Busby Berkeley

Busby Berkeley, alkujaan Busby Berkeley William Enos (29. marraskuuta 1895 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat – 14. maaliskuuta 1976[1]) oli merkittävä Hollywoodin elokuvaohjaaja ja musikaalien koreografi. Musikaalituotannoissa on hänelle tunnusomaisia monimutkaisia geometrisia kuvioita.

Busby Berkeley
Henkilötiedot
Koko nimi Busby Berkeley William Enos
Syntynyt29. marraskuuta 1895
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut14. maaliskuuta 1976 (80 vuotta)
Ammatti elokuvaohjaaja, koreografi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Berkeley syntyi teatteriperheeseen. Kun isä kuoli, äiti ei perunut esitystä vaan lausui: "Show must go on". Äidin vaikutus oli hyvin vahva tämän kuolemaan asti, ja Berkeleyn monet avioliitot jäivät lyhyiksi. Vielä äidin kuoltuakin ura meni aina puolison edelle.[1]

Hänen elokuviensa ilmeen sanotaan juontuneen ajasta, jolloin hän suunnitteli Yhdysvaltojen ja Ranskan armeijoille paraatiharjoituksia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän aloitti työn teatterinäyttelijänä mutta siirtyi pian ohjaajaksi ja koreografiksi. Samuel Goldwyn kutsui hänet Hollywoodiin 1930 tanssikohtausten ohjaajaksi. Hän työskenteli 1933–1939 Warner Brosille ja teki tuolloin aikakauden Hollywood-tuotantojen parhaita tanssinumeroita. Hänelle ominaista oli luoda liike pikemminkin elokuvallisin kuin koreografisin keinoin. Hän palasi MGM:lle 1939, mutta parhaan tuotantonsa hän oli jo tehnyt. Vielä 1971 hän palasi Broadwaylle ja ohjasi 1920-luvun menestysnäytelmän No, No, Nanette, jossa pääosassa oli jo pitkään eläkkeellä ollut hänen 1930-luvun elokuviensa tähti Ruby Keeler.[1]

Filmografia
Ohjaajana
  • She Had to Say Yes 1933
  • Ne naiset! Ne naiset! 1934 (musiikkijaksot)
  • Gold Diggers of 1935 1935
  • Bright Lights 1935
  • I Live for Love 1935
  • The Singing Kid 1936 (kreditoimaton)
  • Stage Struck 1936
  • The Go Getter 1937
  • Hollywood hotelli 1937
  • Men Are Such Fools 1938
  • Garden of the Moon 1938
  • Rautaristikko 1938
  • Minusta tuli rikollinen 1939
  • Me hurmurit 1939
  • Suinpäin 1939
  • Forty Little Mothers 1940
  • Me jazzikuninkaat 1940
  • Blonde Inspiration 1941
  • Revyytyttö 1941 (musiikkijaksot)
  • Erotaan siis 1941 (kreditoimaton)
  • Me tähdet 1941
  • Sittenkin sankari 1942
  • Tupa taivaassa 1943 (ohjaus jaksossa "Shine", kreditoimaton)
  • Me villissä lännessä 1943 ("I Got Rhythm" -jakso)
  • Tutti frutti 1943
  • Cinderella Jones 1946
  • Valtameren romanssi 1948 (musiikkijaksot)
  • Neiti Johtaja 1949
  • Annie mestariampuja 1950 (materiaalia ei käytetty vaan tehtiin uudestaan, kreditoimaton)
  • Sininen huntu 1951 (kreditoimaton)

Lähteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.