriajossa hän sijoittui kokonaiskilpailussa kolmanneksi ja kolmannella etapilla toiseksi. Syyskuisessa Tour of Alberta -kilpailussa hän voitti neljännen etapin.

Evans voitti tammikuussa 2014 Tour Down Underin kolmannen etapin. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi. Huhtikuussa hän voitti Giro del Trentinon kokonaiskilpailun sekä kolmannen etapin. Italian ympäriajossa hän oli viidennellä etapilla toinen ja kuudennella sekä aika-ajona ajetulla 12. etapilla kolmas. Kokonaiskilpailussa hän sijoittui kahdeksanneksi. Tour of Utahissa hän voitti kuudennen etapin.

Evans sijoittui kolmanneksi Tour Down Underin kokonaiskilpailussa.

• Cadel Evans Trap–friis-tietokannassa (englanniksi)
• Cadel Evans Cycling Archives-tietokannassa (englanniksi)

• Cadel Evansin nettisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)