Buffalo Sabres

Buffalo Sabres on yhdysvaltalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, jonka kotikaupunki on Buffalo New Yorkin osavaltiossa. Joukkue kuuluu NHL-liigan Itäisen konferenssin Atlantin divisioonaan.

Buffalo Sabres
Historia Buffalo Sabres
1970–
Perustettu 1970
Kaupunki Yhdysvallat Buffalo, New York
Kotiareena KeyBank Center
 kapasiteetti 19 070
Sarja NHL
Konferenssi Itäinen
Divisioona Atlantin
Värit               
Toimitusjohtaja Yhdysvallat Kevyn Adams
Päävalmentaja Yhdysvallat Don Granato
Omistaja Yhdysvallat Terrence Pegula
Yhteistyöseurat Yhdysvallat Rochester Americans (AHL)
Yhdysvallat Cincinnati Cyclones (ECHL)
Stanley Cupit 0
Konferenssin mestaruudet 3 (1975, 1980, 1999)
Divisioonan mestaruudet 6 (1975, 1980, 1981, 1997, 2007, 2010)

Joukkue on historiansa aikana voittanut kolme konferenssin mestaruutta. Näistä viimeisin on kaudelta 1998–1999, jolloin Sabres hävisi Stanley Cupin finaalissa Dallas Starsille. Vuonna 1970 NHL:ään liittynyt Sabres on Vancouver Canucksin ohella pisimpään liigassa pelannut joukkue, joka ei ole voittanut Stanley Cup -mestaruutta.

Historia

Buffalo liittyi NHL:n kaudella 1970–1971. Buffalo yritti liittyä NHL:ään jo kaudella 1967–1968, jolloin NHL:ään otettiin kuusi uutta joukkuetta. Buffalossa oltiin kiinnostuneita jääkiekosta ja joukkueen nimeämiskilpailuun vuonna 1970 tulikin yli 13 000 ehdotusta. Nimikilpailun voitti sana Sabres (suom. sapelit)[1]. Seuran omistajiin kuulunut Seymour Knox III perusteli valintaa muun muassa sillä, että sapeli oli kärkijoukkojen ase ja se oli tehokas ase niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin[1].

Joukkueen ensimmäinen varaus oli Gilbert Perreault. Jo ensimmäisellä kaudella hän teki tulokkaiden maaliennätyksen 38 maalia ja voitti Calder Trophyn (paras tulokas). Jo kolmannella kaudellaan joukkue ylsi pudotuspeleihin, mutta putosi kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella Montrealille kuuden pelin ottelusarjassa. Joukkueen tukiranka oli "French Connection lineksi" kutsuttu hyökkäysketju, jossa pelasivat Perreaultin lisäksi Rick Martin ja René Robert.

Kaudella 1974–1975 valmennusvastuu oli Floyd Smithillä, jonka alaisuudessa joukkue saalisti 49 voittoa ja 113 pistettä, joka on edelleen joukkueen kaikkien aikojen paras saavutus. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella joukkue voitti Chicago Blackhawksin otteluvoitoin 4–1. Toisella kierroksella oli vastassa Montreal, jonka Buffalo myös voitti. Stanley Cupin finaaleissa vastaan asettui Philadelphia Flyers, joka oli kuitenkin loppuottelusarjassa parempi otteluvoitoin 4–2.

Vuonna 1979 valmentajaksi ja pääjohtajaksi tuli Scotty Bowman, joka oli tätä ennen valmentanut Montrealin neljään peräkkäiseen Stanley Cupin. Bowmanin aikakaudella 1979–1987 joukkue oli joka vuosi pudotuspeleissä kahta viimeistä kautta lukuun ottamatta. Vuosina 1981–1986 Buffalossa pelasi Hannu Virta yhteensä 245 ottelua tehoin 25+101=126.

Vuonna 1987 Bowman sai väistyä ja tilalle tulivat pääjohtajaksi Gerry Meehan ja valmentajaksi Ted Sator. Samana vuonna Perreault ilmoitti lopettavansa 17 kautta kestäneen jääkiekkouransa pelattuaan 1191 peliä tehoin 512+814=1326. Perreaultin tekemää aukkoa paikattiin varaamalla Pierre Turgeon, joka teki toisella kaudellaan 88 pistettä ja kolmannella 106 pistettä, ennen kuin hänet myytiin New York Islandersiin. Kaupassa Buffalo sai Pat LaFontainen.

