Byzantion

Byzantion (m.kreik. Βυζάντιον, lat. Byzantium) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Propontisessa Traakiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3][4] Se sijaitsi myöhemmän Konstantinopolin ja nykyisen Istanbulin paikalla.[5][6][7]

Byzantion
Βυζάντιον
Sijainti

Byzantion
Koordinaatit 41°00′43″N, 28°59′01″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Istanbul
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 660 eaa.–330 jaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Propontinen Traakia
Aiheesta muualla

Byzantion Commonsissa

Byzantionin perustivat Megarasta saapuneet kreikkalaiset siirtokuntalaiset Bosporinsalmen lounaisrannalle noin vuonna 660 eaa.[2] Byzantion oli sijaintinsa vuoksi merkittävä kauppakaupunki. Se oli myös tärkeä strategisesti, minkä vuoksi se oli usein sotatoimien kohteena. Konstantinus Suuri perusti kaupungin uudelleen Konstantinopolina eli ”Uutena Roomana”, joka rakennettiin vuosina 325–330. Byzantion on antanut nimensä Bysantin valtakunnalle, sillä kaupungin perillinen Konstantinopoli toimi valtakunnan pääkaupunkina.[3][4][8][9]

Maantiede

Byzantion sijaitsi Bosporoksen eli Bosporinsalmen eteläpäässä sen länsirannalla eli Euroopan puolella.[3][7] Se oli rakennettu samalle kolmionmuotoiselle niemelle, jossa myös myöhempi Konstantinopoli sijaitsi ja nykyisen Istanbulin ydin edelleen sijaitsee. Sitä rajasi etelässä Propontis (nyk. Marmaranmeri), joka yhdisti Bosporoksen Hellespontokseen (nyk. Dardanellit), ja pohjoispuolella lahti, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kultainen sarvi; antiikin aikana sitä kutsuttiin vain Sarveksi (τὸ κέρας, to keras).[3][4][10]

Byzantionin sijainti kartalla.

Kaupungin akropoliina eli yläkaupunkina ja linnavuorena toimi kukkula, joka sijaitsi kaupungin niemen koilliskärjessä,[2] toisin sanoen sama kukkula, jolla nykyisin sijaitsevat Topkapın palatsi ja Hagia Sofia.[3][11] Ksenofon kutsuu sitä paitsi nimellä akropolis myös nimellä akra.[2][12] Myöhemmän Konstantinopolin seitsemästä kukkulasta tämä oli itäisin.[3][4] Klassisen antiikin aikainen kaupunki käsitti jonkin verran laajemman alueen kuin Konstantinopolin I alue, ja vaikuttaa ulottuneen kolmelle sen alueista. Dionysios Byzantionlaisen mukaan Byzantionin ympärysmitta oli 40 stadioninmittaa eli yli seitsemän kilometriä.[4][13] Kaupungin satamana toimi Kultaisen sarven lahti. Se oli sekä suojaisa, tilava että tarpeeksi syvä suurillekin laivoille, ja siellä oli vain vähäinen vuorovesi, mikä teki siitä erinomaisen sataman.[4]

Byzantionin sijainti oli harvinaisen edullinen kaupan ja merenkulun kannalta, sillä se sijaitsi Euroopan ja Vähän-Aasian sekä Aigeianmeren ja Mustanmeren välisen liikenteen solmukohdassa. Merivirtojen ja tuulten tyypilliset suunnat pakottivat kaikki alukset purjehtimaan aivan kaupungin edustalta, mikä mahdollisti ohikulkevien laivojen verottamisen. Keskeinen sijainti oli luonnollisesti myös strategisesti tärkeä. Samaan aikaan kaupungin niemi oli hyvä puolustuksen kannalta.[2][3][4][14] Kaupungin paikka oli edullinen myös kalastuksen kannalta, sillä merivirtojen ansiosta sen ohi ui suuria tonnikala- ja makrilliparvia. Kaikki nämä tekijät yhdessä selittävät kaupungin merkitystä antiikin historiassa.[2][3][4] Näin Byzantionin sijainnissa yhdistyivät, kuten antiikin lähteet asian kuvaavat, turvallisuus, erinomaiset mahdollisuudet kaupankäynnille, kaikki luonnon suomat lahjat sekä kuvauksellinen maisema.[4][15]

Byzantionin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen pinta-alaksi on arvioitu noin 1 500 neliökilometriä. Se käsitti Traakian niemimaan itäosan Mustanmeren, Propontiin ja Bosporoksen välissä. Lännessä raja kulki suunnilleen Delkoksen kohdalta Mustanmeren rannalta Athyrakseen Propontiin rannalle. Tämän rajan pohjoisosa oli yhteistä rajaa traakialaisten kanssa, ja eteläosa puolestaan rajaa Selymbrian poliksen kanssa. Ainakin jossakin välissä Byzantionin hallussa oli alueita myös Bosporoksen itäpuolelta eli Vähän-Aasian puolelta, jossa se muun muassa kilpaili salmen pohjoissuun lähellä sijainneen Zeus Urioksen pyhäkön hallinnasta Khalkedonin kanssa.[2] Khalkedonin kaupunki sijaitsi suunnilleen Byzantionia vastapäätä salmen itärannalla.[7]

