Saksan liittopäivät
Saksan liittopäivät (saks. Deutscher Bundestag) eli parlamentti perustettiin liittotasavallan perustuslain laatimisen yhteydessä 1949. Se on Weimarin tasavallan valtiopäivien seuraaja. Liittopäivät kokoontui vuoteen 1999 Bonnissa, tämän jälkeen Valtiopäivätalossa Berliinissä. Viimeisimmät liittopäivävaalit järjestettiin 26. syyskuuta 2021.[1] Vaaleissa sekä SPD että vihreät nostivat selvästi kannatustaan, kun taas CDU/CSU-koalitio koki historiansa huonoimman tuloksen.[2] Tulosten pohjalta Saksaan muodostettiin ensimmäinen niin kutsuttu "liikennevalohallitus" liittovaltiotasolla. Termi liikennevalohallitus tulee puolueiden väreistä. SPD edustaa punaista, FDP keltaista ja Vihreät vihreää.[3]
| Saksan liittopäivät Deutscher Bundestag |
|
|---|---|
 Logo |
|
 |
|
| Tyyppi | alahuone |
| Puhemies | Bärbel Bas (SPD) |
| Edustajia |
736 |
| Ryhmät |
Hallitus (416) Oppositio (320)
|
| Viimeisimmät vaalit | 26. syyskuuta 2021 |
| Kotisivut | |
Tehtävät
Liittopäivät on toinen Saksan liittotasavallan lakiasäätävistä elimistä.[4] Toinen on liittoneuvosto. Liittopäivät on kuitenkin ainoa suoraan kansan valitsema lakiasäätävä elin.[5] Liittopäivien edustajat valitsevat liittokanslerin, joka on liittohallituksen päämies. Liittopresidentin puolestaan valitsee niin sanottu liittokokous, johon kuuluu kaikki liittopäivien jäsenet ja yhtä monta edustajaa osavaltioista. Liittopäivät valitsee lisäksi muun muassa puolet perustuslakituomioistuimen tuomareista.[6]
Vaalit
- Pääartikkeli: Saksan vaalijärjestelmä
Edustajat valitaan neljän vuoden välein.[5] Äänioikeus on kaikilla 18 vuotta täyttäneillä Saksan kansalaisilla.[7] Puolet edustajista valitaan vaalipiireittäin ja puolet puolueiden vaalilistoilta. Jokaisella äänestäjällä on kaksi ääntä. Toisen hän käyttää vaalipiriissään henkilökohtaiseen ehdokkaaseen. Jokaisen 299 vaalipiirin voittaja valitaan suoraan liittopäiville. Toisella äänellä äänestäjä valitsee vaalilistan. Puolueen on ylitettävä viiden prosentin äänikynnys tai saatava vähintään kolme suoraa edustajaa, jotta lista menee läpi. Jos puolue saa esimerkiksi ääniä kymmeneen paikkaan ja siltä menee neljä edustajaa suoraan läpi, sen listalta valitaan liittopäiville kuusi edustajaa. Vaalijärjestelmästä johtuen edustajien kokonaismäärä vaihtelee. Vuoden 2013 vaaleissa valittiin 631 edustajaa.[8] Liittopäivävaaleissa äänioikeus on kaikilla Saksan kansalaisilla, jotka ovat täyttäneet 18. Rekisteröitymistä ei vaadita. Äänestää voi paikan päällä tai kirjeitse.[9] Äänioikeutetuilla on kaksi ääntä, joista toinen annetaan oman vaalipiirin ehdokkaalle ja toinen puolueelle. Annettujen äänten ei tarvitse osua yksi yhteen puolueen ja ehdokkaan kanssa. Eniten ehdokkaille annettuja ääniä saaneet nousevat suoraan liittopäiville. Puolueelle annetut äänet vaikuttavat osavaltion listavaaleihin, joista nousee sen verran ehdokkaita liittopäiville kuin mitä puolue saa ääniä. Molemmat äänet annetaan samalla vaalilipukkeella.[10]
Saksassa noudatetaan 5 % äänikynnystä eli puolueen tulee saada vähintään 5 % annetuista äänistä, jotta se saa ensimmäisen ehdokkaan läpi. Tästä kynnyksestä tehdään poikkeus etnisiä vähemmistöjä (tanskalaiset, friisit, romanit ja sorbit) edustavien puolueiden kohdalla.[11] Schleswig-Holsteinin friisejä ja tanskalaisia edustava Südschleswigscher Wählerverband saikin vaaleissa yhden paikan liittopäiville, vaikka puolue sai vain 0,1 % kaikista äänistä.[12]
| Paikkamäärät Saksan liittopäivillä | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Liittopäivät | Vaalikausi | Paikkoja | Vasemmisto1 | SPD | Liittouma 90/Vihreät2 | FDP | CDU/CSU3 | AfD | muut | DP |
| 1. liittopäivät | 1949–1953 | 402 | – | 131 | – | 52 | 139 | – | 634 | 17 |
| 2. liittopäivät | 1953–1957 | 487 | – | 151 | – | 48 | 243 | – | 305 | 15 |
| 3. liittopäivät | 1957–1961 | 497 | – | 169 | – | 41 | 270 | – | – | 17 |
| 4. liittopäivät | 1961–1965 | 499 | – | 190 | – | 67 | 242 | – | – | – |
| 5. liittopäivät | 1965–1969 | 496 | – | 202 | – | 49 | 245 | – | – | – |
