C9-liiga

Vuonna 1999 Kiinan keskusjohto päätti 27 miljardin CNY:n rahoituksesta 34 keskeiselle yliopistolleen osana yliopistojensa kehittämisohjelmaa (Project 985). Rahoituksesta 42 prosenttia kohdennettiin ainoastaan yhdeksään yliopistoon.[2] Tästä yhdeksiköstä on sittemmin muotoutunut Kiinan yhdeksän yliopiston liittouma (engl. China 9 University League, C9 League).[2] Yliopistot solmivat virallisen yhteistyö-, henkilövaihto- ja resurssienlainaussopimuksen vuonna 2009.[5]

C9-liittouman oppilaitoksille on osoitettu erityisresursseja, ja ne jakavat joitain resursseja keskenään.[4][5] Ne saavat huomattavan rahoituksen sekä Kiinan valtakunnallisilta että paikallisilta viranomaisilta uusien tutkimuskeskusten rakentamiseksi, tilojen kehittämiseksi, kansainvälisten konferenssien järjestämiseksi, maailmankuulujen tieteentekijöiden ja vierailevien tutkijoiden houkuttelemiseksi ja kiinalaisten tieteentekijöiden tukemiseksi ulkomaisiin konferensseihin.[6] On esitetty, että vaikka C9-liigan yliopistoissa toimii vain 3 prosenttia maan tutkijoista, liittoumalle ohjataan 10 prosenttia kansallisista tutkimusmenoista.[7] Toisen lähteen mukaan C9-liigan yliopistot tuottaisivat 20 prosenttia Kiinan akateemisista julkaisuista ja 30 prosenttia kaikista tieteellisistä viittauksista.[3] Liittouman yliopistoissa työskentelee monia sellaisia huippuopettajia tai -tutkijoita, jotka ovat saaneet ainakin yhden Kiinan arvostetuimmista akateemisesti tunnustetuista asemista eli Tuhannen lahjakkuuden ohjelman professuurin tai Changjiang-professuurin.[1]

Kiinan opetusministeriö ja useat tutkijat sekä lehdistö ovat joskus verranneet yhdeksikköä yksityisiin yhdysvaltalaisiin Ivy League -huippuyliopistoihin käyttämällä englanninkielistä nimitystä China's Ivy League, Kiinan Ivy League.[2] Kiinan kommunistisen puolueen virallinen sanomalehti Kansan päivälehtikin on toiminut näin.[4]

Allaolevaan taulukkoon on koottu perustietoja C9-liigan yliopistoista.[4] Yliopistojen kansainvälisen tason vertailemiseksi on mukana oppilaitosten sijoitus kansainvälisesti tunnetussa yliopistorankingissa.[8] ARWU-yliopistoranking kehitettiin Shanghain Jiao Tong -yliopistossa kiinalaisten poliittisten ja koulutushallinnon päättäjien apuvälineeksi Kiinan korkeakoulujen vertailemiseksi läntisiin akateemisiin opinahjoihin.[2][9] Tämä yliopistoranking otettiin käyttöön myös monessa muussa maassa eräänä korkeakoulujen tason seurannan mittarina. Vuodesta 2009 yksityisen konsulttiyrityksen (ShanghaiRanking Consultancy)[10] julkaisema oleva ARWU-yliopistoranking painottaa luonnontieteen ja tekniikan tutkimustyötä ja löydöksiä, suuria kansainvälisiä palkintoja (Nobel-palkinnot ja Fieldsin mitalit), ja viitatuimpia tutkijoita. [2] Vuonna 2020 ARWU-rankingissa, parhaat kiinalaisyliopistot olivat Tsinghua-yliopisto (sijalla 29) ja Pekingin yliopisto (49). Muutkin C9-liigan yliopistot ylsivät vuoden 2020 ARWU-listalla vähintään sijaluokkaan 101.–150.[8] Vuoden 2003 ARWU-rankingissa paras kiinalainen yliopisto sijoittui vasta sijaluokkaan 201–250, joten runsaassa 15 vuodessa maan kärkiyliopistojen tason nousu on tämän mittariston kriteerein ollut erittäin merkittävää.[11][8] Vielä vuonna 2015 yksikään kiinalainen yliopisto ei yltänyt ARWU-rankingissa sadan parhaan yliopiston joukkoon; neljä Kiinan korkeatasoisinta tutkimusyliopistoa yliopistoa oli tällöin tämän maailmanlistan sijaluokassa 101–150.[12] Osa taulukon tiedoista löytyy lähteistettynä vastaavasta yliopistoartikkelista.