Historia

Arkaainen kausi

Byzantionin paikalla on ollut asutusta jo esihistoriallisella kaudella.[3] Byzantionin kaupungin perustivat Megarasta tulleet siirtokuntalaiset arkaaisella kaudella noin vuonna 660 eaa.[2] (tai 658/657 eaa.).[8][9] Herodotoksen mukaan kaupunki perustettiin 17 vuotta läheisen Khalkedonin jälkeen.[4][16] Antiikin lähteiden mukaan Byzantionin paikalla olisi ollut varhaisempi asutus nimeltä Lygos.[4][17] Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan Byzas, jonka mukaan kaupunki sai nimensä.[8]

Kerrotaan, että Delfoin oraakkeli kehotti siirtokuntalaisia perustamaan kaupunkinsa vastapäätä ”sokeiden maata”. Tämä viittasi vastarannalla sijainneeseen Khalkedoniin, jonka paikka oli huomattavasti huonompi, vaikka se oli perustettu aiemmin; sen perustajat olisivat yhtä hyvin voineet valita Byzantionin paljon edullisemman paikan.[4][18][19]

Vuonna 628 eaa. megaralaiset lähettivät Byzantioniin toisen siirtokuntalaisjoukon Zeuksippoksen johdolla.[4][20] Megaralaiset saivat jommassakummassa vaiheessa ilmeisesti apua myös muilta kreikkalaisilta.[3] Perustamiseen osallistuneiksi mainitaan Argos, Boiotia, Korintti, Ateena, Karystos, Mykene ja Sparta.[2] Joka tapauksessa kaupungissa oli myöhemminkin megaralainen enemmistö.[2] Aristoteles mainitsee, että jossakin vaiheessa myöhemmin tullut väestönosa punoi salajuonia, ja heidät karkotettiin kaupungista asevoimin.[21] Tämä ajoittuu todennäköisesti jo arkaaiselle kaudelle.[2]

Heti perustamisestaan lähtien byzantionlaiset joutuivat sotimaan paikallisten traakialaisten heimojen kanssa.[2][22] Otanes, Dareioksen Traakian rannikon joukkojen komentaja, valtasi Byzantionin Persialle noin vuonna 513 eaa.[9][4][23] Byzantion liittyi Joonian kaupunkien niin kutsuttuun Joonian kapinaan Persiaa vastaan vuosina 499–494 eaa.[2][24] Persian käytössä olleen foinikialaisen laivaston ollessa lähestymässä kaupunkia monet byzantionlaiset samoin kuin khalkedonlaiset pakenivat Mesembriaan.[2][4][25]

Deloksen meriliitossa

Pausanias vapautti Byzantionin persialaisten vallasta klassisen kauden alussa vuoden 479 eaa. Plataiain taistelun jälkeen.[4][26] Kimon valtasi kaupungin Ateenalle noin vuonna 472 eaa.[4][27] Tämän myötä Byzantion tuli osaksi Ateenan johtamaa Deloksen meriliittoa. Se oli todennäköisesti liiton alkuperäisjäseniä.[2] Alkuvaiheessa Byzantion osallistui liiton toimintaan antamalla Ateenan käyttöön laivoja, ennemmin kuin maksamalla veroa.[2] Liiton verotusluetteloissa se esiintyy vuosina 454/453–428/427 eaa. ja ehkä vielä 425/424 eaa.[2]

Vuonna 441/440 eaa. Byzantion liittyi Samoksen kapinaan Ateenaa vastaan, mutta joutui myöhemmin alistumaan takaisin Ateenan valtaan.[2][4][28] Vuonna 416 eaa. byzantionlaiset tekivät yhdessä khalkedonlaisten kanssa sotaretken Bithyniaan ja syyllistyivät suuriin julmuuksiin.[4][29] Ateenan epäonnistuneen Sisilian sotaretken jälkeen vuonna 411 eaa. Byzantion erkaantui liitosta toisen kerran.[2]

Spartan vallan alla, toinen Ateenan liitto
Byzantionin lyömä drakhma, n. 350 eaa.

