Bushranger

Bushrangerit olivat lainsuojattomia, jotka pakoilivat virkavaltaa Australian erämaissa, joista käytetään englanniksi nimitystä ”The Bush”. Bushrangerit toimivat pitkälti samoin kuin Britannian maantierosvot ja villin lännen lainsuojattomat, ja heidän rikoksiinsa kuuluivat postivaunujen ja pikkukaupunkien pankkien ryöstöt.

Ned Kelly, yksi viimeisistä bushrangereista oikeudessa. Aikalaiskuvitusta The Illustrated Australian News -lehdestä vuodelta 1880.

Britannian Australian-kolonisaation alkuvuosina termiä käytettiin karkureista. Vuodesta 1788 alkaen britit perustivat maahan rangaistussiirtoloita, joihin ehdittiin tuoda yli 100 000 rikollista. Bushrangereiksi kutsuttiin niitä rangaistusvankeja, jotka pakenivat siirtoloista metsiköihin. Myös nämä bushrangerit huolsivat itseään varastelemalla ja ryöstämällä tarvikkeita.[1]

Aikaa myöten termiä alettiin käyttää niistä, jotka hylkäsivät oikeutensa ja velvollisuutensa yhteisön jäseninä elääkseen rikollisen ja henkipaton elämää käyttäen Australian metsäalueita tukikohtanaan. Varsinaisten rikollisjengien kulta-aika koitti vuoden 1850 aikoihin, kun Australiasta löytyi kultaa. Useat poliisit ja virkamiehet hylkäsivät tällöin tehtävänsä liittyäkseen mukaan kultaryntäyksiin nopean rikastumisen toivossa. Bushrangerit hyötyivät tästä virkavallan heikentymisestä ja yksittäisten pienien valtauksien syrjäisyydestä. Viimeiset heistä olivat vielä toiminnassa vuoden 1900 aikoihin.

Kuuluisia bushrangereita olivat muun muassa Ned Kelly ja Frank Gardiner, joka vuonna 1862 teki Australian historian suurimman kultaryöstön.