Nimi[4][8]	Kuva	Kaupunki, maakunta	Perustettu[4]	Kokopäiväisiä opiskelijoita	ARWU-ranking (2020)[8]	ARWU-ranking (2015)[12]	ARWU-ranking (2003)[11]
Fudan-yliopisto		Shanghai	1905	36 233[13]	100	151–200	301–350
Harbinin teknillinen instituutti		Harbin, Heilongjiang	1920	31 873[14]	101–150	201–300	ei listalla (sija >500)
Nanjingin yliopisto		Nanjing, Jiangsu	1902	38 267	101–150	201–300	301–350
Pekingin yliopisto		Peking	1898	44 729[15]	49	101–150	251–300
Shanghain Jiao Tong -yliopisto		Shanghai	1896	37 989	63	101–150	401–450
Tsinghua-yliopisto		Peking	1911	50 394	29	101–150	201–250
Kiinan tiede- ja teknologiayliopisto		Hefei, Anhui	1958	15 500	73	151–200	301–350
Xi’anin Jiaotong-yliopisto		Xi'an, Shaanxi	1896	40 346	101–150	201–300	ei listalla (sija >500)
Zhejiangin yliopisto [16]		Hangzhou, Zhejiang	1897	54 641	58	101–150	351–400

Vaikka C9-yliopistot ovat julkisesti rahoitettuja, niillä on lukuvuosimaksu, joka voi olla joillain aloilla huomattavan korkea - esimerkiksi englanninkielisissä opetusohjelmissa, lääketieteen ja insinööritieteiden alalla, sekä ylempää korkeakoulututkintoa tai jatko-opintoja opiskeltaessa.[17] Maksut rajavat osaltaan opiskelija-ainesta kohti paremman tulotason perheitä. Toisaalta esimerkiksi Kiinan valtio myöntää vuosittain opiskelustipendejä toivomilleen opiskelijaryhmille, esimerkiksi hakuehdot täyttäville EU-kansalaisille.[18]

C9-liittouman yliopistojen tiukkoja opiskelijavalintoja on kritisoitu suurkaupunkilaisia suosivaksi ja maaseutuopiskelijoita syrjiväksi. Kaikista Kiinan provinsseista on saattanut olla mahdotonta päästä opiskelijaksi C9-yliopistoihin edes provinssin parhaimmilla pääsykokeiden pistemäärillä.[19] Kansallisesti keskeisten yliopistojen rahoitusohjelmien (Project 985 ja 211), on myös kritisoitu tukevan varakkaita eliittikiinalaisia kouluttavia yliopistoja ja osaltaan laajentavan eroa muihin oppilaitoksiin samalla, kun miljoonat kiinalaiset yhä elävät köyhyydessä eikä alempitasoinenkaan koulutus ole tasapuolista.[20]

Lokakuussa 2013 C9-liigan yliopistot antoivat yhdessä Euroopan tutkimusyliopistojen liiton (LERU, esim. Helsingin yliopisto), yhdysvaltalaisen AAU-yliopistojärjestön (Association of American Universities) ja australialaisen Go8-yliopistoryhmittymän (Group of Eight Australia) edustajien kanssa Hefein julkilausuman.[21][22][23][24] Siinä osapuolet sitoutuvat toimimaan sananvapauteen kuuluvan akateemisen vapauden edistämiseksi ja puolesta yliopistoissaan.[22][23][24] Julkilausumaa on osassa puheenvuoroissa pidetty tervetullena askeleena, jolla edistetään akateemista vapautta Kiinassa. Tarkemmin aihetta eritellessään Zha ja Xie (2013) arvioivat kyseessä olevan kokeilu C9-yliopistoilla, jota hyödyntämällä nämä kiinalaisyliopistot pääsisivät esittelemään verkottumistaan kansainvälisten tutkimuksen kärkiyliopistojen kanssa. Tukea näkemykselleen poliittisesta kokeilusta tutkijat saivat Kiinan opetusministeriön aiemmista säädöksistä ja joidenkin yliopistojen ennen Hefein julkilausumaa tekemistä toimenpiteistä peruskirjansa päivittämisessä akateemista vapautta sallivampaan suuntaan. Zhan ja Xien mukaan toimenpiteillä ei Kiinassa kuitenkaan saisi rajoittaa "kiinalaisen mallin" mukaista kommunistisen ohjauksen asemaa yliopistohallinnossa. Tästä johtuen he pitivät akateemista vapautta julistuksesta huolimatta paradoksina, pääsäännön kanssa ristiriitaisena aiheena Kiinassa.[23]

Keskusjohdon myöntämän rahoituksen on esitetty toimivan poliittisena talutusnuorana, joka rajoittaa oppilaitosten akateemista vapautta. Akateeminen vapaus nähdään arvioissa yleensä maailmanluokan yliopistojen piirteenä lahjakkuuden kokoamisen ja oppilaitosten riittävän rahoituksen ohella.[20] Joillain mittaristoilla maineikkaissakin C9-liigan yliopistoissa akateemista vapautta saatetaan rajoittaa tuntuvasti. Esimerkiksi tutkimustyön julkaisua saatetaan sensuroida ja tutkimushavaintojen uutisointia rajoittaa.[25] Kiinalaisen sosiologin mukaan missään Kiinan yliopistoissa ei ole ajattelun vapautta tai akateemista itsenäisyyttä. Ajattelun kahlitseminen on eräs Kiinan kommunistisen puolueen tavoista hallita. Hänen mukaansa Kiinassa taiteen tulee palvella politiikkaa ja intellektuellien kommunistista puoluetta.[26]

