Bulgarian ruhtinaskunta
Bulgarian ruhtinaskunta (bulg. Княжество България) oli de facto itsenäinen ja de jure Osmanien valtakunnan vasallivalto, joka perustettiin Berliinin sopimuksessa vuonna 1878.
Bulgarian ruhtinaskunta Княжество България |
|||
---|---|---|---|
1878–1908 |
|||
|
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | ruhtinaskunta | ||
Ruhtinas |
Aleksanteri I (1879–1886) Ferdinand I (1887–1908) |
||
Pääkaupunki |
Plovdiv (1878) Sofia (1878–1908) Tarnovo (1879) |
||
Uskonnot | Bulgarian ortodoksinen kirkko | ||
Viralliset kielet | bulgaria | ||
Kansallislaulu | ”Shumi Maritsa” | ||
Edeltäjä |
![]() |
||
Seuraaja |
![]() |
Turkin sodan jälkeen Venäjän ja Osmanien valtakunnan välillä solmittiin San Stefanon rauha. Rauhansopimuksessa sovittiin suuren Bulgarian vasallivaltion perustamisesta, johon kuuluivat lähes kaikki bulgarialaisten asuttamat alueet Balkanilla. Britannia ja Itävalta-Unkari pelästyivät Venäjän vallan äkillistä kasvua, ja vielä samana vuonna kokoontui Berliinin kongressi, jossa San Stefanon rauhan rajoja muutettiin radikaalisti osmaneille edullisemmiksi. Kongressissa perustettiin huomattavasti pienempi Bulgarian ruhtinaskunta ja Itä-Rumelia.
Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin Bulgariaan verettömän vallankumouksen tuloksena. Osmanien valtakunta hyväksyi liittämisen Tophanen sopimuksella. 5. lokakuuta Bulgaria julistautui itsenäiseksi Bulgarian kuningaskuntana.