Bysanttilainen Ateena

Ateena (myöhäisbysanttilaisella kaudella mm. Setína, Σετίνα) oli Bysantin valtakunnan aikana (noin 300/600–1400-luvut) eli Kreikan keskiajalla edelleen merkittävä kaupunki, vaikkakin se oli menettänyt antiikin aikaisen asemansa kulttuurissa, koulutuksessa, politiikassa ja kaupassa pääkaupungille Konstantinopolille ja muille suuremmille keskuksille, kuten Thessalonikille ja myöhemmin Mystrakselle. Ateenan bysanttilaista kulta-aikaa olivat erityisesti keskibysanttilaisen kauden vuodet 1000–1200, jolta ajalta kaupungissa ja sen lähialueilla on säilynyt useita kirkkoja ja luostareita.[1][2][3]

Pyhien apostolien kirkko 900-luvulta Agoran arkeologisella alueella.

Ateenan ja koko Kreikan varhaiskristillistä ja bysanttilaista aikaa esittelee kaupungin Bysanttilainen ja kristillinen museo.

Historia

Myöhäisantiikista varhaisbysanttilaiselle kaudelle

Ateena alkoi taantua jo myöhäisantiikin aikana erityisesti sen jälkeen, kun herulit tuhosivat kaupungin vuonna 267. Tämän jälkeen rakennettiin uusi kaupunginmuuri, niin kutsuttu ”Herulien jälkeinen muuri”, joka sulki sisäänsä vain Akropolis-kukkulan sekä sen pohjoispuolisen Roomalaisen agoran alueen. Muun muassa pahoin raunioitunut Agoran alue jäi muurin ulkopuolelle. Muuri tehtiin pääosin raunioiden kivistä, ja siinä hyödynnettiin Agoran rakennusten jäänteitä, kuten Attaloksen stoan seinää. Myös Akropolis linnoitettiin uudelleen, ja siihen rakennettiin uusi portti, niin kutsuttu Beulén portti. 400-luvulla kaupunki elpyi osittain ja sen väkiluku kasvoi jälleen. Agrippan odeionin paikalle rakennettiin suuri gymnasion.[4][5] Kaupungissa toimi filosofisia kouluja, kuten uusplatonilainen Platonin Akatemia, joka toimi todennäköisesti niin kutsutussa Prokloksen talossa. 400-luvulla Hadrianuksen kirjaston paikalle rakennettiin Suuren Neitsyen (Megalē Panagia) kirkko, basilika, joka oli mahdollisesti Ateenan ensimmäinen kristilliseksi kirkoksi rakennettu rakennus.[6]

Varhaiskristillisen basilikakirkon rauniot Glyfádassa.

Varhaisbysanttilaisella kaudella Ateena taantui jälleen suhteessa sen antiikin aikaiseen (katso: antiikin Ateena) loistoon, kokoon ja väkilukuun. Sitkeän huhun mukaan keisari Justinianus I sulki kaupungin filosofikoulut vuonna 529, mikä oli merkittävä isku entiselle oppineisuuden keskukselle.[2] Todellisuudessa keisari ei määrännyt koulua suljettavaksi. Sen sijaan Ateenan kristityt viranomaiset lakkauttivat koulun julkisen rahoituksen, minkä jälkeen turhautuneet filosofit pakkasivat laukkunsa ja lähtivät Persian kuninkaan suojiin. Siellä ei kuitenkaan ollut sen parempaa, joten suurin osa palasi takaisin kuka minnekin.[7]

Kaupunki kärsi barbaarien hyökkäyksistä ja kansainvaelluksista erityisesti vuosina 395, jolloin sitä piirittivät Alarikin johtamat visigootit, sekä noin vuonna 580, kun sinne hyökkäsivät slaavit. Suurin osa Agoran rakennuksista tuhoutui viimeistään tuolloin, ja asutus vetäytyi sen alueelta myöhäisantiikkisen kaupunginmuurin sisäpuolelle, pääosin nykyisen Plákan alueelle Akropoliin pohjoispuolella.[1] Akropolis toimi luonnollisesti edelleen kaupungin linnoituksena läpi koko keskiajan.[8]

