Bunny Berigan

Berigan aloitti trumpetin soittamisen jo lapsena. Hän soitti 12-vuotiaana isoisänsä johtamassa nuorisoyhtyeessä.[1] Collegessa ollessaan hän soitti koulun yhtyeessä.[2] Hän haki vuonna 1928 Hal Kempin orkesteriin, mutta häntä ei tuolloin kelpuutettu kokoonpanoon. Vuonna 1930 Berigan otettiin kuitenkin mukaan Kempin Euroopan-kiertueelle. Kempin yhtyeestä lähdettyään hän liittyi Fred Richin studio-orkesterissa CBS:lle vuoteen 1935 asti, työskennellen samalla studiomuusikkona New Yorkissa.[1]

Paul Whiteman palkkasi Beriganin yhtyeeseensä trumpetisti Bix Beiderbecken korvaajaksi, mutta orkesterin soittotyyli ja rajoitettu rooli yhtyeessä ei sopinut Beriganille ja hän lähti yhtyeestä.[2] Hän soitti 1930-luvun puolivälissä myös Benny Goodmanin orkesterissa. Beriganin sooloista kappaleissa ”King Porter Stomp” ja ”Sometimes I’m Happy” tuli todella kuuluisia, ja hän oli mukana myös Goodmanin menestyksekkäällä kiertueella Yhdysvaltojen länsiosassa vuonna 1935. Samana vuonna hän soitti Glenn Millerin ensimmäisessä itse johtamassa kokoonpanossa. Hän nauhoitti vuonna 1936 Tommy Dorseyn orkesterin kanssa kappaleet ”Marie” ja ”Song of India”. Näistä kappaleista tuli orkesterin kaksi suurinta hittiä, ja Beriganin soolot olivat niin oleellinen osa niiden suosiota että trumpetistin lähdettyä yhtyeestä Dorsey sovitti soolot koko trumpettisektion soitettaviksi.[1]

Berigan perusti oman yhtyeensä vuonna 1936. Alkuvaikeuksien jälkeen yhtye päätyi kokoonpanoon, jossa soittivat muun muassa Georgie Auld ja rumpali Buddy Rich. Orkesterin tunnetuin nauhoite on vuoden 1937 versio Vernon Duken kappaleesta ”I Can’t Get Started”.[2] Yhtyeen johtaminen oli kuitenkin vaikeaa Beriganille, ja tehtävän aiheuttama stressi oli omiaan pahentamaan hänen jo aiemmin ilmennyttä alkoholiongelmaansa. Yhtye esiintyi säännöllisesti CBS:n Saturday Night Swing Club -ohjelmassa, mutta ei pystynyt vakiinnuttamaan suosiotaan. Vuonna 1940 konkurssiin ajautunut Berigan joutui lopulta hajottamaan yhtyeensä.[1]

1940-luvulla Berigan kärsi terveydellisistä ja taloudellisista vaikeuksista. Hän palasi lyhyeksi ajaksi Tommy Dorseyn yhtyeeseen ja muodosti vielä omankin kokoonpanonsa, mutta oli toisinaan niin huonossa kunnossa että joutui soittamaan konserteissa istuallaan.[2] Lääkärien varoituksista huolimatta hän ei missään vaiheessa vähentänyt työntekoa eikä alkoholinkulutustaan. Hän kuoli New Yorkissa 2. kesäkuuta 1942 kirroosiin ja sisäiseen verenvuotoon.[1][3]

Lyhyestä urasta huolimatta Berigania pidetään yhtenä swing-aikakauden merkittävimmistä trumpetisteista yhdessä Louis Armstrongin, Bix Beiderbecken ja Roy Eldridgen kanssa, mutta kaupallisesti hänen musiikkinsa ei ole saavuttanut samanlaista suosiota vaan hänet muistetaan lähinnä Goodmanille ja Dorseylle nauhoittamistaan sooloista sekä hitistään ”I Can’t Get Started”.[1][4] Hänen jazz- ja tanssimusiikkiorkesterien kanssa tekemistään nauhoituksista koostettiin vuonna 2004 seitsemän CD:n kokoelma-albumi The Complete Brunswick, Parlophone and Vocalion Bunny Berigan Sessions, joka sai jazzkriitikoilta ylistäviä arvosteluja.[1]

Berigan voitti vuonna 1936 Metronome -lehden äänestyksen parhaasta trumpetistista viisinkertaisella äänimäärällä verrattuna lähimpään kilpailijaansa.[3] Vuonna 1941 Louis Armstrong nimesi hänet Down Beat -jazzlehden haastattelussa suosikkitrumpetikseen.[5] Vuonna 1975 Berigan sai postuumin Grammy-palkinnon vuoden 1937 nauhoituksestaan ”I Can’t Get Started”.[6]

Beriganin kotikaupungissa Fox Lakessa järjestettiin vuonna 1973 päivän mittainen jazztapahtuma trumpetistin musiikin kunniaksi. Sittemmin tapahtuma on laajentunut jokavuotiseksi seitsenpäiväiseksi jazzfestivaaliksi ja kantaa nimeä Bunny Berigan Jazz Jubilee.[7]

Berigan ei pitänyt toisille ihmisille työskentelemisestä vaan toimi mieluummin itse johtajana,[3] mutta hänellä ei ollut taipumuksia liikemieheksi. Orkesterinjohtajana toimiessaan hänelle tuotti vaikeuksia hallinnoida yhtyeidensä taloudellista puolta kannattavasti ja hän ajautui velkoihin.[4] Beriganin yhtyeen trumpetisti Joe Aguanno on spekuloinut osasyyn saattaneen olla yhtyeen silloisessa managerissa Ed Kirkebyssä.[7]

Vaikka Berigan oli naimisissa, hänet tunnettiin naistenmiehenä. Hänellä oli muun muassa kohua herättänyt suhde laulaja Lee Wileyn kanssa.[4] Beriganilla oli kiertueella ollessaan tapana juoda paljon ja valvoa myöhään naisseurassa. Beriganin isä lähti joskus kiertueelle mukaan pitämään poikaansa kurissa huolestuneena tämän alkoholismista, mutta tämä onnistui kuitenkin käymään ulkona myöhään yöllä isän nukkuessa.[7]

• Bunny Berigan Discogsissa. (englanniksi)
• Bunny Berigan Internet Movie Databasessa. (englanniksi)