CIE standardivalaisin
Standardivalaisin on teoreettinen valonlähde, jolle on määritelty ominaisuudet, kuten valon tehospektrijakauma ja värilämpötila. CIE on julkaissut monia standardeja valaisimia, jotka se on jaotellut A, B, C, D, E, ja F -luokkiin. Standardivalaisimia tarvitaan, jotta värejä voidaan vertailla, vaikka valaisuolosuhteet olisivat olleet erilaiset.[1]
Hehkulamppuvalaisimet tai Tungsten valaisimet
A-valaisin on CIE:n ainoa valaisin, joka vastaa suurin piirtein hehkulampun valaistusta ja mustan kappaleen 2856 K absoluuttista värilämpötilaa.
A-tehospektrijakauma.
Päivänvaloa vastaavat valaisinsarjat
CIE on kehittänyt useita päivänvaloa simuloivia valaisimia eri vuorokauden ajoille. C-valaisin on johdettu A-valaisimesta ja se vastaa keskimääräistä päivänvaloa värilämpötilalla 6774 K. Myös D-valaisinsarja vastaa luonnollista päivänvaloa ja siihen kuuluu D50, D55, D65 ja D75. Numeroarvo kirjaintunnuksen perässä tarkoittaa värilämpötilaa eli esimerkiksi D50 värilämpötila on 5000 K.
D50 esittää matalalta säteilevää päivänvaloa eli auringon nousun ja laskun aikaista valoa. D55 esittää aamu- ja iltapäivän valaistusta. D65 esittää keskipäivän valaistusta ja on yleisimmin käytetty valaisin ja sen värilämpötila on 6504 K. D75 esittää pilvisen päivän valaistusta.
D65-tehospektrijakauma.
Tasatehoinen valaisin
E-valaisin on vertailukäyttöön tarkoitettu valaisin, jonka tehospektrijakauma on tasainen kaikilla aallonpituuksilla. Se ei ole musta kappale eikä sillä siten ole värilämpötilaa.
Loisteputkivalaisimet
CIE F-valaisinsarjaan kuuluu 12 eri valaisinta ja ne simuloivat loisteputkivalaisimen tehospektriä.
F2: Standardi kaistanleveys, vastaa kylmää valkoista loisteputkivaloa värilämpötilalla 4230 K.
F8: Laajakaistainen säteily, jäljittelee D50-valaisinta ja sen värilämpötila on vastaavasti 5000 K.
F12: Kapeakaistainen säteily ja värilämpötila 4000 K.
Lähteet
- Wyszecki, G., W.S. (1982). Color Science: Concepts and Methods, Quantitative Data and Formulae, 2nd Edition.. John Wiley & Sons, United States of America.