Antiikin vaihtuessa varhaisbysanttilaiseksi ajaksi monet temppelit muutettiin kirkoiksi. Tämä on edesauttanut muun muassa Parthenonin, Erekhteionin ja Hefaistoksen temppelin säilymistä nykyaikaan, vaikkakin niiden arkkitehtuuri myös kärsi vaurioita kirkoksi muuttamisen yhteydessä. Parthenon eli Neitsyt Athenen temppeli muutettiin ensin Pyhän Viisauden (Hagia Sofia) kirkoksi[9] ja myöhemmin Parthenos Marian eli Neitsyt Marian kirkoksi. Lopulta se tunnettiin Panagía Athiniótissan eli Neitsyt Maria Atheniotissan kirkkona, ja sen tiedetään toimineen kaupungin katedraalina eli piispanistuimena ainakin 1000-luvulla. Erekhtheion toimi Vapahtajan (Sotíras) tai Neitsyt Marian kirkkona ja Athene Niken temppeli pienenä kappelina. Hefaistoksen temppeli, joka oli säilynyt ainoana Agoran alueen rakennuksista, toimi puolestaan Ágios Geórgios Akámas -kirkkona.[1][8]

Myöhemmin noin 500-luvulta lähtien kaupunkiin alettiin rakentaa myös uusia kirkkoja. Tuossa vaiheessa ne edustivat basilika-arkkitehtuuria. Muutoin kaupungin varhaisbysanttilaisesta kaudesta tiedetään suhteellisen vähän.[1][2] 600-luvulla kaupunki ja sen ympäristö olivat ilmeisesti lähes autioina.[10] Toisaalta 700-luvulla keisarinna Irene oli kotoisin Ateenasta, mikä kertoo, että kaupungissa oli tuolloin jonkinlaista yläluokkaa.[11]

Keski- ja myöhäisbysanttilainen kausi

Noin vuonna 850 Ateenasta tuli arkkipiispanistuin, mistä alkaa kaupungin keskibysanttilainen kausi. Tuolla kaudella kehittyi oma, keskibysanttilainen ateenalainen kirkkotyyppi, pienet kreikkalainen risti neliössä -arkkitehtuuria edustavat kahdeksansivuisella, punatiilikattoisella kupolilla varustetut kirkot. Kirkoissa hyödynnettiin usein antiikin aikaisten rakennusten osia.[1][2] Varhaisimpia esimerkkejä Ateenassa on Agoran laidalla sijaitseva Pyhien apostolien kirkko.

Ateenan keskibysanttilaista huippukautta olivat 1000– ja 1100-luvut. Tuolla ajalla kaupungin merkitys Bysantin kaupunkien joukossa kasvoi jälleen, ja siitä tuli uudelleen merkittävä kauppakaupunki. Samalla kaupunki laajeni jälleen myöhäisroomalaisen kaupunginmuurin ulkopuolelle. Tuolloin rakennettiin myös suuri osa kaupungin ja sen lähialueiden säilyneistä bysanttilaisista kirkoista ja luostareista. Kaupungin kaupunginosista tiedetään Akropoliin ja Agoran alueiden lisäksi nimeltä Tzykanisterion, Konkhyliarioi ja Elafos. Kaupungin talous perustui maanviljelykseen ja käsityöteollisuuteen sekä kasvavaan kauppaan. Hallinnollisesti kaupunki kuului keskibysanttilaisella ajalla Kreikan themaan, joka keskus oli Thívassa.[1][11]

Vuonna 1018 keisari Basileios II kävi kaupungissa ja rukoili Parthenonin kirkossa voittoa bulgaareja vastaan.[11] 1100-luvulla kaupungissa vierailivat ja sitä kuvaavat anglosaksinen pyhiinvaeltaja Saewulf ja arabimaantieteilijä Al Idris.[1] Samalla vuosisadalla kaupunki kärsi myös normannien ja saraseenien hyökkäyksistä.[5]

