Butovon kulttuuri

Ozrekrin suokohde sijaitsee 20 km Tveristä lähellä Shosha-jokea, joka laskee Volgaan. Alueella oli preboreaalisella kaudella vielä järvisysteemi, jonka vedenpinta nousi ja laski useasti tuhansien vuosien aikana. Tämän takia ihmiset siirtelivät asuinpaikkaansa lukuisia kertoja. Turvetuotannon aloittamisen jälkeen näistä havaittiin noin 20 mesoliittista tai neoliittista asuinpaikkaa. Näitä kaivettiin vuosina 1990–1991.[4]

Ozerki-14 on varhaiselta Butovon kulttuurikaudelta ja preboreaaliselta luonnonkaudelta. Sitä ei ollut tutkittu vielä vuonna 1994. Ozerki-16, -17 ja -9 ovat keskiseltä Butovon kulttuurikaudelta. Näistä on tehty runsaasti puu-, luu-, sarvi- ja piilöytöjä.[4]

Asuinpaikkaa Ozerki-16 tutkittiin 12 m² kokoiselta alalta, jolloin löydettiin muun muassa mäntypuisen liistekatiskan rippeet, ovaalinmallinen kaarnakelluke, teroitetun paalun maahan isketty alaosa, nuolenkärki, jossa oli vielä pihkaa ruodossa, verkonpaino, jossa oli vielä jäljellä sidosnarua ja Shigir-tyyppisiä nuolia. Työstetyn puun säleestä ajoitettiin löytökerrostuma 8 800 BP eli kalibroituna 7 800 eaa.[3][4]

Asuinpaikkaa Ozerki-17 tutkittiin 41 m². Sen vanhin kerrostuma sisälsi paljolti samaa esineistöä kuin Ozerki-16, esimerkiksi monia teroitettujen paalujen maahan iskettyjä kärkiä, monia pajunlehden mallisia piinuolenkärkiä sekä myös vanhempia kolmion muotoisia (engl. tanged point) kärkiä, yksi vinopäinen nuolenkärki sekä ongenkoukku siimalla. Kohteen vanhin mesoliittinen kerros ajoitettiin 8 800 BP eli kalibroituna 8 000 eaa.[3].[4]

Asuinpaikan kerrostumista löytyi kolme ihmisluuta, jotka eivät sitten kuitenkaan kuuluneet asuinpaikan asukkaille. Niiden radiohiiliajoitus vie luut noin 1500 vuotta nuorempaan aikaan 6 500 eaa., jolloin asuinpaikka Ozerki-17 oli veden peittämä. Lähin luiden ikäinen asuinpaikka löytyi puolen kilometrin päästä. Luut sisälsivät runsaasti rautaa, arsenikkia ja sinkkiä, mikä yhdessä vähäisen kalansyömisen kanssa viittaa sienien runsaaseen nauttimiseen.[5]

Tuottavin kaivausalue löytyi asuinpaikalta Ozerki-5, jossa tutkittiin 94 m² suota. Se alkaa keskisen Butovon kauden lopusta ja päättyy kahteen erilaiseen keraamiseen kauteen. Ajoitettuja esineitä on aikaväliltä 7400–5900 BP eli kalibroituna 6200–4800 eaa.[3].[4]

Vanhimmassa asuinpaikan Ozerki-5 löytökerroksesta keskiseltä Butovon kaudelta tehtiin noin 500 kivityökalulöytöä ja yli 500 luu- tai sarviesinelöytöä. Piikiven työstöjätteen lisäksi löydettiin muun muassa kaapimia (eniten), uurtimia, vinoja- ja symmetrisiä nuolenkärkeä (yli 50 kpl), veitsiä, poria, kiillotettuja kirveitä, hiomakiviä ja talttoja. Myös luusta ja sarvesta valmistettuja nuolenkärkiä löytyi erityyppisiä: neulamaisia, tasapäisiä, tylppiä ja Shigir-mallisia, sekä myös sahareunaisia keihäänteriä ja harppuunanpäitä. Työkaluiksi voitiin tunnistaa tikareita, veitsiä, kaapimia, naskaleita ja majavanhampaita (kaapimia). Myös riipuksia, jotka olivat ketun tai villisian hampaita, havaittiin ja joissakin luissa oli koristeluina kuviointia.[4]

Ravinnoksi oli metsästetty enimmäkseen hirveä ja majavaa. Myös muiden eläinten luita löytyi: saksanhirvi, metsäkauris, villisika, mäyrä, jänis, näätä, saukko, susi, kettu ja metsähiiri. Erittäin runsaasti löytyi kalan ja linnun luita. Kasvijäänteitä olivat pähkinänkuoret ja lumpeiden siemenet.[4]

Asuinpaikkaa Stanovoje-4 on kaivettu vuosina 1993–2002 joenrantaa 600 m² alalta. Se sijaitsi muinaisen järven (5×3 km²) Lahost-joen luusujassa Podozerskojen suoalueella. Asuinpaikka tulvi välillä, mutta se asutettiin aina uudestaan. Lopulta paikka jäi metrin paksuisen silttikerroksen alle ja lopulta soistui. Löydöt kattavat varhaisen ja keskisen Butovon kaudet. Tällä hetkellä Stanovoje-4 on varhaisin tunnettu Butovon kulttuurin asuinpaikka.[1][2][5]

