CIMO
Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO (The Centre for International Mobility) oli opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimiva asiantuntija- ja palveluorganisaatio, joka edisti kansainvälistä vuorovaikutusta koulutuksen, työelämän ja kulttuurin alueilla sekä nuorison keskuudessa. CIMO perustettiin vuonna 1991.[1]
Opetushallitus ja Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO yhdistyivät vuoden 2017 alusta uudeksi virastoksi, jonka nimi on Opetushallitus.[2]
CIMO hallinnoi ja toimeenpani erilaisia vaihto- ja apurahaohjelmia sekä vastasi Euroopan unionin koulutus- ja nuoriso-ohjelmien kansallisesta toimeenpanosta sekä Luova Eurooppa- ja urheiluohjelman tiedottamisesta. CIMO myönsi hallinnoimiensa ohjelmien kohderyhmien kansainvälistymiseen apurahoja, avustuksia ja hanketukea. Keskeisiin tehtäviin kuului myös kerätä, muokata ja välittää toimialaan kuuluvaa tietoa asiakasryhmien tarpeisiin.
Kansainvälisessä toimintaympäristössä CIMO teki tunnetuksi suomalaista koulutusta ja osallistumismahdollisuuksia opiskelijavaihto-, harjoittelu- ja nuoriso-ohjelmiin Suomessa. Lisäksi CIMO tuki Suomen kielen ja kulttuurin opetusta ulkomaisissa yliopistoissa.
Laissa Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksesta CIMOsta (19.12.2008/951) säädettiin CIMOlle ohjaus- ja neuvontavelvoite kansainväliseen henkilövaihtoon liittyvissä kysymyksissä.[3] CIMOssa harjoitettavaa viestintää ohjasivat perustuslain mukainen kansalaisen oikeus tiedonsaantiin ja julkisuuslain velvoite harjoittaa aktiivista, avointa ja ymmärrettävää viestintää, valtioneuvoston viestintäohjeistus julkishallinnolle, opetus- ja kulttuuriministeriön omistajaohjaus ja ohjelmakohtaisesti esimerkiksi Euroopan komission ja Pohjoismaiden ministerineuvoston asettamat tavoitteet.
Lähteet
- Mikä on CIMO? CIMO. Arkistoitu 25.3.2014. Viitattu 29.3.2014.
- Uusi Opetushallitus aloittaa vuoden alusta - Opetushallituksen ja CIMO:n mediatiedote 30.12.2016 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laki Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksesta CIMOsta Finlex. 19.12.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 29.3.2014.