Buffalo Sabres
Buffalo Sabres on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Buffalo New Yorkin osavaltiossa. Joukkue kuuluu NHL-liigan Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan.
Buffalo Sabres | |
---|---|
Historia |
Buffalo Sabres 1970– |
Perustettu | 1970 |
Kaupunki | Buffalo, New York |
Kotiareena | KeyBank Center |
– kapasiteetti | 19 070 |
Sarja | NHL |
Konferenssi | Itäinen |
Divisioona | Atlantin |
Värit | |
Toimitusjohtaja | Kevyn Adams |
Päävalmentaja | Don Granato |
Omistaja | Terrence Pegula |
Yhteistyöseurat |
Rochester Americans (AHL) Cincinnati Cyclones (ECHL) |
Stanley Cupit | 0 |
Konferenssin mestaruudet | 3 (1975, 1980, 1999) |
Divisioonan mestaruudet | 6 (1975, 1980, 1981, 1997, 2007, 2010) |
Joukkue on historiansa aikana voittanut kolme konferenssin mestaruutta. Näistä viimeisin on kaudelta 1998–1999, jolloin Sabres hävisi Stanley Cupin finaalissa Dallas Starsille. Vuonna 1970 NHL:ään liittynyt Sabres on Vancouver Canucksin ohella pisimpään liigassa pelannut joukkue, joka ei ole voittanut Stanley Cup -mestaruutta.
Historia
Buffalo liittyi NHL:n kaudella 1970–1971. Buffalo yritti liittyä NHL:ään jo kaudella 1967–1968, jolloin NHL:ään otettiin kuusi uutta joukkuetta. Buffalossa oltiin kiinnostuneita jääkiekosta ja joukkueen nimeämiskilpailuun vuonna 1970 tulikin yli 13 000 ehdotusta. Nimikilpailun voitti sana Sabres (suom. sapelit)[1]. Seuran omistajiin kuulunut Seymour Knox III perusteli valintaa muun muassa sillä, että sapeli oli kärkijoukkojen ase ja se oli tehokas ase niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin[1].
Joukkueen ensimmäinen varaus oli Gilbert Perreault. Jo ensimmäisellä kaudella hän teki tulokkaiden maaliennätyksen 38 maalia ja voitti Calder Trophyn (paras tulokas). Jo kolmannella kaudellaan joukkue ylsi pudotuspeleihin, mutta putosi kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella Montrealille kuuden pelin ottelusarjassa. Joukkueen tukiranka oli "French Connection lineksi" kutsuttu hyökkäysketju, jossa pelasivat Perreaultin lisäksi Rick Martin ja René Robert.
Kaudella 1974–1975 valmennusvastuu oli Floyd Smithillä, jonka alaisuudessa joukkue saalisti 49 voittoa ja 113 pistettä, joka on edelleen joukkueen kaikkien aikojen paras saavutus. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue voitti Chicago Blackhawksin otteluvoitoin 4–1. Toisella kierroksella oli vastassa Montreal, jonka Buffalo myös voitti. Stanley Cupin finaaleissa vastaan asettui Philadelphia Flyers, joka oli kuitenkin loppuottelusarjassa parempi otteluvoitoin 4–2.
Vuonna 1979 valmentajaksi ja pääjohtajaksi tuli Scotty Bowman, joka oli tätä ennen valmentanut Montrealin neljään peräkkäiseen Stanley Cupin. Bowmanin aikakaudella 1979–1987 joukkue oli joka vuosi pudotuspeleissä kahta viimeistä kautta lukuun ottamatta. Vuosina 1981–1986 Buffalossa pelasi Hannu Virta yhteensä 245 ottelua tehoin 25+101=126.
Vuonna 1987 Bowman sai väistyä ja tilalle tulivat pääjohtajaksi Gerry Meehan ja valmentajaksi Ted Sator. Samana vuonna Perreault ilmoitti lopettavansa 17 kautta kestäneen jääkiekkouransa pelattuaan 1191 peliä tehoin 512+814=1326. Perreaultin tekemää aukkoa paikattiin varaamalla Pierre Turgeon, joka teki toisella kaudellaan 88 pistettä ja kolmannella 106 pistettä, ennen kuin hänet myytiin New York Islandersiin. Kaupassa Buffalo sai Pat LaFontainen.
Kaudella 1992–1993 joukkueeseen liittyi Dominik Hašek. Jo seuraavalla kaudella hän vakiinnutti paikkansa ykkösmaalivahtina päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 1,95 ja torjuntaprosentin 93 %. Päästettyjen maalien keskiarvo oli NHL:n alhaisin sitten Bernie Parentin 1,89:n kaudella 1973–1974
Vuonna 1996 valmistui Buffalon uusi kotihalli, joka sai nimekseen Marine Midland Arena. Nimi muuttui myöhemmin HSCB Centeriksi. Lisäksi joukkue saa uuden logon ja peliasujen värityksen. Hašek voitti Hart Memorial Trophyn (NHL:n arvokkain pelaaja) ensimmäisenä maalivahtina sitten 1962 Jacques Planten. Samaisen kauden pudotuspeleissä Hašek loukkasi polvensa ja torjuntavastuun otti Steve Shields. Ensimmäisellä kierroksella joukkue voitti Ottawa Senatorsin, mutta toisella kierroksella tuli tappio Philadelphialle.