| 6. liittopäivät | 1969–1972 | 496 | – | 224 | – | 30 | 242 | – | – | – |
| 7. liittopäivät | 1972–1976 | 496 | – | 230 | – | 41 | 225 | – | – | – |
| 8. liittopäivät | 1976–1980 | 496 | – | 214 | – | 39 | 243 | – | – | – |
| 9. liittopäivät | 1980–1983 | 497 | – | 218 | – | 53 | 226 | – | – | – |
| 10. liittopäivät | 1983–1987 | 498 | – | 193 | 27 | 34 | 244 | – | – | – |
| 11. liittopäivät | 1987–1990 | 497 | – | 186 | 42 | 46 | 223 | – | – | – |
| 12. liittopäivät | 1990–1994 | 662 | 17 | 239 | 8 | 79 | 319 | – | – | – |
| 13. liittopäivät | 1994–1998 | 672 | 30 | 252 | 49 | 47 | 294 | – | – | – |
| 14. liittopäivät | 1998–2002 | 669 | 36 | 298 | 47 | 43 | 245 | – | – | – |
| 15. liittopäivät | 2002–2005 | 603 | 2 | 251 | 55 | 47 | 248 | – | – | – |
| 16. liittopäivät | 2005–2009 | 614 | 54 | 222 | 51 | 61 | 226 | – | – | – |
| 17. liittopäivät | 2009–2013 | 622 | 76 | 146 | 68 | 93 | 239 | – | – | – |
| 18. liittopäivät | 2013–2017 | 631 | 64 | 193 | 63 | – | 311 | – | – | – |
| 19. liittopäivät | 2017–2021 | 709 | 69 | 1526 | 67 | 80 | 246 | 90 | 56 | – |
| 20. liittopäivät | 2021– | 736 | 118 | 206 | 39 | 92 | 152 | 79 | 5 | – |
1 edeltäjät PDS (1990–2005) ja Vasemmistopuolue. PDS (2005–2007)
2 edeltäjät Vihreät (1983–1990), Liittouma 90 (1990–1994) ja Liittouma 90/Vihreät (1994-)
3 CDU ja CSU muodostavat vaaliliittouman, joten ne eivät kilpaile keskenään
4 BP 17 paikkaa, KPD 15 paikkaa, WAV 12 paikkaa, DZP 10 paikkaa, DKP-DRP 5 paikkaa, SSW 1 paikka ja sitoutumattomat 3 paikkaa
5 GB/BHE 27 paikkaa ja DZP 3 paikkaa
6 AfD- ja SPD-puolueista irtautuneet itsenäiset edustajat.[13]
Rakennukset
Liittopäivät kokoontuu Berliinin Valtiopäivätalossa.[14] Paul Wallotin suunnittelema rakennus valmistui 1894. Nykykäyttöönsä sen suunnitteli kansainvälisen suunnittelukilpailun voittanut Norman Foster. Liittopäivät muutti rakennukseen kesällä 1999, ja ensimmäinen istunto siellä pidettiin 6. syyskuuta.[15]
Valtiopäivätalon yhteyteen on rakennettu liittopäiville kolme uutta rakennusta.[14] Weimarin tasavallan viimeisen demokraattisen presidentin mukaan nimetyssä Paul Löbe -talossa on muun muassa komitioiden istuntosaleja ja edustajien työhuoneet.[16] Liberaalipoliitikon ja naisliikkeen johtohahmon mukaan nimetyssä Marie-Elisabeth Lüders -talotalo on parlamentin informaatiokeskus, jossa on suuri kirjasto ja arkisto.[17] Jakob Kaiser -talo on varattu parlamenttiryhmien ja niiden henkilökunnan toimistotiloiksi.[18]
Lähteet
- The Bundestag at a Glance (pdf) 2014. Berlin: German Bundestag, Public Relations Division. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
Viitteet
- Bundestag election 2021 - The Federal Returning Officer www.bundeswahlleiter.de. Viitattu 18.3.2021.
- Saksan demarien liittokansleriehdokas Olaf Scholz HS:lle: Pohjoismaat voivat olla huoleti EU:n velkaunionista Helsingin Sanomat. 26.9.2021. Viitattu 28.9.2021.
- Saksassa demarit, vihreät ja liberaalit alustavaan sopuun hallituksesta, hiilestä aiotaan luopua vuoteen 2030 mennessä Yleisradio. 15.10.2021. Viitattu 28.10.2021.
- Bundestag Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
- The Bundestag at a Glance, s. 2.
- The Bundestag at a Glance, s. 3.
- The Bundestag at a Glance, s. 30.
- The Bundestag at a Glance, s. 31–32.
- Why the German election is so complicated | DW News 29.8.2021. Deutsche Welle. Viitattu 9.9.2021. (englanniksi)
- Electoral system - The Federal Returning Officer www.bundeswahlleiter.de. Viitattu 9.9.2021.
- Wahlsystem der Bundestagswahl 2017 in Deutschland – Wahlrecht und Besonderheiten Wahlrecht.de. Viitattu 9.9.2021. (saksaksi)
- BBC: German election: Seven things we learned
- Members 2020. German Bundestag. Viitattu 7.1.2020. (englanniksi)
- The Bundestag at a Glance, s. 36.
- The Bundestag at a Glance, s. 42–43.
- The Bundestag at a Glance, s. 44.
- The Bundestag at a Glance, s. 46.
- The Bundestag at a Glance, s. 48.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bundestag Wikimedia Commonsissa
- Liittopäivien kotisivut (saksaksi)