Myanmar

Maan nimestä käytetään yleisesti kahta erilaista muotoa: Myanmar ja Burma. Aikaisemmin on käytetty muotoa Birma.

Vuosina 1948–1989 käytetty nimi "Burma" (burmaksi bəma) on lähtöisin maan puhekielisestä nimestä, joka lausutaan [bəmà]. Sen sijaan nimi "Myanmar" perustuu formaalimpaan nimeen [mjəma], joka on mukautettu englannin kielen mukaiseen kirjoitusasuun.^lähde? Nimi 'Myanmar' on hyväksytty maan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi nimeksi YK:n paikannimiasiantuntijaelimessä. Nimi voidaan lausua suomeksi kirjoitusasun mukaan [mjanmar], [mianmar] tai [myanmar].[6]

Sotilashallinto antoi ohjeet valtion nimen kirjoittamisesta vuonna 1989. Maan nimi muutettiin samana vuonna ”Myanmarin liitoksi”. Nimestä säädetty laki määritti myös englanninkieliset kirjoitusasut eräille paikkakunnille, kuten pääkaupungille, jonka nimeksi määrättiin Rangoonin sijaan Yangon.[7]

Myanmarin oppositio käytti valtiosta ulkomailla edelleen nimeä 'Burma'. Eräiden maiden, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan, hallitukset eivät suostuneet tunnustamaan sotilashallitusta ja käyttivät poliittisista syistä edelleen nimeä 'Burma'. Tiedotusvälineistä BBC on ilmoittanut käyttävänsä nimeä Burma.[7][8][9] Osa englanninkielisestä mediasta, kuten BBC ja CCN on ottanut nimen Myanmar käyttöön viimeistään 2013 maan demokraattisten uudistusten myötä.

Suomessa Suomen Tietotoimisto ja sen vaikutuksesta useimmat lehdetkin käyttävät nimeä Burma. Helsingin Sanomat, MTV3 ja Yleisradio käyttävät virallisesti nimeä Myanmar[10], mutta lisäävät usein nimen yhteyteen kommentin "eli entinen Burma".[11][12][13] Birma-nimi on säilynyt käytössä pyhän birman kissarodun nimessä.

Pääartikkeli: Myanmarin historia

Burman alueella tiedetään olleen asutusta noin 11 000 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu alueelle saapunut kansa oli monit, jotka alkoivat asuttaa sitä noin 3000 eaa. Heidän ensimmäinen kuningaskuntansa Suwarnabhumi keskittyi Thatonin satamakaupungin ympärille noin 300 eaa. 100- tai 200-luvulla eaa. kulttuuri alkoi saada vaikutteita buddhalaisuudesta. Pyut saapuivat ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja perustivat useita itsenäisiä kaupunkikuningaskuntia. Burmalaiset alkoivat siirtyä alueelle Tiibetistä, ja he rakensivat voimakkaan kuningaskunnan keskuksenaan vuonna 849 perustettu Baganin kaupunki, joka sijaitsi lähellä Mandalayta.[14]

Ensimmäisen kerran valtio yhdistyi vuonna 1044 Paganin kuningaskunnan johdolla. Kuningas Anawrahta (1044–1077) johdolla burmalaiset valloittivat vuonna 1057 Thatonin ja koko maa yhdistyi. Tuona aikana maahan vakiintui Theravada-buddhalaisuus ja burmalainen kirjoitus mon-kansalta. Bagan-dynastian valta päättyi mongolien valloitukseen ja pääkaupungin hävitykseen vuonna 1287. Shan-hallitsijat täyttivät valtatyhjiön vähäksi aikaa.[9]

Maan yhdistyi uudelleen 1400-luvulla Taungoo-dynastian aikana suureksi monikansalliseksi valtakunnaksi. Dynastia kesti 1486–1752, mutta hajosi keskinäisiin valtataisteluihin.[9]

1500-luvulla Burmassa alkoivat käydä kauppaa eurooppalaiset kauppalaivat. Taungoo-dynastia yhdisti maan portugalilaisten avulla 1531.[15] Vuonna 1613 kuningaskunta torjui portugalilaisten valloitusyritykset.[16]

Viimeinen Konbaung-dynastia alkoi vuonna 1752 kuningas Alaungpayan noustessa valtaistuimelle. Konbaung-hallitsijat keskittyivät myös sotiin ja valloituksiin. Sotia käytiin moneja, arakanilaisia ja siamilaisia vastaan. Burmalaiset ryöstivät Siamin pääkaupungin Ayutthayan vuonna 1767.[9]

Valtakunta laajeni valtaansa muun muassa Assamiin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti kolmeen tuhoisaan sotaan brittien kanssa neljän kiinalaissodan lisäksi.[9]

Brittien Burman sodat ja siirtomaa-aika

Brittiläinen litografia vuodelta 1825: Shwedagonin pagodi ja brittiläisiä miehittäjiä ensimmäisen anglo–burmalaisen sodan aikaan.