Kaudella 1992–1993 joukkueeseen liittyi Dominik Hašek. Jo seuraavalla kaudella hän vakiinnutti paikkansa ykkösmaalivahtina päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 1,95 ja torjuntaprosentin 93 %. Päästettyjen maalien keskiarvo oli NHL:n alhaisin sitten Bernie Parentin 1,89:n kaudella 1973–1974

Vuonna 1996 valmistui Buffalon uusi kotihalli, joka sai nimekseen Marine Midland Arena. Nimi muuttui myöhemmin HSCB Centeriksi. Lisäksi joukkue saa uuden logon ja peliasujen värityksen. Hašek voitti Hart Memorial Trophyn (NHL:n arvokkain pelaaja) ensimmäisenä maalivahtina sitten 1962 Jacques Planten. Samaisen kauden pudotuspeleissä Hašek loukkasi polvensa ja torjuntavastuun otti Steve Shields. Ensimmäisellä kierroksella joukkue voitti Ottawa Senatorsin, mutta toisella kierroksella tuli tappio Philadelphialle.

Kaudella 1997–1998 joukkueen johdon ja Hašekin välillä oli ongelmia. Pääjohtaja ja valmentaja päätettiin vaihtaa ja uudeksi valmentajaksi tuli Lindy Ruff. Hašek pelasi kaudella 13 nollapeliä, joka on eniten sitten kauden 1969–1970 Tony Espositon (15 nollapeliä). Seuraavalla kaudella Hašek oli osittain loukkaantuneena, mutta kuntoutui pudotuspeleihin. Buffalo eteni loppuotteluun saakka, mutta hävisi sen Dallas Starsille otteluvoitoin 4–2. Vielä kahdella seuraavalla kaudella joukkue pääsi pudotuspeleihin, mutta sen jälkeen kausi päättyi kolmesti peräkkäin runkosarjaan. Työsulun 2004–2005 jälkeisinä kausina 2005–2006 ja 2006–2007 joukkue pääsi jälleen pudotuspeleihin ja eteni molempina konferenssifinaaleihin, joissa hävisi ensimmäisellä kaudella Carolina Hurricanesille ja jälkimmäisellä Ottawa Senatorsille.

2010-luvulla Sabres on ollut yksi NHL:n heikoimmista joukkueista. Tästä syystä joukkue on saanut varattua huippulupauksia; Rasmus Ristolaisen, Jack Eichelin, Sam Reinhartin ja Rasmus Dahlinin.

Kaudella 2020–2021 Sabres hävisi 18 peräkkäistä ottelua, millä se sivusi NHL:n ennätystä, joskin osa Sabresin tappioista ratkesi vasta jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa.[2][3]

2021-2022 alkaessa joukkueen suurimmista tähdistä Eichel, Ristolainen ja Reinhart on kaupattu muualle ja Sabres on edelleen yksi NHL:n heikoimmista joukkueista.

Logot

Seuran logot

Joukkue kaudella 2022–2023

Buffalo Sabres kaudella 2022–2023
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

  • Don Granato

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 28. maaliskuuta 2023

Joukkueenjohto

  • Päävalmentaja: Don Granato Yhdysvallat
  • Apuvalmentaja: Jason Christie Kanada
  • Apuvalmentaja: Matt Ellis Kanada
  • Apuvalmentaja: Marty Wilford Kanada
  • Maalivahtivalmentaja: Mike Bales Kanada
  • Videovalmentaja: Myles Fee Kanada
  • Videokordinaattori: Justin White Yhdysvallat
  • Fysiikkavalmentaja: Ed Gannon Yhdysvallat
  • Apufysiikkavalmentaja: J.T. Allaire Yhdysvallat
  • Kehitysvalmentaja: Dan Girardi KanadaItalia
  • Kehitysvalmentaja: Tim Kennedy Yhdysvallat
  • Kehitysvalmentaja (maalivahdit): Seamus Kotyk Kanada
  • Kehitysvalmentaja: Nathan Paetsch Kanada
  • Luisteluvalmentaja: Mike Ansell Yhdysvallat
  • Huoltopäällikkö: Dave Williams Yhdysvallat
  • Toimitusjohtaja: Kevyn Adams Yhdysvallat
  • Apulaistoimitusjohtaja: Mark Jakubowski Yhdysvallat
  • Apulaistoimitusjohtaja: Jason Karmanos Yhdysvallat
  • Analytiikanjohtaja: Sam Ventura Yhdysvallat
  • Ammattilaisten kykyjenetsinnänjohtaja: Jeremiah Crowe YhdysvallatSaksa
  • Amatöörien kykyjenetsinnänapulaisjohtaja: Jerry Forton Yhdysvallat
  • Omistaja: Kim Pegula Yhdysvallat
  • Omistaja: Terry Pegula Yhdysvallat

Jäädytetyt numerot

Ennätykset

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.