Burgosinseisoja

Burgosinseisoja on melko kookas, lyhytkarvainen kanakoira.[3] Vaikka se ei olekaan yhtä virtaviivaisen ja elegantin näköinen kuin muut seisojat (kuten esimerkiksi pointteri), se on neliömäisen runkonsa ansiosta rakenteeltaan luja ja kestävä. Sen erityispiirteisiin kuuluvat pitkät, riippuvat korvat ja kaksi roikkuvaa kaulapoimua, jotka muodostavat "kaksoisleuan". Kirsu on tummanruskea ja purenta leikkaava. Huulet ovat riippuvat ja ylähuulet peittävät selvästi alahuulet, saamatta kuitenkaan olla veltot. Silmät ovat mantelinmuotoiset, keskikokoiset ja tumman pähkinänruskeat. Normaalisti pehmeä ja jalo katse vaikuttaa toisinaan hieman surulliselta samaan tapaan kuin esimerkiksi cockerspanielilla.[3] Alkuperämaassa hännästä typistettiin perinteisesti kolmasosa, mutta Suomessa ja monessa muussa Euroopan maassa typistys on nykyisin kielletty.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiheä. Se muodostuu maksanruskeista ja valkoisista karvoista, jotka muodostavat yhdessä ruskeatäplikkään, harmahtaan maksanruskein laikuin tai maksanruskea-valkoisen kokonaisuuden riippuen siitä, kumpi väreistä on dominoiva. Valkoinen otsalaikku on tunnusomainen piirre monilla koirilla, mutta rotumääritelmä ei kuitenkaan edellytä sitä. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 62–67 cm välillä ja narttujen 59–64 cm.[3] Keskimääräinen paino on 25–30 kg. Sukupuolileiman tulee olla selvä, ja nartut ovat yleensä uroksia virtaviivaisempia.[3]

Burgosinseisoja on älykäs, rauhallinen, hillitty, kestävä ja tasapainoinen. Sillä on hyvä hajuaisti, ja sitä arvostetaan monipuolisten metsästysominaisuuksiensa vuoksi: se on paitsi erinomainen riistan jäljittämisessä, myös sen osoittamisessa ja noutamisessa.[3] Säyseänä, tottelevaisena, hiljaisena ja lempeänä koirana se on helppo kouluttaa ja sopii myös lapsiperheeseen. Se ei kuitenkaan rauhallisuudestaan huolimatta sovellu kaupunkiympäristöön.

Tämä ikivanha rotu on kotoisin nykyisen Burgosin maakunnan alueelta muinaisesta Kastilian kuningaskunnasta. Se saattaa polveutua navarranseisojan ja sabueso españolin välisestä risteytyksestä[4], ja toisen teorian mukaan navarranseisojan ja pointterin välisestä risteytyksestä[2]. Sen uskotaan mitä todennäköisimmin vaikuttaneen muiden seisojarotujen jalostamiseen. Sitä käytetään erityisesti pienriistan – kuten jänisten ja kaniinien – ja lintujen metsästykseen, mutta rohkeutensa ansiosta se sopii myös suurriistan metsästykseen. Sisukkaana, nopeana ja kestävänä koirana se kykenee työskentelemään kovassakin maastossa.[3]

Luonteenomaisessa ympäristössä, maaseudun metsästyskoirana, pidettynä burgosinseisoja ei yleensä vaadi ylimääräisiä hoitotoimenpiteitä. Kuten muutkin metsästyskoirat, se kuitenkin vaatii päivittäistä liikuntaa ja mahdollisuuden juosta myös vapaana laajalla aukealla alueella.

Vuonna 2012 Suomeen tuotiin Espanjasta ensimmäiset rodunedustajat De Pedralvez -kennelistä.[5] Ensimmäinen suomalainen pentue syntyi vuonna 2014.[6]