Bullterrieri

Bullterrieri (engl. Bull terrier) on alun perin taistelukoiraksi jalostettu englantilainen koirarotu, voimakasrakenteinen terrieri. Rodun pienempi muunnos kääpiöbullterrieri on kokoaan lukuun ottamatta täysin bullterrierin kaltainen.

Bullterrieri
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 1 485 [1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö härkätaistelut
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä 12–13 vuotta[2]
Muita nimityksiä bulli, koirien gladiaattori, White Cavalier
FCI-luokitus ryhmä 3 jaos 3 #11
Ulkonäkö
Paino narttu n. 20–30 kg, uros n. 25–40 kg
Säkäkorkeus narttu n. 40–50 cm, uros n. 45–55 cm[3]
Väritys

valkoinen joko värillisillä pään alueen merkeillä tai ilman, brindle, punainen, tricolor,

mustabrindle joko valkoisilla merkeillä tai ilman (solid)

Ulkonäkö

Bullterrieri on vankkarakenteinen ja lihaksikas terrieri, jolla on lyhyt, tiheä turkki. Ruumiinrakenne on vankka ja pyöreä, hartiat ovat lihaksikkaat ja rintakehä leveä. Mitään korkeus- ja painorajoja rodulla ei ole, mutta keskimääräinen korkeus on 50–60 cm ja paino 20–40 kg. Kääpiöbullterrierin säkäkorkeus on alle 35,5 cm, mutta muutaman sentin ylitys ei haittaa suppean geenipohjan vuoksi.

Rodun tunnusomaisin piirre on sen pää, joka on edestä katsottuna munanmuotoinen. Sivulta katsottuna bullterrierin otsa kaartuu tasaisesti kuonoa kohti. Päälaki on miltei tasainen. Myös silmät ovat erikoiset: pienet, tummat ja kolmionmuotoiset. Lyhyttä ja tyvestä paksua häntää bullterrieri kantaa vaakasuorassa.

Väritys

Bullterrierille hyväksytään varsin monenlaiset väriyhdistelmät. Täysin valkoinen on ehkäpä tunnetuin väri, mutta valkoisillakin koirilla saa olla päässä laikkuja. Kirjavilla koirilla valkoista pitäisi olla vähemmän kuin värillisiä alueita. Värejä ovat esimerkiksi juovikas (brindle), kolmivärinen (tricolor), punainen ja fawn eli kellertävän ruskea. Sinistä ja maksanväriä ei hyväksytä. Yhdysvaltalainen American Kennel Club asettaa kahdesta muuten samanveroisesta yksilöstä etusijalle brindlen koiran, samoin FCI:n ja siten myös Suomen Kennelliiton rotumääritelmä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa sen sijaan suositaan valkoista vastaavassa tilanteessa.

  • Valkoinen
    Valkoinen
  • Valkoinen mustin laikuin
    Valkoinen mustin laikuin
  • Punainen
    Punainen
  • Punavalkoinen
    Punavalkoinen
  • Brindle
    Brindle
  • Brindlevalkoinen
    Brindlevalkoinen
  • Tricolor
    Tricolor

Luonne ja käyttäytyminen
Bullterrierillä on erikoinen ilme ja pään muoto.

Bullterrierit ovat ystävällisiä ja iloisia mutta usein itsepäisiä koiria. Ne ovat fyysisesti vahvoja ja niillä on vahva puruvoima. Ne ovat myös älykkäitä, joten ne tarvitsevat monipuolisesti virikkeitä. Härkätaistelukoirataustansa vuoksi bullterrieri on kehitetty todella rohkeaksi ja päättäväiseksi roduksi. Samasta syystä se saattaa vastata sille esitettyyn haasteeseen, vaikka on yleensä rauhallinen. Bullterrierit rakastavat ihmisten seuraa, eikä niitä pitäisi jättää pitkiksi ajoiksi yksin.

Bullterrieri ei ole erityisen miellyttämishaluinen rotu, joten sen kouluttaminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Omistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä: kouluttaminen onnistuu vahvistamalla toivottua käyttäytymistä palkitsemisen avulla. Bullterrieri sietää kipua hyvin. Bullterrierit eivät välttämättä pidä muista koirista, mutta ihmisiä kohtaan ne ovat hyvin ystävällisiä.

Alkuperä
Alkuperäinen bullterrieri vuodelta 1907.
Bullterrieri ja vieressä kääpiöbullterrieri
Bullterrieri filippiiniläisessä postimerkissä.

Rotu kehittyi Englannissa alun perin taistelukoiriksi jalostetuista roduista. Bullterrierin kantarotu on sukupuuttoon kuollut mutta sittemmin uudelleen luotu vanhaenglanninbulldoggi (Old English Bulldog), jota risteytettiin eri terrierirotuihin - ennen kaikkea mustaruskeaan englanninterrieriin[4]. Näin luotiin uusi rotu, jota kutsuttiin nimellä Bull and Terrier. Valkoisen bullterrierin luoja oli irlantilaissyntyinen James Hinks, joka risteytti bull and terrier -rodun valkoisen englanninterrierin kanssa, ja käytti myöhemmin jalostukseen myös dalmatiankoiraa.[4] Täten hän alkoi määrätietoisesti jalostaa bull and terrier -tyyppisistä koirista valkoista, ruumiinrakenteeltaan symmetrisempää rotua. Hän kutsui valkoisia koiriaan bullterriereiksi erotukseksi varhaisesta bull and terrier -rodusta.

Vuoden 1860 tienoilla rotu oli hajonnut kahteen haaraan: puhtaanvalkoiseksi bullterrieriksi ja värillisiksi muodoiksi, joista myöhemmin kehittyi staffordshirenbullterrieri. Bullterrierille ominainen pään muoto kehittyi vasta 1900-luvulla, eikä tiedetä, mitä rotuja jalostuksessa käytettiin sen aikaansaamiseksi.

Nykyinen käyttötarkoitus

Bullterrierit suorittavat Suomessa nykyisin lähinnä seurakoiran virkaa, ja jonkin verran rodun harrastajat osallistuvat bulleillaan myös koiranäyttelyihin. Koirataistelut ovat nykyisin useimmissa maissa laittomia ja yleisesti epäeettisinä pidettyjä, joten alkuperäistä tarkoitustaan bullterrierin ei enää tarvitse täyttää.

Jonkin verran bullterriereitä näkyy myös agility- ja tokokentillä, mutta ominaisuuksiltaan bullterrieri ei ehkä ole paras mahdollinen harrastuskoira vaativalle harrastajalle.

Terveystilanne
Bullterrieri agilityradalla.

Bullterrierin yleisimpiin perinnöllisiin sairauksiin kuuluvat munuaissairaudet, sydänviat, polvien luksaatiot ja kuurous. Kuuroutta esiintyy etenkin täysin valkoisilla koirilla. Ihoallergiat ovat melko yleinen ongelma: allergisen reaktion voi laukaista esimerkiksi hyönteisen purema. Bullterrieri vaatii liikuntaa ja tekemistä, mutta kasvuvaiheessa sitä ei saisi rasittaa liiaksi. Rotu on myös ahne ruualle, joten ylipainoa voi kertyä ellei koiran syömistä tarkkailla.

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 11.8.2016)
  2. Bull Terrier. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
  3. Trygg, Anne: Bullterrieri Kennel Bullbenz. Arkistoitu 3.5.2006. Viitattu 4.1.2007.
  4. Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 344. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.