Vuonna 408 eaa. Byzantionissa oli Spartan varuskunta, ja ateenalaiset piirittivät kaupunkia Alkibiadeen johdolla. Kun saarrettu kaupunki kärsi nälästä, Kydon ja joukko byzantionlaisia avasi kaupungin portit ateenalaisille eräänä yönä. Kaupungille myönnettiin hyvät antautumisehdot.[4][30] Tämän jälkeen Byzantion pysyi uskollisena Ateenalle vuoteen 405 eaa. saakka.[2] Lysandros valtasi Byzantionin takaisin Spartalle kyseisenä vuonna käydyn Aigospotamoin taistelun jälkeen, ja asetti kaupungin sotilaskäskynhaltijaksi Sthenelaoksen.[4][31]

Byzantion oli Spartan vallassa edelleen vuonna 400 eaa. Ksenofonin johtamien kymmenentuhannen paluumatkan aikana. Sotilaat olivat raivoissaan spartalaisen laivastonkomentaja Anaksibioksen toimien vuoksi, saivat kaupungin valtaansa ja olisivat tuhonneet sen ellei Ksenofon olisi saanut estettyä tätä.[4][32]

300-luvun eaa. alkupuolella, joko Knidoksen taistelun jälkeen vuonna 394 eaa. tai Antalkidaan rauhan jälkeen vuonna 387/386 eaa., Byzantion liittyi Spartan vastaiseen liittoon, jonka muut jäsenet olivat Samos, Kyzikos, Efesos, Iasos, Knidos ja Rhodos sekä mahdollisesti myös Lampsakos, Theba, Kroton ja Zakynthos.[2] Vuonna 378 eaa. Byzantion liittyi toiseen Ateenaan liittoon, ja oli sen perustajajäseniä Rhodoksen, Khioksen ja Mytilenen ohella.[2] Thrasybulos vaihtoi kaupungin valtiomuodon oligarkiasta demokratiaksi.[4][33] Epameinondas kävi Byzantionissa vuonna 363 eaa., ajoi pois Lakheen johtamat ateenalaiset joukot ja sai monet Ateenan liittolaiset siirtymään puolelleen.[4][34] Myöhemmin Byzantion palasi liittoon Ateenan kanssa, mutta erkani siitä vuonna 357 eaa. tekemällä liiton Rhodoksen, Khioksen, Kosin ja Kaarian kuninkaan Mausolloksen kanssa Ateenaa vastaan. Tämä johti vuosien 357–355 eaa. ensimmäiseen liittolaissotaan.[2][4][35] Sen päättäneessä rauhansopimuksessa Ateenan täytyi hyväksyä Byzantionin ero liitosta.[2] Noin vuonna 354/353 eaa. Byzantion puuttui Khalkedonin asioihin ja vei sinne demokratian.[2]

Sota Filippos II:ta vastaan

Noin vuonna 352/351 eaa. Byzantion solmi liiton Makedonian kuninkaan Filippos II:n kanssa. Vuonna 340 eaa. Filippos yritti kuitenkin vallata Byzantionin osana suurempaa hankettaan saada Aigeianmeren pohjoisrannikon kreikkalaiskaupungit haltuunsa, ja aloitti kaupungin piirittämisen. Seurauksena Byzantion liittoutui jälleen Ateenan kanssa.[2][4] Ateenalaiset pelkäsivät Filippoksen pysäyttävän heille elintärkeät viljakuljetukset Mustaltamereltä, ja julistivat tämän takia ja Demostheneen yllyttämänä sodan Filipposta vastaan ja lähettivät kaupunkiin apujoukkoja.[4][36] Ateenan laivasto, jota johti Khares, kärsi aluksi tappion. Seuraavana vuonna eli 339 eaa. Khareen korvasi laivaston johdossa Fokion, joka menestyi niin, että Filippos joutui lopulta luopumaan piirityksestä.[4][37]

Kerrotaan, että kyseisen piirityksen aikana, kun makedonialaiset kerran olivat lähes valtaamaisillaan kaupungin, taivaalle ilmestyi valo, joka paljasti vaaran kaupunkilaisille.[4][38] Hesykhios Miletoslainen, joka kertoo saman tarinan, lisää, että tämän kunniaksi kaupunkiin pystytettiin patsas soihtua kantavalle Hekatelle.[4] Puolikuun, joka esiintyy Byzantionin lyömissä rahoissa, ja jonka osmaniturkkilaiset myöhemmin omaksuivat tunnuksekseen valloitettuaan Konstantinopolin, arvellaan symboloineen samaa ennettä.[4]

Onnistunut isku muutoin onnekasta Filipposta vastaan oli yksi Demostheneen uran huippuhetkiä, ja hän mainitsee tapahtumat usein Puheessaan kunniaseppeleestä. Hän kertoo, että byzantionlaiset myönsivät ateenalaisille kiitoksena isopoliteia-oikeudet eli kaupunkinsa täydet kansalaisoikeudet ilman kansalaisuuteen kuuluneita rasitteita. Demosthenes sanoo myös, että kiitoksena byzantionlaiset ja perinthoslaiset päättivät pystyttää Bosporoksen rannalle kolme 16 jalan korkuista patsasta, jotka esittivät byzantionlaiset ja perinthoslaiset seppelöimässä Ateenan kansaa.[4][39]

Hellenistinen kausi
Byzantionissa Lysimakhoksen nimellä lyöty tetradrakhma, n. 150–100 eaa. Kuvituksessa Aleksanteri Suuren pää sekä istuva Athene Nikeforos ja teksti ΒΑΣΙΛΕΩΣ / ΛΥΣΙΜΑΧΟΥ, monogrammi ΠΩΛΥΒ ja kirjaimet ΒΥ valtaistuimen alla.

