Buhund

Buhund (norj. Norsk buhund), myös norjanpystykorva tai norjanpaimenkoira, on Norjasta kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Se on läheistä sukua muille pohjoismaisille pystykorville kuten islanninlammaskoiralle[2], länsigöötanmaanpystykorvallelähde? ja jämtlanninpystykorvallelähde?, sekä myös shetlanninlammaskoiralle[2].

Buhund
Avaintiedot
Alkuperämaa  Norja
Määrä Suomessa rekisteröityjä 235[1]
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö paimenkoira, pihakoira, vahtikoira, metsästyskoira
Nykyinen käyttö seurakoira, palveluskoira
Muita nimityksiä norjanpystykorva, norjanpaimenkoira
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat
#237
Ulkonäkö
Paino 12–18 kg
Säkäkorkeus uros 43–47 cm
narttu 41–45 cm
Väritys kellertävän eri sävyt tai musta

Ulkonäkö

Buhund on hieman keskikokoista pienempi pystykorvainen ja kippurahäntäinen koira. Ruumiinrakenne on neliömäinen ja tasapainoinen. Väritys on musta tai vehnänvärinen, joko valkoisilla laikuilla tai ilman. Vehnänvärisen koiran värisävy voi vaihdella hyvin vaaleasta punertavaan ja sillä voi olla myös mustat karvojen kärjet. Silmät ja kirsu ovat mustat, ja myös musta maski sallitaan. Kaksikerroksinen turkki on helppohoitoinen ja tarvitsee harjausta oikeastaan vain karvanlähtöaikaan kaksi kertaa vuodessa.

Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan buhund on ystävällinen ja tulee hyvin toimeen sekä ihmisten että muiden eläinten kanssa. Rotu on liikkuvainen, valpas, energinen ja nopea oppimaan, minkä vuoksi se soveltuu hyvin erilaisten koiraurheilulajien kuten agilityn ja tokon harrastamiseen. Siksi se tarvitsee myös kohtalaisen paljon liikuntaa ja aktiviteetteja, eikä sitä pitäisi jättää pitkiksi ajoiksi yksin.

Alkuperä
Kaksi mustaa buhundia

Buhund on rotutyyppinä tuhansia vuosia vanha.[3] Muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan se polveutuu viikinkien käyttämistä pystykorvaisista koirista.[4] Alun perin koiria käytettiin lampaiden paimennuksessa sekä piha- ja vahtikoirina, jossain määrin myös metsästyksessä.[3] Koirat kulkivat viikinkien mukana pitkilläkin matkoilla jopa merellä. Nimi buhund tulee norjan sanoista "bu" (asumus tai piha) ja "hund" (koira), ja sitä käytettiin ensi kerran 1600-luvulla. Vastaavanlaisten koirien jäännöksiä on löydetty viikinkiaikaisista haudoista.[2]

Norjalainen rotuyhdistys Norsk Buhundklubb perustettiin vuonna 1939, ja neljä vuotta myöhemmin FCI kelpuutti buhundin omaksi rodukseen.[2] Norjan ulkopuolella buhundeja on nykyään melko vähän.[4] Niitä käytetään jossain määrin myös palvelustehtävissä, kuten poliisikoirina.lähde?

Lähteet

Viitteet
  1. Suomen Kennelliitto. Buhund. Koiranet Jalostustietojärjestelmä Haettu 9.3.2019.
  2. Historia. Suomen Buhund Yhdistys. Haettu 2.2.2021.
  3. Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 169. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  4. Buhund. Suomen Buhund Yhdistys. Haettu 2.2.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.