Kahdesta kaivannosta nostettiin esille vanhinta Butovon esineistöä, joka ajoitettiin aivan nuoremman Dryaskauden jälkeiseen lämpöaaltoon 9 600–9 100 BP[2] eli 9 000–8 300 eaa.[3] mikä tarkoittaa preboreaalisen kauden alkua. Löydöt koostuivat 154 kiviesineestä, 54 luu- tai sarviesineestä sekä luujätteestä (katso kuvia: Hartz, S. et al.). Kiviesineet olivat heikkolaatuista piiainesta ja joukkoon mahtui vain muutama esine, jonka materiaali oli tuotu kauempaa. Löytömateriaalin perusteella huomattiin, että jo tuolloin Butovon kulttuurissa valmistettiin säännöllisiä ja pitkiä säleitä työvälineiden raaka-aineeksi, ja että niitä valmistettiin painelutekniikalla.[1]

Kirveet ja taltat valmistettiin luusta ja heikosta kivimateriaalista. Kirveet istutettiin puuvarteen luu- tai sarvi-istukalla, joita valmistettiin poraamalla. Luuveitsien rinnalla löytyi komposiittiveitsiä, jossa veitsen runkoon oli liimattu uurteeseen pii-iskoksia. Samaa tekniikkaa käytettiin tehostamaan keihään- tai harppuunankärjen vaikutusta. Nuolenkärjet tehtiin luusta, sarvesta tai piisäleistä muotoilemalla. Niin sanotut Shigir-kärjet valmistettiin sorvaamalla ne pyöreiksi. Suurin osa työkaluista oli piikaapimia tai -uurtimia.[1]

Asuinpaikalta löydettiin ihmisenluita, joiden radiohiiliajoitus on sama noin 8 500 eaa. kuin asuinpaikan muut ajoitukset. Luut voidaan ajatella kuuluneen asuinpaikan asukkaalle, joka on haudattu samalla asuinpaikalle.[5]

Eläinperäisen materiaalin lähteenä olivat hirvi ja majava, mutta joukossa oli myös muun muassa karhun, mäyrän, jäniksen, näädän, saukon, pienten jyrsijöiden ja koiran luita. Fauna säilyi lähes muuttumattomana mesoliittisen kauden ajan.[1]

Leiri jouduttiin tämän jälkeen hylkäämään ja tulvan laskettua kolmannesta löytökerroksesta löydettiin Ienevan kulttuurin jäänteitä, jotka kattoivat noin 100 vuoden aikajänteen 9600–9500 eaa.[2]. Kun seuraava järvenpinnan nousu karkotti ihmiset asuinpaikalta, palasivat Butonovon kulttuurin löydöt toiseen löytökerrokseen järvien pinnan laskettua riittävästi. Tämä kerros ajoitetaan 9 300–8 500 BP [2] eli 8 500–7 550 eaa.[3], mikä tarkoittaa boreaalista kautta.[1]

Kiviesinelöydöt koostuivat taas enimmäkseen kaapimista, uurtimista ja kirveistä. Nuolen piikärjet valmistettiin kahdella eri tavalla. Ne tehtiin säännöllisistä säleistä tai epäsäännöllisistä säleistä muokkaamalla suoria (engl. tanged point) tai lehdenmuotoisia nuolenkärkiä. Liuskeesta hiotut kirveet olivat yleisiä.[1]

Nuolien luukärjet olivat enimmäkseen Shigir-tyyppisiä. Varhaiseen Butovon vaiheeseen kuuluneet komposiittikärjet, jotka valmistettiin liimaamalla pii-iskoksia pitkittäiseen uurteeseen, esiintyivät edelleen. Kalastusvälineistä löydettiin muun muassa kalakoukkuja.[1]

Stavonoja-4 nuorin löytökerros sisältää vielä Ylä-volgan neoliittisen kulttuurin jäänteitä.

Asuinpaikka Sahtyš-14 sijaitsee suolla noin 45 km lounaaseen Ivanovosta. Kohteesta, joka sijaitsee Koika-joen penkereellä, löytyi 4 kulttuurikerrosta: Butovon varhainen (9550–9350 BP eli kalibroituna 8950–8500 eaa.[3]), Butovon keskimmäinen vaihe (9000–8800 BP eli kalibroituna 8300–7900 eaa.[3]), Butovon myöhäinen vaihe (8300–8000 BP eli kalibroituna 7350–6900 eaa.[3]) ja Butovon loppuvaihe (?–7200 BP eli kalibroituna ?–6100 eaa.[3])[2]

Asuinpaikka Ivannovskoje-7 sijaitsee 30 km koilliseen Pereslavl-Zalesskiysta muinaisen järven rannalla, joka liettyi ja soistui umpeen. Kohteesta löytyi 5 eriaikaista kulttuurikerrosta: varhainen Butovo (?–9 500 BP eli kalibroituna ?–8 900 eaa.[3]), myöhäinen Butovo (8550–8300 BP eli kalibroituna 7 600–7 350 eaa.[3]), Butovon loppuvaihe (7 500–7 300 BP eli kalibroituna 6 350–6 200 eaa.[3]), Ylä-Volgan keraaminen kulttuuri ja Ljalovon keraaminen kulttuuri.[2]

Asuinpaikalta löytyi myös ihmisen luita kerroksesta, joka ajoitettiin 6 350–6 200 eaa.. Luiden radiohiiliajoitus antoi kuitenkin noin 7 500 eaa., jolloin noin 1000 vuoden ikäero on selitetty eroosion ja tulvien yhteisvaikutuksella. Koska paikka on luiden ilmestymisen aikoihin ollut veden alla, ei normaali hautaus tule kyseeseen. Paikalle joutunut vainaja on kuitenkin hautautunut mutaan ja kuivina kausina kerrokset ovat kuluneet tallaantumisen sekä lahoamisen seurauksena niin, että luut jäivät nuorempaan kerrokseen sen pinnalle. Paikka soistui myöhemmin ja luut löydettiin siksi väärässä kontekstissa. Luut merkitsevät kuitenkin myös muinaisen järven katkeamatonta asuttamista sen eri paikoissa.[5]