Ensimmäinen anglo–burmalainen sota käytiin 1824–1826. Sota päättyi brittien voittoon ja Burman Intiasta valloitettujen alueiden menetykseen. Britit julistivat toisen Burman sodan 1852, jolloin he valloittivat Pegun provinssin ja Rangoonin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtui Mindon Minille, joka koetti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaa Thibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa, ja julistivat kolmannen Burman sodan 1885, jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna 1886.[9]

Brittien alaisuudessa maa kävi läpi valtavan muutoksen. Burmaan luotiin vahva keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan laajamittaista vientiä. Maa irrotettiin Intiasta vuonna 1937 omaksi kruununsiirtomaakseen. Vuoteen 1939 mennessä Burmasta tuli maailman suurin riisinviejä.[9][15]

Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman 1942. Burmalaiset nationalistit kenraali Aung Sanin johdolla liittoutuivat japanilaisten kanssa ajaakseen britit maasta (Burman taistelu). Burman itsenäisyysarmeija vaihtoi kuitenkin puolia 1945, muuttui Antifasistiseksi kansanvapausarmeijaksi ja liittyi britteihin ja yhdysvaltalaisiin karkottaakseen japanilaiset. Sodan jälkeen burmalaiset vaativat täydellistä itsenäisyyttä, mihin brittihallitus suostui. Maahan laadittiin perustuslaki ja se sai itsenäisyyden 1948.[9][15]

Maa itsenäistyi 1948 nimellä Burman liitto, mutta kansallismieliset kilpailijat murhasivat kansallissankariksi nousseen Aung Sanin kuten suuren osan hänen hallitustaankin jo ennen itsenäistymistä. Japanilaisten aikana hallinnut Ba Maw pyysi entistä ulkoministeriä U Nuta maan johtoon.[15]

Mielenosoituksia ja sotilasjuntan loppu

Kuva vuoden 2007 mielenosoituksista.

Katso myös: Myanmarin mielenosoitukset 2007

Suurimmat mielenilmaukset sitten vuoden 1988 alkoivat elokuussa 2007.[17] Niihin osallistui yli satatuhatta henkeä.[18]

Uusi perustuslaki hyväksyttiin toukokuussa 2008. Äänestystä jouduttiin lykkäämään parilla viikolla, koska trooppinen sykloni Nargis iski Myanmarin eteläosiin.[19]

Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[20] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[21]

Yangonin ilmastodiagrammi.

Myanmarin kartta

Joulukuinen Myanmar satelliittikuvassa.

Myanmarin keskiosa Iravadi-joen ympärillä on alankoa. Joki muodostaa suuren, niemimäisenä mantereesta erkanevan suistoalueen, jonka itäpuolelle työntyy Martabaninlahti. Maan länsiosassa sijaitsee kapea Arakanvuorten rannikkovuoristo ja sen pohjoispuolisena jatkeena Chinvuoret, itäosassa Shanin ylänkö ja aivan pohjoisimmassa osassa alkavat Tiibetin ylängöt, jossa sijaitsee myös Myanmarin korkein vuori Hkakabo Razi (5 881 m). Toinen merkittävä joki Salween virtaa Shanin ylängön halki ja Laosin vastaisella rajalla puolestaan kulkee Mekong. Martabaninlahdesta Myanmar jatkuu etelään pitkänä ja kapeana kaistaleena pitkin Malakan niemimaata aina kymmenenteen leveyspiiriin saakka. Myanmarilla on rantaviivaa noin 1 900 kilometriä.[1]

Maan keskiosassa on kuivempaa pensaskasvillisuutta ja ylänköseuduilla subtrooppista ja lauhkeaa sademetsää. Jokien suistoalueilla on soita ja mangrovemetsää. Vuonna 1989 noin puolet Myanmarin pinta-alasta oli metsän peitossa, mutta metsää hakattiin nopeammin kuin se ehti uudistua luonnollisesti.[33]