Keskibysanttilainen kausi päättyi neljänteen ristiretkeen vuonna 1204. Seuranneella myöhäisbysanttilaisella kaudella Ateenaa hallitsivat frankit, katalaanit, firenzeläiset ja venetsialaiset.[1][5] Kaupungista käytettiin nimimuotoja Setíne(s), Setína(s), Satíne(s) ja Stínes (Σετίνε(ς), Σετίνα(ς)), Σατίνε(ς), Στίνες), mitkä nimitykset olivat peräisin ilmaisusta stin Athína (στην Αθήνα, ”Ateenaan”).[1][12] Akropoliin alue ympäröitiin Rizokastro(n)-muurilla.[1] Muurin osina hyödynnettiin jälleen antiikin aikaisten rakennusten, kuten Herodes Atticuksen odeionin ja Eumeneen stoan, seiniä.[13][14] Propylaia muutettiin frankkihallitsijan palatsiksi ja Erekhtheion sotajoukkojen päämajaksi. Parthenonista tehtiin katolinen Notre Damen kirkko, ja siihen rakennettiin kellotorni. Lisäksi Akropoliille rakennettiin muun muassa niin kutsuttu Frankkien torni sekä muita torneja ja linnoitteita.[5][9]

Bysanttilainen aika päättyi Ateenassa, kun osmanit valtasivat kaupungin 1456–1458. Osmanivallan aikana kaupunki taantui jälleen, sillä aluetta hallittiin Thessalonikista.[5]

Bysanttilaiset muistomerkit
Panagía Kapnikaréan kirkko noin vuodelta 1050 Ateenan nykyisessä ydinkeskustassa.
Panagía Gorgoepíkooksen kirkon Kristus Kaikkivaltias (Pantokrator) -maalaus.

Ateenan ja sen metropolialueen merkittävimmät säilyneet bysanttilaisen ja jälkibysanttilaisen ajan kohteet ovat:[2][3]

Kirkot

Luostarit

Lähteet
  1. Pietilä-Castrén, Leena: Bysantin Ateena. Skholion. Suomen Bysantin Tutkimuksen Seura ry:n jäsenlehti, 2015, nro 2, s. 6–7.
  2. The Little Byzantine Churches of Athens Europe Up Close. Viitattu 4.4.2016.
  3. On Foot - Byzantine Athens Visit Greece. Viitattu 4.4.2016.
  4. Agora Monument: Post-Herulian Fortification Wall The Americal School of Classical Studies at Athens. Viitattu 4.4.2016.
  5. Medieval Athens Ancient Athens 3D. Viitattu 4.4.2016.
  6. The Agora: Medieval Period Ancient Athens 3D. Viitattu 4.4.2016.
  7. Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta, s. 94–95. Gaudeamus, 2019. ISBN 9789523450394.
  8. Acropolis of Athens: History Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  9. The Acropolis: Medieval Period Ancient Athens 3D. Viitattu 4.4.2016.
  10. Gill, John: Athens, s. 15–16. Innercities: Cultural Guides 1. Andrews UK Limited, 2011. ISBN 1908493488. Teoksen verkkoversio.
  11. History of Athens: Athens in the Middle Byzantine Period Athens Info Guide. Viitattu 4.4.2016.
  12. Σετίνα η Αθήνα και Σέτινα το χωριό Σκοπός της Φλώρινας Florine. Viitattu 4.4.2016.
  13. Herod Atticus Odeon Ministry of Culture and Sports. Viitattu 4.4.2016.
  14. Archaeological Promenades Around the Acropolis: South slope of the Acropolis, s. 5. Nide 2 / Archaeological Promenades Around the Acropolis, Greece. 1. Ephoreia Proistorikōn kai Klasikōn Archaiotētōn. Association of Friends of the Acropolis, 2004.

    Kirjallisuutta
    • Kaldellis, Anthony: The Christian Parthenon: Classicism and Pilgrimage in Byzantine Athens. Cambridge University Press, 2009. ISBN 0521882281.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.