Bukovinankoira
Bukovinankoira (Ciobănesc Românesc de Bucovina) on romanialainen koirarotu. Se on voimakas maalaiskoira, joka oli monien vuosisatojen ajan Karpaattien romanialaisten paimenten paras kumppani. Alkuperäinen käyttötarkoitus oli vartioida ja suojella karjaa pedoilta (villieläimiltä tai varkailta). Kaupungeissa asuvat ihmiset ovat alkaneet arvostaa bukovinanpaimenkoiraa ja he pitävät sitä vahtikoirina tai pelkästään lemmikkeinä koska se on tasapainoinen ja lasten kanssa erittäin kiltti.
| Bukovinankoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Romania |
| Määrä | 2 Suomessalähde? |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija, vahti- ja seurakoira |
| Muita nimityksiä | Ciobănesc Românesc de Bucovina, Bucovina Sheepdog, Bucovina Shepherd, Romanian Bucovina Shepherd, Chien de Berger Roumain de Bucovine, Berger Roumain Bucovina, Rumänischer Bukowina-Schäferhund, Perro de Pastor Rumano de Bucovina, Bukovinska Ovcharka, Bukovinska Ovcar, Southeastern European Shepherd, Berger de l'Europe du Sud-Est, Dulau, Capau |
| FCI-luokitus | ryhmä 2, alajaosto 2 |
| Ulkonäkö | |
| Väritys | valkoinen brindlein, mustin tai hiekan-tummanharmain merkein |
Romanialaisia laumanvartijoita on neljää eri rotua: romanianpaimenkoira, musta romanianvuoristokoira, karpaattienkoira ja bukovinankoira. Koska laumanvartijan käyttötarkoitus eroaa tyypillisestä lampaita paimentavasta koirasta, suomenkielisestä nimestä puuttuu kahden jälkimmäisen kohdalla sana "paimen"[1], vaikka sekä romanialaisessa että englantilaisessa nimessä se esiintyykin (ciobănesc = "paimenkoira"). Tämä rodun alkuperäistä tehtävää selkeyttävä käytäntö vaikutti myös mm. siihen, miksi kaukasianpaimenkoirasta tuli kaukasiankoira, keskiaasianpaimenkoirasta keskiaasiankoira ja anatolianpaimenkoirasta anatoliankoira. Nykyisin FCI 2 -ryhmän laumanvartijoista ainoastaan karstinpaimenkoiran nimessä esiintyy sana "paimen".
Ulkonäkö
Bukovinankoiran pää on massiivinen, hieman kohotettu mutta suhteessa takalinjaan. Kallo on kohtalaisen leveä. Otsapenger on hieman erottuva. Kirsu on musta, hyvin kehittynyt ja leveä. Kuono on katkaistun kartion muotoinen, saman pituinen kuin kallo, hyvin kehittynyt. Se kapenee progressiivisesti kohti kuononpäätä, muttei ole koskaan suippokärkinen. Huulet ovat tiiviit, hyvin soveltuvat ja niissä on vahva pigmentti. Tällä rodulla tulee olla vahvat leuat, joissa on terveet valkoiset hampaat ja leikkaava purenta. Tasapurenta hyväksytään. Posket eivät ole esiintyöntyvät. Silmät ovat pienet verrattuna kallon mittasuhteisiin, mantelinmuotoiset ja viistot, pähkinän väriset tai hieman vaaleammat, mutteivät koskaan keltaiset. Luomissa on hyvä pigmentti. Korvat ovat korkealle kiinnittyneet, v:n muotoiset, riippuvat ja hyvin lähellä poskia ja niissä on pyöreät kärjet.