Aleksanteri Suuri ymmärsi Byzantionin strategisen merkityksen ja otti sen osaksi valloituksiaan. Hänen seuraajansa antoivat kaupungille itsenäisemmän aseman.[9] Hellenistisellä kaudella byzantionlaiset olivat toistuvasti sodissa barbaarien kanssa, eivätkä kyenneet torjumaan näiden hyökkäyksiä sen enempää sotilaallisesti kuin rahallakaan. Vuonna 279 eaa. byzantionlaisten täytyi myöntyä maksamaan galleille vuosittaisena verona suuria summia, jotta nämä eivät olisi hävittäneet heidän alueitaan.[4][40] Tämä pakotti byzantionlaiset keräämään lisää tulleja ohikulkeneilta laivoilta, mikä johti puolestaan sotaan Rhodoksen kanssa. Tässä sodassa Byzantion sai tukea Pergamonin kuninkaalta Attalokselta, kun taas Bithynian kuningas Prusias tuki Rhodosta. Byzantionlaiset yrittivät asettaa Prusiaan sedän Tiboiteen hänen kilpailijakseen kruunusta. Prusias valtasi Byzantionin Vähän-Aasian puoleiset alueet, kun taas traakialaiset ahdistivat heitä Euroopan puolella. Vuonna 219 eaa. solmittiin rauha gallokreikkalaisen kuninkaan Cavaruksen johdolla. Rauhanehdot olivat Byzantionille huonot.[4][41]

Roomalainen kausi
Byzantionin lyömä raha, 1. vuosisadan eaa. loppu tai 1. vuosisata jaa. Kuvituksessa Artemis sekä tähti ja puolikuu.

Kun Rooma soti 100-luvulla ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Perseusta, Pseudo-Filippokseksi kutsuttua Andriskosta, Antiokhosta ja Mithdridatesta vastaan, se sai apua Byzantionilta, sillä kaupunki oli usein Rooman armeijoiden reitin varrella. Kiitokseksi Byzantion sai vapaan liittolaiskaupungin aseman. Keisari Claudius vähensi Byzantionilta vaadittuja veroja viideksi vuodeksi sen Traakian sodassa kärsimien tappioiden vuoksi.[9][4][19] Vespasianus vei Byzantionilta sen erioikeudet ja teki siitä tavallisen provinssikaupungin.[4][42] Provinssihallinnon alla ollessaan Byzantion kuului aluksi Thracian provinssiin.[43]

Septimius Severuksen ja Pescennius Nigerin välisessä sisällissodassa Byzantion oli viimeksi mainitun puolella. Severus kukisti Nigerin vuonna 194, mutta Byzantion sinnitteli piirittäjiä vastaan vielä vuoden. Dion Kassioksen mukaan Byzantionin piiritys kesti yhteensä yli kaksi vuotta. ​Severus kohteli kaupunkilaisia julmasti. Kaupunki tuhottiin, sen sotilaat ja virkamiehet tuomittiin kuolemaan, kansalaisten omaisuus ryöstettiin, ja kaupungin alue luovutettiin perinthoslaisille, niin että se lakkasi olemasta poliittisena toimijana.[3][4][44]

Myöhemmin kaupunki rakennettiin uudelleen, ja tekoaan katunut Severus rakennutti sinne lukuisia julkisia rakennuksia. Kaupungille annettiin uusi nimi Augusta Antonina Antoninus Bassianuksen eli Caracallan kunniaksi.[4][45] Caracalla palautti kaupungin asukkaille sen oikeudet.[4][46] Edward Gibbon huomauttaa, että Byzantionin muurit tuhotessaan Severus tuli tuhonneeksi Rooman merkittävimmän linnoituksen Mustanmeren ja Vähän-Aasian barbaariheimoja vastaan. Myöhempinä aikoina tämä kostautui, kun gootit pääsivät purjehtimaan esteettä Bosporoksen läpi Välimerelle.[4][47]

Gallienuksen (keisarina 253–268) sotilaat surmasivat suuren osan Byzantionin asukkaista, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat jo paenneet kaupungista.[4][48] Claudius Gothicuksen aikana (268–270) jäljelle jääneet byzantionlaiset taistelivat gootteja vastaan.[4][49]

Diocletianuksen tekemässä tetrarkiajaossa Byzantion kuului valtakunnan itäosaan.[9] Se kuului Thracian diokeesiin ja Europan provinssiin.[50] Tetrarkian aikana Nikomedeia oli Byzantionia tärkeämpi paikka.[3] Diocletianuksen kruunusta luopumista vuonna 305 seuranneiden sisällissotien aikaan Byzantionin linnoitteita oli selvästi vahvistettu, sillä Licinius perääntyi sinne Hadrianopoliissa vuonna 324 kärsimänsä tappion jälkeen, ja Konstantinus piiritti kaupunkia rakennuttamalla muurien korkuisia kukkuloita ja niille piiritystorneja, joista kaupunkia ammuttiin niin pitkään, kunnes se joutui lopulta antautumaan.[4]