Esimerkiksi Tsinghua-yliopistossa professori Xu Zhangrun, joka esitti artikkeleissaan kritiikkiä valtion poliittisia ja sosiaalisia seikkoja sekä valtionjohdon henkilökulttia kohtaan, pidätettiin ensin tehtävistään,[27] ja vangittiin muutamia kuukausia myöhemmin "prostituution vaatimisen" nojalla.[28][29] Myös Xuta julkisesti tukenutta kustantaja Geng Xiaonania vastaan on nostettu syyte aluksi 8 000, myöhemmin 200 000 teoksen "laittomasta julkaisemisesta", ja kustantaja pidätettiin.[30][31] Kun toimintaohjeet tulevat kommunistisen puolueen taholta, kuvastaa tämä yliopistojen akateemisen toiminnan olevan poliittisesti rajattua, yliopistojen olevan epäautonomisia toimijoita. Esimerkiksi Fudan-yliopistossa vastustettiin flashmob-laulutempauksella loppuvuodesta 2019 yliopiston peruskirjaan tehtyjä poistoja, joilla maininnat "ajattelun vapaudesta" ja "demokraattisesta hallinnosta" hävitettiin.[27][32][26] Myös Nanjingin yliopistossa on tehty vastaava, aiemmin sallitun ajatteluvapauden poisto yliopiston peruskirjasta.[32]

Eräänä muuna esimerkkinä akateemisen vapauden rajoituksista oli covid-19-taudin hoitoa koskevan keskustelun rajoittaminen alkuvuonna 2020. Fudan-yliopistoon asetettu poliittinen virkailija poistatti keväällä 2020 professoritason historioitsijan kirjoittamat covid-19-tautiin varautumista koskevat Weibo-keskustelut ja suljetutti käyttäjän yliopiston WeChat-keskustelutilit sen jälkeen, kun historioitsija oli kannattanut muistomerkkiä covid-19-epidemiaa varhaisessa vaiheessa esilletuoneelle, tautiin menehtyneelle lääkäri Li Wenliangille.[33]

Kiinan yliopistojen akateemisen vapauden suhteuttamiseksi muihin maihin voi käyttää apuna vuodesta 2020 lähtien julkaisua akateemisen vapauden indeksin maatilastoa. Sen mukaan Kiinan akateemisen vapauden indeksi (AFi=0,101) oli vuoden 2019 aineiston mukaan maailman 15 heikoimman maaindeksin joukkossa.[34] Akateemisen vapauden indeksiluku vaihtelee välillä 0–1, jossa 0 on huonoin ja 1 teoreettinen maksimi. Kuuluminen luokkaan E (0–0,2) merkitsee erittäin huonoa akateemista vapautta. Vuonna 2019 vertailun korkein indeksiarvo oli 0,971 (Uruguay) ja heikoin 0,011 (Pohjois-Korea).[34]

Erään uutisen mukaan C9-liittouma oltaisiin lopetettu vuonna 2014 ja korvattu uudella yliopistojen kehittämisohjelmalla.[20] Toisaalta useat C9-liittouman yliopistot viestivät ainakin englanninkielisillä sivuillaan kuuluvansa yhä C9-ryhmittymään (tilanne 11/2020, esimerkiksi [35]) ja C9 on tavanomainen ilmaisu tuoreemmassakin kiinalaista yliopistokoulutusta käsittelevässä kirjallisuudessa. Vuonna 2017 uutisoitiin Kiinan uuden viisivuotissuunnitelman toteuttamissuunnitelman yhteydessä uudesta kiinalaisen yliopistokoulutuksen kehitysohjelmasta (Double First Class), jolla tähdätään muun muassa 42 kiinalaisen yliopiston tai korkeakoulun tason nostamiseen "kansainväliseen luokkaan" vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2017 julkistetut 42 kiinalaista yliopistoa tai korkeakoulua kuuluivat ARWU-yliopistorankingissa maailman 500:n kärkiyliopiston joukkoon ja C9-liittouman yliopistot ovat tämän ryhmän kärkeä. Ohjelmaan kuuluu myös joukko yliopistoja, jotka joissain oppiaineissa pyrkivät maailman kärkikastiin. Double First Class -ohjelma nähdään aiempien kehitysohjelmien (Project 211 ja 985) jatkeena.[36][37][38] Monet kiinalaisista yliopistoista, jotka tekevät yliopistoyhteistyötä ulkomaisten yliopistojen kanssa, kuuluvat tämän Double First Class -ohjelman piiriin. Suomesta esimerkiksi useita Aalto-yliopiston, Helsingin, Jyväskylän ja Lapin yliopistojen kiinalaisia yhteistyöyliopistoja on mukana Double First Class -kehitysohjelmassa. Osa näistä yhteistyöyliopistoista (kuten Pekingin yliopisto ja Fudan-yliopisto) kuuluu C9-liittoumaan.[39][40][41][42][43][44]