Väestö on keskittynyt kolmen suuren jokilaakson alueelle[34] sekä erityisesti iravadin suistoon, jossa sijaitsee myös maan suurin kaupunki, yli viiden miljoonan asukkaan Yangon. Iravadin varrella maan kuivahkossa keskiosassa on toiseksi suurin kaupunki Mandalay (1,4 milj, vuonna 2010).[35][36] Maan hallinnollinen pääkaupunki on Naypyidaw,[1] joka on vasta hiljattain rakennettu maan sisäosiin 320 kilometrin päähän Yangonista.[37]

Myanmar siirtyi alkuvuodesta 2011 siviilihallintoon lähes viidenkymmenen vuoden sotilasvallan jälkeen. Länsimaat ja oppositio pitivät vaaleja epärehellisenä ja vallansiirtoa näennäisenä. Noin 20 sotilasjohtajaa luopui asemastaan juuri ennen parlamenttivaaleja voidakseen asettua siviiliehdokkaiksi, minkä jälkeen entisiä sotilasjohtajia valittiin kaikkiin merkittäviin virkoihin, kuten parlamentin puhemieheksi, presidentiksi, varapresidentiksi ja ministereiksi.[40]

Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[20] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajan Thein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[21]

Marraskuun 2015 parlamenttivaaleissa Aung San Suu Kyin johtama demokratian kansallinen liitto NLD voitti armeijan tukeman puolueen selvästi. Perustuslaki ei salli Suu Kyin presidenttiyttä, joten parlamentti valitsi presidentiksi Htin Kyawin.[41] Htin Kyawin jäätyä terveydellisistä syistä eläkkeelle presidentiksi valittiin maaliskuussa vuonna 2018 Win Myint.[42]

Myanmar on kerännyt jatkuvasti kansainvälistä kritiikkiä ihmisoikeus- ja sananvapausrikkomuksista. Armeija on rikkonut ihmisoikeuksia entiseen tapaan, vaikka maassa on siviilivalta.

Myanmar on jaettu seitsemään osavaltioon ja seitsemään hallinnolliseen alueeseen. Osavaltioilla on lähes autonominen asema, ja useimmat niistä ovat jonkin etnisen vähemmistöryhmän kotiseutuja.[43]

Juna matkalla Baganista Mandalayhin. Junat ovat verrattain hitaita Myanmarissa, tämä 179 kilometrin matka kestää noin kahdeksan tuntia.

Riisinviljelyä Myanmarissa vuonna 2006.

Itsenäistyessään vuonna 1948 Burma oli sodan köyhdyttämä. 1950-luvun lopulla talous alkoi jo näyttää toipumisen merkkejä, kunnes sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja siirtyi sosialismiin kansallistaen kaupan ja teollisuuden[44]. Talous ei kasvanut, kun hallitus panosti liikaa teollisuuteen maatalouden kustannuksella. Lisäksi ulkomaanavusta kieltäytyminen, sotilasvaltaisen hallituksen kyvyttömyys talouden uudistamiseen, jatkuvat sisäiset levottomuudet ja ulkomaisten sijoitusten vähyys johtivat maan vähittäiseen ajautumiseen köyhyyteen. 1980-luvun lopun talouskriisin jälkeen tehdyt uudistukset ovat jonkin verran vapauttaneet taloutta. Myanmar on yksi maailman korruptoituneimmista valtioista[45] ja harmaan talouden arvellaan olevan jopa valtiontaloutta suurempi. Virallisia lukuja maan taloudesta on harvoin saatavilla ja silloinkin niitä pidetään epäluotettavina.[9]

Maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä. Viljelyskasveista tärkein on riisi, jota viljellään etenkin Irrawaddyn suistoalueella ja jota riittää myös vientiin. Vuoden 2011 vientimäärä on arvioitu 500 000 tonniksi.[46]

Muista maataloustuotteista voidaan mainita sokeriruoko, pavut, vihannekset, maito, maissi, siipikarja, maapähkinät ja hedelmät.[1] Oopiumunikon viljely väheni vuodesta 2014, mutta 2020-luvun alussa talousvaikeudet ajoivat talonpoikia lisäämään sen kasvatusta varsinkin maan pohjoisosassa.[47]

Kalastus on maatalouden ohella merkittävä elinkeino. Teollisuutta maassa on suhteellisen vähän ja yksityissektori on pieni.[48] Myanmar on maailman suurin tiikin tuottaja. Irrawaddyn laaksossa on jonkin verran maaöljy- ja maakaasuesiintymiä. Myanmarilla on merkittävät 540 miljardin kuutiometrin maakaasuvarat. Kaasun vienti on tärkein talouskasvun lähde. Kaivannaisista tina, antimoni, sinkki, kupari, kivihiili, volframi ja lyijy ovat merkittävimmät.[9] Mogokin kaupungin seutu on yksi merkittävimmistä rubiinien, safiirien ja spinellien tuottajista.[49] Myanmarin luonto ja historialliset nähtävyydet, kuten lukuisat buddhalaistemppelit, houkuttelevat maahan vuosittain noin 650 000 turistia.[50]