Kristinuskon tuloa Byzantioniin ei tunneta kovin hyvin. Bysantin kirkko katsoi myöhemmin, että Byzantionin eli Konstantinopolin seurakunnan olisi perustanut jo apostoli Andreas. Asia on saatettu haluta esittää näin, sillä Andreas oli Pietarin vanhempi veli, ja näin Konstantinopoli olisi saanut eräänlaisen ensiaseman ohi Rooman ja paavinistuimen.[4][51][52] On selvää, että viimeistään Severuksen aikana kaupungissa oli paljon kristittyjä.[4][53]

Byzantionista Konstantinopoliksi
Pääartikkeli: Konstantinopoli

”Uuden Rooman” perustaminen

Byzantionin edullinen sijainti Euroopan ja Aasian välillä, joka teki siitä kuin luonnostaan suuren valtakunnan keskuksen, houkutteli Konstantinusta, joka oli päättänyt siirtää Rooman valtakunnan pääkaupungin pois Tiberin varrelta. Konstantinusta viehätti ilmeisesti myös ongelmallisten Tonavan ja idän suuntien rajojen läheisyys, mikä helpotti sotaretkiä.[3] Niin hän valitsi Byzantionin uuden pääkaupungin paikaksi. Rakennustyöt alkoivat vuonna 325, ja Konstantinus antoi tätä varten suuren määrän rahaa ja miehiä.[3][4]

Bysanttilaisaikaisen vesisäiliön jäänteitä 400–500 luvulta lähellä Topkapın palatsia.

Edeltäjänsä vanhan Rooman tavoin uusi kaupunki rakennettiin seitsemälle kukkulalle. Kaupungin pinta-ala kasvoi viisinkertaiseksi aiemmasta.[3][4] Kirkkohistorioitsija Filostorgioksen mukaan Konstantinus merkitsi itse maastoon tulevan kaupungin rajat ja sen suojaksi rakennetun Konstantinuksen muurin paikan. Kerrotaan, että kun keisari ei tällöin pysähtynyt vaan kiersi yhä kauempaa, hänen seuralaisensa, jotka hämmästelivät tulevan pääkaupungin valtavaa kokoa, kysyivät, kuinka kauas hän aikoo vielä jatkaa. Konstantinus vastasi: ”Niin kauan kunnes hän joka menee edelläni pysähtyy”.[4][54][55] Myöhempinä aikoina keisarin johdattaminen laitettiin kaupungin suojelijana pidetyn Neitsyt Marian nimiin.[4] Alussa Konstantinopoli ei kuitenkaan ollut vielä varsinaisesti kristillinen kaupunki, joskaan se ei ollut myöskään enää puhtaasti pakanallinen, mikä heijastelee Konstantinuksen tasapainoilua vanhan ja uuden uskonnon välillä.[4]

Uusi kaupunki vihittiin käyttöön vuonna 330 nimellä Uusi Rooma (kreik. Νέα Ῥώμη, Nea Rhōmē, lat. Nova Roma), joka oli kaupungin virallinen nimi ja kirjattiin lakiin ja kaiverrettiin marmoripylvääseen, joka asetettiin Strategeion-nimiseen paikkaan. Nimi ei kuitenkaan vakiintunut käyttöön tuleviksi vuosisadoiksi. Sen sijaan nimeksi vakiintui Konstantinopoli keisarin itsensä mukaan.[4] Kaupungin vihkimisseremoniassa järjestettiin suuret vaunuajot hippodromilla, jonka jälkeen keisari vietiin hienoilla vaunuilla kaupungin keskustan läpi. Kulkue oli pukeutunut kuin uskonnolliseen juhlaan. Keisarilla oli käsissään kultainen Tykhen/Fortunan patsas. Vihkimisjuhlat kestivät 40 päivää, mutta kaupungin syntymäpäivänä pidettiin 11. toukokuuta.[4]

Myöhempi historia

Konstantinopolista tuli valtakunnan itäosan eli Itä-Rooman ja siitä kehittyneen Bysantin valtakunnan pääkaupunki ja talouden ja kulttuurin keskus.[9] Se toimi Bysantin valtakunnan pääkaupunkina aina vuoteen 1453, jolloin osmanit valloittivat sen. Nykyisen kaupungin nimi Istanbul on muuntunut kreikan ilmaisusta eis tēn polin (εἰς τὴν πόλιν), ”kaupunkiin”, mikä keskiajalla lausuttiin jotakuinkin is tim'bolin. Se on nykyisin Turkin suurin kaupunki.[1][4][54]

Istanbulissa on tehty vain vähän arkeologisia kaivauksia, eivätkä ne ole mahdollisia laajassa mittakaavassa, koska nykyinen miljoonakaupunki on antiikin aikaisten jäänteiden päällä.[3]