Kaudella 1997–1998 joukkueen johdon ja Hašekin välillä oli ongelmia. Pääjohtaja ja valmentaja päätettiin vaihtaa ja uudeksi valmentajaksi tuli Lindy Ruff. Hašek pelasi kaudella 13 nollapeliä, joka on eniten sitten kauden 1969–1970 Tony Espositon (15 nollapeliä). Seuraavalla kaudella Hašek oli osittain loukkaantuneena, mutta kuntoutui pudotuspeleihin. Buffalo eteni loppuotteluun saakka, mutta hävisi sen Dallas Starsille otteluvoitoin 4–2. Vielä kahdella seuraavalla kaudella joukkue pääsi pudotuspeleihin, mutta sen jälkeen kausi päättyi kolmesti peräkkäin runkosarjaan. Työsulun 2004–2005 jälkeisinä kausina 2005–2006 ja 2006–2007 joukkue pääsi jälleen pudotuspeleihin ja eteni molempina konferenssifinaaleihin, joissa hävisi ensimmäisellä kaudella Carolina Hurricanesille ja jälkimmäisellä Ottawa Senatorsille.
2010-luvulla Sabres on ollut yksi NHL:n heikoimmista joukkueista. Tästä syystä joukkue on saanut varattua huippulupauksia; Rasmus Ristolaisen, Jack Eichelin, Sam Reinhartin ja Rasmus Dahlinin.
Kaudella 2020–2021 Sabres hävisi 18 peräkkäistä ottelua, millä se sivusi NHL:n ennätystä, joskin osa Sabresin tappioista ratkesi vasta jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa.[2][3]
2021-2022 alkaessa joukkueen suurimmista tähdistä Eichel, Ristolainen ja Reinhart on kaupattu muualle ja Sabres on edelleen yksi NHL:n heikoimmista joukkueista.
Logot
Seuran logot
- 1970–1996
- 1996–2006
- 2006–2010
- 2010–2020
- 2020–
Joukkue kaudella 2022–2023
Buffalo Sabres kaudella 2022–2023 | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
Kokoonpano | Valmentajat | |||||
Maalivahdit
Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. |
Joukkueenjohto
- Päävalmentaja: Don Granato
- Apuvalmentaja: Jason Christie
- Apuvalmentaja: Matt Ellis
- Apuvalmentaja: Marty Wilford
- Maalivahtivalmentaja: Mike Bales
- Videovalmentaja: Myles Fee
- Videokordinaattori: Justin White
- Fysiikkavalmentaja: Ed Gannon
- Apufysiikkavalmentaja: J.T. Allaire
- Kehitysvalmentaja: Dan Girardi
- Kehitysvalmentaja: Tim Kennedy
- Kehitysvalmentaja (maalivahdit): Seamus Kotyk
- Kehitysvalmentaja: Nathan Paetsch
- Luisteluvalmentaja: Mike Ansell
- Huoltopäällikkö: Dave Williams
- Toimitusjohtaja: Kevyn Adams
- Apulaistoimitusjohtaja: Mark Jakubowski
- Apulaistoimitusjohtaja: Jason Karmanos
- Analytiikanjohtaja: Sam Ventura
- Ammattilaisten kykyjenetsinnänjohtaja: Jeremiah Crowe
- Amatöörien kykyjenetsinnänapulaisjohtaja: Jerry Forton
- Omistaja: Kim Pegula
- Omistaja: Terry Pegula
Jäädytetyt numerot
- 2 Tim Horton
- 7 Rick Martin
- 11 Gilbert Perreault
- 14 René Robert
- 16 Pat LaFontaine
- 18 Danny Gare
- 39 Dominik Hašek
- 99 Wayne Gretzky (numero jäädytetty koko liigassa)
Ennätykset
- Eniten maaleja kaudessa: Aleksandr Mogilnij, 76 (1992–1993)
- Eniten syöttöjä kaudessa: Pat LaFontaine, 95 (1992–1993)
- Eniten pisteitä kaudessa: Pat LaFontaine, 148 (1992–1993)
- Eniten ylivoimamaaleja kaudessa: Dave Andreychuk, 28 (1991–1992)
- Eniten alivoimamaaleja kaudessa: Don Luce, 8 (1974–1975)
- Paras plus/miinus kaudessa: Don Luce, +61 (1974–1975)
- Eniten kausia: Gilbert Perreault, 17
- Eniten jäähyjä kaudessa: Rob Ray, 354 (1991–1992)
- Eniten nollapelejä kaudessa: Dominik Hašek, 13 (1997–1998)
- Eniten pisteitä kaudessa puolustajana: Phil Housley, 81 (1989–1990)
- Eniten otteluita: Gilbert Perreault, 1191
- Eniten maaleja: Gilbert Perreault, 512
- Eniten syöttöjä: Gilbert Perreault, 814
- Eniten pisteitä: Gilbert Perreault, 1326
- Eniten jäähyminuutteja: Rob Ray, 3189
Katso myös
Lähteet
- http://www.sportsnet.ca/hockey/nhl/nhl-team-names/
- Buffalon karmaiseva 18 tappion putki sivuaa jo NHL:n ennätystä – johti ottelua kahden erän jälkeen 3–0 30.3.2021. Yle. Viitattu 30.3.2021.
- Joonas Donskoi iski hattutempun avauserässä – tarvitsi kolmeen maaliin vajaat kolme ja puoli minuuttia 1.4.2021. Yle. Viitattu 1.4.2021.
Aiheesta muualla
- Joukkueen kotisivut
- Suomalaiset Buffalo Sabres -pelaajat, nhlfinns.com