Yhdysvallat ja Euroopan unioni kohdistivat aiemmin Myanmariin talouspakotteita, mutta hallituksen suostuttua uudistuksiin pakotteita lievennettiin tai poistettiin kokonaan,[51] ja talous kääntyi nousuun 2012 ja 2013. Vuonna 2012 tärkeimmät vientimaat olivat edelleen Thaimaa, Intia ja Kiina, ja eniten virallista tuontia oli Kiinasta ja Thaimaasta. Virallisissa tilastoissa ei näy puutavaran ja huumeiden salakuljetus ulkomaille eikä kulutustavaroiden harmaatuonti naapurimaista.[1]

Maa on yksi Aasian köyhimmistä: neljännes sen väestöstä on köyhyysrajan alapuolella.[1]

Nuori munkki Bagaya Kyaungin luostarin edessä.

Myanmarissa tehtiin väestönlaskenta 2014. Alustavien tulosten mukaan väkiluku on noin 51,42 miljoonaa, mikä on miljoonia vähemmän kuin aikaisemmat arviot.[2]

Vuonna 2011 eliniänodote oli miehillä 62 ja naisilla 67 vuotta. Yli 15-vuotiaista miehistä 94 prosenttia ja naisista 86 prosenttia oli lukutaitoisia vuonna 2006. 34 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 2010.[1]

Väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovat burmalaiset, jotka puhuvat burman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä. Shaneja on 9 prosenttia, ja he puhuvat laosin ja thain kielien sukuisia shain murteita. Karenit muodostavat 7 prosenttia väestöstä ja puhuvat etäisesti burmalle sukua olevaa kieltä. Muita etnisiä ryhmiä ovat rakhinet (4 %), kiinalaiset (3 %), monit (2 %), intialaiset (2 %),[1] padaungit ja mokenit. Burman kieltä puhuu noin 25 miljoonaa ihmistä ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,7 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 240 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai vain joka seitsemäs heistä, noin 11 000 henkeä.[54]

Myanmarin kieli- ja etniset ryhmät vuonna 1972.

Burmalainen kulttuuri on sekoitus Kiinan, Intian ja Thaimaan vuosisataisia vaikutteita, mikä heijastuu niin kieleen, ruokaan kuin musiikkiin. Taide ja kirjallisuus on perinteisesti hakenut vaikutteensa theravadabuddhalaisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä etenkin kaupunkiseuduilla kulttuuri on länsimaalaistunut voimakkaasti. Useat myanmarilaisnaiset ja -miehet pitävät yllään longyi-nimistä lannevaatetta.[58]

Arkkitehtuurissa näkyvät sekä buddhalaiset että siirtomaakauden vaikutteet. Temppeli on keskeinen rakennus niin maalaiskylissä kuin kaupungeissakin, se toimii myös uskonnollisena kouluna, tiedonjaon ja urheilutapahtumien keskipisteenä ja sen ympärillä on yleensä pieniä myyntikojuja.[59]

Riisi on ruokavalion perusta muualla paitsi vuoristoalueilla. Päivän pääateriat ovat aamiainen ja ennen pimeäntuloa syötävä illallinen. Ruokaa syödään yleensä sormin. Tee on yleinen juoma. Alkoholia käytetään maallisissa juhlissa.[59]

Burmalainen uusi vuosi, Maha Thingyan, on huhtikuun 16. päivän tienoilla vietettävä 3–4 päivän juhla, jota pidetään vuoden suurimpana juhlana. Se ajoittuu monsuunisateita edeltävälle ajalle. Maha Thingyania juhlitaan rukoilemalla, paastoamalla ja hauskanpidolla. Juhlintaan kuuluu rakennusten ja temppeleiden pesu, samoin kuin veden heittäminen muiden ihmisten päälle. Veden uskotaan puhdistavan sielut ennen alkavaa vuotta.[60][61]

• Skidmore Monique: Burma at the turn of the twenty-first century. University of Hawaii Press, 2005. ISBN 9780824828974.
• Robert Reid, Michael Grosberg: Myanmar (Burma). Lonely Planet, 2005. ISBN 9781740596954.