Yhteiskunta ja kulttuuri

Byzantionin alkuperäistä valtiomuotoa ei tunneta.[2] Joskus sen kuvataan olleen alun perin basileia eli monarkia, mutta tämä on kyseenalaistettu.[4] Myöhemmin kaupungista tuli aristokratia. Paikalliset bithynialaiset olivat samassa asemassa kuin helootit.[4][56] Toisaalta ainakin Dareioksen Skyytian sotaretken aikaan kaupunki oli tyrannia.[2][57] Deloksen meriliittoon kuuluessaan Byzantion saattoi olla demokratia, mutta tätä ei tiedetä varmuudella. 400- ja 300-lukujen taitteen spartalaisvallan aikana se oli varmuudella oligarkia, jota johti spartalainen sotilaskäskynhaltija (ἁρμοστής, harmostēs).[2][58] Thrasybulos vaihtoi vuonna 390 eaa. oligarkian demokratiaksi. Tämän jälkeen demokratia vaikuttaa säilyneen pitkän aikaa, ja varmuudella ainakin klassisen kauden loppuun.[2][4][59]

Demokratian kaudella Byzantionissa oli neuvosto (βωλά, bōlā) ja kansankokous (ἁλία, halia).[4] Demostheneen mukaan neuvosto siirsi päätökset alkuvaiheessa (ῥήτρα, rhētra, sama kuin probūleuma Ateenassa) yhdelle henkilölle, jotta tämä toisi ne kansankokouksen käsiteltäväksi.[4] Kaupungin eponyymi virkamies oli hieromnāmon, samoin kuin emäkaupunki Megarassa.[2] Virka mainitaan poliksen tekemissä päätöksissä. Kaupungin lyömissä rahoissa mainitaan myös arkontin virka, joka perustettiin todennäköisesti demokratian mukana.[4][39][60]

Byzantionin kansalaisuus oli rajattu ainakin demokratian kaudella niille, jotka olivat kansalaisia kummankin vanhemman puolelta. Jossakin vaiheessa kaupungilla oli kuitenkin taloudellisia ongelmia, ja tällöin kansalaisuuden saattoi ostaa 30 minalla.[2][61] Byzantionin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Byzantios (Βυζάντιος), myöhemmin latinaksi Byzantius.[4] Adjektiivina ”byzantionlainen” oli Byzantiakos (Βυζαντιακός), Byzantias (Βυζαντιάς), Byzantis (Βυζαντίς), Byzantianos (Βυζαντιανός) tai Byzanteianos (Βυζαντειανός).[4] Väestö oli jaettu ”sadasosiin” (ἑκατοστύς, hekatostys), joiden lukumäärää ei tiedetä.[2][62]

Kansalaisten lisäksi kaupungin väestöön kuului paljon vapaita ei-kansalaisia eli metoikkeja, joilla ei ollut lupaa omistaa maata. Vuoden 390 eaa. tienoilla Byzantionissa asui paljon ateenalaisia.[2] Antiikin kirjallisuudessa byzantionlaisista annetaan kuva ylellisyyksistä ja ennen kaikkea juomasta ja ruoasta nautiskelevina ihmisinä, jotka viihtyivät vapaa-ajallaan agoralla ja satamassa.[4][63] Kaupungin murre oli ainakin alun perin sen perustamishistorian vuoksi doorilaista murretta, ja myöhemminkin se sisälsi lukuisia doorismeja.[4]

Talous

Byzantion sai huomattavat tullitulot ohikulkevilta laivoilta, sillä mikään alus ei voinut kulkea Aigeianmeren ja Mustanmeren välillä byzantionlaisten huomaamatta. Alueella kulki muun muassa paljon viljalaivoja, jotka toivat viljaa Mustanmeren suunnasta Kreikkaan.[4][64]

Lykos-joki toi Kultaisen sarven meriveteen paljon makeaa vettä, minkä ansiosta siellä oli parvittain Maiotiksesta Mustanmeren itä- ja etelärantaa pitkin tulleita tonnikaloja. Byzantionissa kalastus tarjosi elinkeinon lukuisille köyhemmän luokan kansalaisille.[4][65] Kaloja suolattiin vientiin, ja koko Kultaisen sarven kerrotaan saaneen nimensä tästä luonnon ”aarteesta”.[4][66]

Byzantion löi omaa hopearahaa noin vuodesta 411 eaa. lähtien eaa. ja pronssirahaa 300-luvulta eaa. lähtien.[2] Sisäisesti kaupungissa käytettiin rautarahaa, jotta hopearahat voitiin käyttää ulkomaankauppaan ja sotilaallisiin tarpeisiin. Byzantionin rautarahaa käytettiin peloponnesolaissodan aikana muuallakin, ja se tunnettiin tuolloin Ateenassakin doorilaisen murteen mukaisella nimellä sidareos (σιδάρεος).[4][67][68] Yhtään tällaista rahaa ei ole säilynyt.[2]

Rakennukset ja löydökset

Antiikin Byzantionista ei ole säilynyt lainkaan merkittäviä rakennusjäänteitä kaupungin myöhemmän historian vuoksi. Kaivausten vähyyden vuoksi antiikin kaupungista on myös tehty vain vähän arkeologisia löytöjä, ja koko sen topografia tunnetaan huonosti. Tiedot siitä perustuvat pääosin kirjallisiin lähteisiin.[3][4]

