By the Way

Yhtye oli lähellä hajota ennen yhtyeen edellistä albumia Californication. Kitaristi Dave Navarro erotettiin ja yhtye oli ilman kitaristia vähän aikaa. Niinpä Flea pyysi John Frusciantea, joka oli jättänyt yhtyeen vuonna 1992, takaisin yhtyeeseen. Hän suostui palaamaan ja noin vuoden kuluttua tästä julkaistiin uusi albumi, josta tuli suuri menestys. Se on myynyt maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta.[2] Californicationin julkaisun jälkeen yhtye lähti yli kaksi vuotta kestäneelle kiertueelle.

Levyn tekoon oli vaikuttanut voimakkaasti yhtyeen laulaja Anthony Kiediksen rakastuminen, hänen silloiseen tyttöystäväänsä. Suurin osa kappaleiden teksteistä käsittelee Kiediksen rakastumista tyttöystäväänsä. "Olin todella rakastunut elämään, musiikkiin ja kaikkeen muuhun. Olin yhtä kosmoksen kanssa. Oli aikoja, jolloin sydämeni oli niin avoinna kaikelle rakkaudelle universumissa, että halusin kirjoittaa siitä", hän kertoi MTV:lle. Kiediksen intohimo siirtyi koko muuhun yhtyeeseen ja se alkoi tehdä romanttisia ja melodisia kappaleita.[3] Kiedis piti sitä kuitenkin outona, että hän erosi tyttöystävästään, henkilöstä, joka toi hänelle kaiken rakkauden, levyn teon aikana

John Frusciante otti edellisiin levyihin verrattuna enemmän vastuuta levyn teosta. Flea kertoi Fruscianten tehneen paljon osuuksia kappaleisiin syntetisaattorilla ja koskettimilla. Flean mukaan se toi koko albumille erilaisen tunteen, millaista yhtyeen muissa albumeissa ei ole.[3]

Verrattuna yhtyeen aikaisempiin albumeihin, kuten Californicationiin, By the Wayn tyyli on paljon melodisempaa. Red Hot Chili Peppersin omalaatuinen funk-tyyli puuttuu melkein kokonaan albumilta. Kappale "On Mercury" on saanut vaikutteita ska-musiikista. Flea kertoi yhtyeen kuuntelevan paljon ska-musiikkia, mutta jatkoi kertoen, että yhtyeellä ei ole ollut muissa albumeissa ska-vaikutteita. Syy, miksi yhtye teki nyt ska-vaikutteisen kappaleen, oli Flean mukaan Fruscianten keksimä mahtava kitaraosuus. Frusciante kertoi kuunnelleensa albumin teon aikoina ska- ja reggae-musiikkia, muttei kirjoittanut kappaletta ska-musiikkia miettien.[3] Kappale "Cabron" sisältää meksikolaisia rytmejä ja se sai vaikutteita Jethro Tull-yhtyeeltä.[4]

Albumi oli kitaristi Fruscianten muistin mukaan ainut albumi, jolla hän oli täysin varma siitä mitä hän oli tekemässä, joten hän koki olonsa voimakkaaksi ja itsevarmaksi. Omien sanojensa mukaan hän oli teknisesti yliharjoitellut ja albumin musiikki oli teknisesti hänen tasonsa alapuolella. Frusciante kertoi albumin olevan syvempi, kuin edellinen albumi "Californication". "Kappaleissa on paljon meneillään. Kun kaikki menee hyvin, silloin me neljä vain soitamme. Suurin osa ajasta meni kappaleiden tuottamiseen".[5] Frusciante oli levyllä täysin sooloilua vastaan. Hän ei nauttinut soolojen kuuntelemisesta eikä hän nauttinut niiden soittamisestakaan. Hänen näkökulmansa kitaransoittoon siihen aikaan sai vaikutteensa Siouxsie and the Banshees:in John McGeochin, The Smiths:in Johnny Marrin ja New Orderin ja Joy Divisionin Berbard Sumnerin soitosta. Ja jos hän soitti soolokitaraa hän halusi sen olevan jotain, jonka voi laulaa.[6]

Tälle levylle Frusciante toi yhtyeen musiikkiin 1950- ja 1960-lukujen lauluharmoniat. Hän oli opiskellut ahkerasti muun muassa The Beatlesin ja The Beach Boysien musiikillista tuotantoa ja perehtynyt ja opiskellut heidän lauluharmonioitaan, joka tuli sitten kuulumaan "By the Way" levyn kappaleissa. Frusciante on säveltänyt ja laulanut kaikki taustalauluharmoniat levyllä.

Kappale "By the Way" on albumin ensimmäinen kappale. Se julkaistiin ensimmäisenä singlenä ja sille tehtiin musiikkivideo. Se oli yhtyeen kuudes ykkössijan Modern Rock Charts -listalla saavuttanut kappale ja se pysyi listalla 14 viikkoa, yhtä paljon kuin "Dani California" ja kaksi viikkoa vähemmän kuin yhtyeen pisimpään pysynyt kappale "Scar Tissue". Itse albumi menestyi ensimmäisestä viikosta lähtien hyvin, jolloin se myi lähes 300 000 kappaletta. Albumi sijoittui listaykköseksi yli kymmenessä maassa, myös Suomessa. Ensimmäisen vuoden aikana albumi myi noin 1,7 miljoonaa kappaletta.[7] Yhteensä albumia on myyty maailmanlaajuisesti yli 8 miljoonaa kappaletta.[8]

Yhtye keikkaili ympäri maailmaa yli kahden vuoden ajan, By The Way kiertueen aikana. Kiertue alkoi 13 huhtikuuta 2002 Euroopasta ja loppui Yhdysvalloissa 21 lokakuuta 2004. Suurimpia esityksiä olivat muun muassa konsertti Slane Castlella, Irlannissa ja Hyde Parkissa, Lontoossa (mistä tehtiin Red Hot Chili Peppersin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa live-albumi), jossa yhtye esiintyi yhteensä yli 300 000 ihmiselle.[8]

1. "By the Way" – 3:37
2. "Universally Speaking" – 4:19
3. "This Is the Place" – 4:17
4. "Dosed" – 5:12
5. "Don't Forget Me" – 4:37
6. "The Zephyr Song" – 3:52
7. "Can't Stop" – 4:29
8. "I Could Die For You" – 3:13
9. "Midnight" – 4:55
10. "Throw Away Your Television" – 3:44
11. "Cabron" – 3:38
12. "Tear" – 5:17
13. "On Mercury" – 3:28
14. "Minor Thing" – 3:37
15. "Warm Tape" – 4:16
16. "Venice Queen" – 6:08