Bungalow

Bungalow tarkoittaa yleensä yksi- tai puolitoistakerroksista pientaloa, jossa on yksi tai useampi katettu veranta. Bungalowilla on kuitenkin muitakin merkityksiä eri maiden rakennuskulttuureissa.

Bungalow-tyyppinen talo Yhdysvaltain Texasissa.

Bungalow-termi syntyi Intiassa. Se tulee gudžaratin kielen sanasta baṅgalo, joka puolestaan tulee hindin sanasta baṅglā, joka tarkoittaa Bengalia. Bungalow tarkoitti siis alun perin "Bengalin alueen tyylistä taloa".[1] Bengalissa talot olivat perinteisesti pieniä yksikerroksisia erillistaloja, joissa laaja varjoisa veranta saattoi ympäröidä koko talon.[2]

Ison-Britannian siirtomaavallan aikana bungalowiksi alettiin kutsua ensin Englannin Itä-Intian kauppakomppanian merimiesten vaatimattomia asumuksia Intiassa,[3] sitten siirtomaahallinnon brittien tilavia virkataloja. Jälkimmäisessä merkityksessä bungalow tuli tunnetuksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, jossa bungaloweiksi alettiin kutsua 1800-luvun lopulla maaseudulle tai esikaupunkeihin rakennettuja taloja, jotka edustivat arts and crafts- tai muuta maalaistyyliä. Myöhemmin rakennusliikkeet alkoivat käyttää bungalow-termiä myös pienemmistä taloista.

Australiassa bungalow-talotyypistä isoine verantoineen tuli suosittu ensimmäisen maailmansodan jälkeen nimellä California Bungalow. Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa bungalow tarkoittaa nykyisin yleensä yksikerroksista pinta-alaltaan melko vaatimatonta pientaloa, tai puolitoistakerroksista taloa jonka kattolaipioihin on sijoitettu lanternityyppiset kattoikkunat.