Kaupunginmuurit

Byzantion oli ympäröity muurilla sekä maan että meren puolelta. Muuri oli vahvin maan puolella eli kaupungin länsipuolella, jossa se kulki jotakuinkin pohjois-eteläsuuntaisesti. Merimuuri oli selvästi matalampi. Muurissa kerrotaan olleen 27 tornia ja useita portteja. Sen tarkkaa reittiä ei voida enää jäljittää.[2][3][69] Muurit ovat kuitenkin sulkeneet sisäänsä ainakin niemen itäosan akropolis mukaan lukien.[3]

Roomalaisella kaudella Severuksen aikana kaupungimuuria siirrettiin arviolta noin puoli kilometriä länteen, mikä kaksinkertaisti muurin sisäpuolelle jääneen kaupunkialueen. Pohjoispäässään eli Kultaisen sarven rannalla muuri päättyi tämän jälkeen hieman itään nykyisestä Galatan sillasta.[3]

Temppelit

Theageneen Theageneen pojan hautastele Byzantionista, n. 200–100 eaa.

Akropoliilla sijaitsi Heralle omistettu temppeli, samoin kuin Argoksessa, mikä kertonee argoslaisista vaikutteista.[4] Herodotoksen mukaan Byzantionissa oli myös Artemis Orthosialle omistettu alttari ja Dionysoksen temppeli.[2][70] Kaupungissa sijaitsivat temppelit myös ainakin Zeukselle, Athenelle, Poseidonille[3] ja Plutonille.[2] Hagia Sofian ja Hagia Eirenen väliseltä alueelta on löydetty joitakin jäänteitä Artemiille, Afroditelle ja Apollonille omistetuista pyhäköistä.[3] Byzantionilla oli pyhäkkö myös kaupungin ulkopuolella Bosporoksen länsirannalla vastapäätä itärannan tunnetumpaa Zeus Urioksen pyhäkköä. Polybios kutsui sitä nimellä Sarapieion.[2][70][71][72]

Muut rakennukset

Kaupungin agora eli kokoontumis- ja kauppapaikka sijaitsi lähellä nykyistä Hagia Sofian aukiota. Siellä oli Helioksen patsas, joka tunnettiin myös nimellä Zeuksippos.[3] Lähellä kaupunginmuurin läntisintä kohtaa sijaitsivat Strategeion sekä Thrakion-niminen aukea alue, jonka arvellaan olleen paikka, johon maaseudun väestöä voitiin asuttaa sodan ja piirityksen aikana.[2][3][73] Kirjallisten lähteiden perusteella kreikkalaisaikaisessa kaupungissa tiedetään olleen myös gymnasioneita, stadion ja teatteri.[74]

Roomalaisella kaudella Byzantioniin rakennettiin paljon julkisia ja hallinnollisia rakennuksia. Kirjallisissa lähteissä mainitaan Hadrianuksen aikana rakennettu akvedukti. Severuksen rakennuttamia laajennoksia, joihin kaupunginmuurin siirtäminenkin kuului, on verrattu Leptis Magnassa tehtyihin vastaaviin. Agora reunustettiin kaikilta neljältä sivulta stoilla eli pylväshalleilla, mistä se sai nimityksen tetrastoon. Sen lähellä sijaitsi hippodromi. Severus rakennutti myös muun muassa kylpylöitä sekä roomalaisen teatterin.[3]

Kun kaupunki rakennettiin uudestaan Konstantinuksen aikana, vanha muuri purettiin ja uusi muuri rakennettiin noin kolme kilometriä lännemmäksi. Uusi kaupunki mallinnettiin monin tavoin vanhan Rooman mukaan, ja siellä oli seitsemän kukkulaa, 14 hallinnollista aluetta ja monin tavoin samanlainen rakennuskanta. Toisaalta siinä oli samalla paljon hellenistisiä ja itämaisia vaikutteita. Tämän rakennusvaiheen rakennuksista ja löydöksistä, katso artikkeli Konstantinopoli.[3]

Byzantionilla oli oma Byzantionlaisten aarrekammio Olympiassa.[2]

Esinelöydöt

Istanbulin arkeologisessa museossa on löytöjä Byzantion-Konstantinopolista sekä kreikkalaisten tuloa edeltäneeltä että kreikkalaiselta ja roomalaiselta ajalta.[3]