Niska on kohtalaisen pitkä, tanakka ja voimakas, eikä siinä ole riippuvaa kaulanahkaa. Lihaksikas runko on massiivinen ja siinä on kestävä selkä. Rintakehä on leveä ja pitkä ulottuen kyynärien tasolle ja siinä on hyvin kaareutuneet kylkiluut. Rentoutuessaan koiralla on taipumus kantaa häntää alhaalla siten että se ulottuu kintereiden tasolle tai jopa vielä matalammalle. Koiran ollessa valppaana ja kiinnittäessään huomiota johonkin häntä kohoaa. Siinä tapauksessa se voi nousta yli selän tason sirpin muotoisena. Iho on tiivistä ja tummanharmaata.
Karvapeite on lyhyttä päässä ja eturaajoissa. Rungossa karva on runsasta, suoraa, tuuheampaa ja kovempaa, 6–9 cm pitkää. Toinen kerros on lyhyempää ja tuuheaa ja se on väriltään vaaleampi. Niskassa karva on pidempää ja muodostaa kauluksen. Raajojen takaosissa karva muodostaa keskipituisia hapsuja. Häntä on tuuhea ja sitä peittää pidempi ja paksumpi karva. Pohjavärin tulee olla valkoinen jossa on selvästi erottuvia hiekan-tummanharmaan värisiä, mustia tai juovikkaita läikkiä. Raajoissa voi olla hieman mustia tai muunvärisiä pilkkuja. Täysin valkoiset tai mustat yksilöt hyväksytään, mutta kasvattajat ja näyttelyharrastajat eivät suosi niitä.
Luonne ja käyttäytyminen
Bukovinankoira jalostettiin lammas- ja karjalaumojen suojeluun. Se on erinomainen vahtikoira. Tämä rotu on tasapainoinen, tyyni, erittäin omistautunut ja rakastaa lapsia. Se ei luota vieraisiin. Erinomaisena laumojen vahtikoirana se on rohkea ja hyvin taistelunhaluinen petoja kohdatessaan. Sillä on voimakas haukku. Jos tunkeilijat tai eläimet tulevat lähelle sen reviiriä, se varoittaa asiasta syvällä, läpitunkevalla haukulla. Öisin se partioi omaisuuden tai karjan lähettyvillä. Aikuinen bukovinankoira tarvitsee paljon tilaa ja suuren takapihan juostakseen ympäriinsä.
Alkuperä
Bukovinankoira on Karpaattien vuoriston alkuperäisrotu, kotoisin Koillis-Romanian Bukovinasta. Tällä alueella sitä käytetään yhä karjan ja omaisuuden vahtina, suurella menestyksellä. Koira tunnetaan myös nimillä dulau (paimenen koira) ja capau.
Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1982 ja Romanian Kennelliitto Asociatia Chinologica Romana päivitti sitä vuonna 2001. Nykyinen rotumääritelmä, joka luotiin 29. maaliskuuta 2002, kirjoitettiin ja päivitettiin FCI:n vuonna 1987 Jerusalemissa pitämän kokouksen mallin mukaiseksi.[2]
FCI hyväksyi bukovinankoiran vuonna 2009, jolloin siitä tuli kolmas kansainvälisesti virallinen romanialainen koirarotu. FCI kuitenkin määritti aluksi sen kotimaaksi Romanian lisäksi myös Serbian, mistä johtui aiempi virallinen FCI-nimitys kaakkoiseuroopanpaimenkoira. Nykyisin FCI tunnustaa rodun viralliseksi kotimaaksi ainoastaan Romanian ja viralliseksi rotunimeksi romanianbukovinanpaimenkoiran.[3]
Rotua ei ole rekisteröity Suomessa, mutta siitä huolimatta Suomen Seurakoirayhdistys on virallisesti sitä edustava yhdistys Suomessa.[4]
Katso myös
Lähteet
- Bukovinankoira. Suomen Kennelliiton Jalostustietojärjestelmä, 2013. Haettu 16.2.2013.
- http://romdogs.tripod.com/sheepdogs/docs/cir36racesprovisoires7juil05.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
- Romanian Bucovina Shepherd Federation Cynologique Internationale. Viitattu 6.5.2019.
- Yhdistyksettömät rodut 2013. Suomen Seurakoirayhdistys. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 16.2.2013.