Lähteet
  1. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”674. Byzantion”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  3. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”BYZANTIUM later CONSTANTINOPLE (Istanbul） NW Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  4. Smith, William: ”Constantinopolis”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  5. Byzantium Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  6. Byzantion (Thrace) 922 Istanbul - Βυζάντιον ToposText. Viitattu 1.11.2021.
  7. ”53 A2 Byzantium”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  8. Lendering, Jona: Greek Byzantium Livius.org. Viitattu 1.11.2021.
  9. Wasson, Donald L.: Byzantium World History Encyclopedia. Viitattu 1.11.2021.
  10. Strabon: Geografika 7.6.2.
  11. Lendering, Jona: Constantinople, Topkapı Cistern Livius.org. Viitattu 1.11.2021.
  12. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 7.1.19–20.
  13. Vrt. Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.30.
  14. Dion Kassios: Historiae Romanae 75.10; vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 4.31.5.
  15. Polybios: Historiai 4.39; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.30.
  16. Herodotos: Historiateos 4.144.
  17. Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.18; Ausonius: Ordo urbium nobilium 13.
  18. Herodotos: Historiateos 4.144; Strabon: Geografika VII s. 320.
  19. Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 12.62–63.
  20. Lydus, Johannes Laurentius: De magistratibus populi romani libri tres 3.70.
  21. Aristoteles: Politiikka 1303a32–35.
  22. Polybios: Historiai 4.45.1; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.12.2.
  23. Herodotos: Historiateos 5.26.
  24. Herodotos: Historiateos 5.103.
  25. Herodotos: Historiateos 6.33.
  26. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.94.
  27. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.131; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.60; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kimon 5.
  28. Thukydides: Peloponnesolaissota 1.115–117.
  29. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.82.
  30. Ksenofon: Hellenika 1.3.15–22; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.67; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Alkibiades 31; Sextus Julius Frontinus: Strategematicon libri iii 3.2.3; Polyainos: Strategemata 1.48.2.
  31. Ksenofon: Hellenika 2.2.2.
  32. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 7.1.5–3.2
  33. Ksenofon: Hellenika 4.8.25–27.
  34. Isokrates: Puhe Filippokselle 53; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 15.79.
  35. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.73–4, 16.21.
  36. Lendering, Jona: Philip II of Macedonia (2) Livius.org. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 11.5.2019 (englanniksi).
  37. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.77; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Fokion 14.
  38. Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Βόσπορος; Eustathios: Ad Dionysium periegetem 143.
  39. Demosthenes: Puhe kunniaseppeleestä 90–91.
  40. Polybios: Historiai 4.46; Titus Livius: Rooman synty 38.16.
  41. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 19.77; Polybios: Historiai 4.46–52.
  42. Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Vespasianus 8.
  43. Tacheva, Margarita: Eastern Cults in Moesia Inferior and Thracia: (5th Century BC-4th Century AD), s. 10. Etudes prâeliminaires aux religions orientales dans l'Empire romain, nide 95. Brill Archive, 1983. ISBN 9789004068841. Teoksen verkkoversio.
  44. Dion Kassios: Historiae Romanae 74.6–14; Herodianos: Tes meta Markon basileias historiai 3.1–7; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 1.8.
  45. Suda, Σεβῆος; Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 2.30.
  46. Aelius Spartianus: Historia Augusta, Caracalla 1.
  47. Gibbon, Edward: The Decline and Fall of the Roman Empire, vol. I, s. 205.
  48. Trebellius Pollio: Historia Augusta, Gallienus 6.
  49. Trebellius Pollio: Historia Augusta, Claudius 9.
  50. Rabbān, Avnēr & Holum, Kenneth G.: Caesarea Maritima: A Retrospective After Two Millennia, s. 559. Documenta et monumenta orientis antiqui, nide 21. Brill, 1996. ISBN 9789004103788. Teoksen verkkoversio.
  51. Dvornik, Francis: The Idea of Apostolicity in Byzantium and the Legend of Apostle Andrew, s. v, 3. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1958. Teoksen verkkoversio.
  52. Vailhé, Siméon: Constantinople Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  53. Tertullianus: Kirje Scapulalle (Ad Scapulam) 100.3.
  54. Christiansen, Else: Kaksoismuuri suojeli Konstantinopolia tuhat vuotta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2014, nro 6, s. 46–53. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  55. Filostorgios: Kirkkohistoria 2.9.
  56. Athenaios: Deipnosofistai 6.271.
  57. Herodotos: Historiateos 4.138.
  58. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἁρμοστής, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  59. Athenaios: Deipnosofistai 12.526.
  60. Polybios: Historiai 4.52.
  61. Aristoteles: Taloudenhoidosta (Oikonomika) 1346b26–29.
  62. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἑκατοστύς, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  63. Athenaios: Deipnosofistai 4.132, 10.442; Aelianus: Varia historia 3.14.
  64. Polybios: Historiai 4.38.
  65. Aristoteles: Politiikka 4.4.1.
  66. Plinius vanhempi: Naturalis historia 9.20.
  67. Liddell, Henry George & Scott, Robert: σιδήρεος A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  68. Aristofanes: Pilvet 250; Julius Pollux: Onomastikon 7.106, 9.78.
  69. Dion Kassios: Historiae Romanae 75.10.3; vrt. Pausanias: Kreikan kuvaus 4.31; Dionysios Byzantionlainen: Anaplūs Bosporū 6ff.
  70. Herodotos: Historiateos 4.87.
  71. Polybios: Historiai 4.39.
  72. Hieron (Byzantion) Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  73. Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 7.1.24.
  74. Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.